Ensimmäinen joulu ilman miestäni

Jos olet Tytti niin ajattelen teitä usein <3

Voimia sinullekin. Onneksi sinulla on perhe, jonka kanssa voit viettää joulun yhdessä. Miehesi eli hyvän ja rikkaan elämän kanssasi, se on onnen aihe kaikessa surussa. Teillä oli rakkautta.

Otan osaa. <3  

Siinäpä se, kun muistaisikin aina arjessa osata arvostaa toisen olemassa oloa, kun se joskus niin usein muuttuu itsestäänselvyydeksi. 

Otan osaa tiedän miltä tuntuu. <3 Paljon voimia ja onneksi joulu on vain kerran vuodessa, ja se ensimmäinen joulu ilman häntä on vain yhden kerran..

Siis jätti vai kuoli?

Kiitos teille. Onpa meitä kohtalotovereita täällä. Pitäisi tosiaan osata olla onnellinen siitä, että on saanut kokea Suuren Rakkauden. Kaikille sitä onnea ei suoda hetkeksikään. Nyt vaan on niin, että tällä hetkellä katkeruus on kovasti voitolla. Tuosta ensimmäisestä vuodesta olen kuullut itsekin. Ja ei, en ole Tytti, mutta osanotot hänellekin, ja kiva että ajattelet häntä <3 AP

Osanottoni ja voimia jaksaa.

Eikä ollut sukellusonnettomuus. En tiedä mikä kommentti tuo oli. Ihan tavallinen kamala sydänkuolema. Varoittamatta ja oireilematta ennalta. Hoikka terve mies       =( AP

Ap, olen pahoillani puolestasi. =( Jos haluat kuulla jotain positiivista koituneen lämpimästä viestistäsi, niin meillä on miehen kanssa jo toista päivää jatkunut kinastelu hölmöstä aiheesta, sinänsä pieni, mutta kummallakaan ei ole toistaiseksi ollut halua tehdä mitään sovun eteen. Mutta tämän luettuani, minä aion sen tehdä, jahka hänet näen. Miten kamalaa olisikaan, jos jotain sattuisi, ja meidän välit jäisi tähän välitilaan... Toki tätä asiaa olen ajatellut monesti aiemminkin, että onko sen arvoista, mutta silloin kun asiat ovat hyvin, niin tuntuu, että olisi "varaa" vähän lapsellisesti niskoitellakin, vaikka syy on oikeasti mitätön. Tämän luettuani sen taas muistin, että sellaiseen kohtalon ylenkatsomiseen ei ole ikinä varaa! Lämmintä joulua sinulle ja muillekin erilaisen joulun viettäjille, joilta puuttuu se joku siitä vierestä.

Voi miten surullista =(

Varmasti juuri juhlapyhät yms. ovat vielä ns. normaalia arkeakin pahempia, mutta kyllä sinä selviät ja te kaikki muutkin suuren menetyksen kokeneet!

Meillä on lähipiirissä valitettavasti kaksi perhettä, joissa on yllättävä kuolema tullut. Toisessa perheessä kuoli myöskin perheen isä ja toisessa perheen ainoa lapsi.

Molemmissa tapauksissa vain aika on auttanut. Nyt jo pystyy molempien perheiden kanssa muistelemaan menetettyjä perheenjäseniä välillä kokonaan ilman itkua. Silloin ollaan jo vahvasti voiton puolella. Anna itsellesi ja lapsillesi aikaa ja sure kun surettaa... sekin on osa elämää =)

Voimia ja kaikesta huolimatta hyvää joulua!

Hei. Ymmärrän tunteesi täysin kun olin itse ollut 01.12. Myrskyn aiheuttamassa onnettomuudessa mieheni kanssa ja itseni loukkasin vakavasti ja mieheni menehtyi onnettomuudessa. En jaksa edes ajatella tämän olevan totta. En olisi ikinä uskonut löytäväni niin ihanaa ja herkkää sekä huolehtivaa miestä ja kaiken lisäksi meillä on 11kk lapsi jonka ensimmäinen joulu ja syntymäpäivä joudutaan viettämään ilman isää. Otan osaa sinun puolestasi ja ikävää että olet joutunut kokemaan tämän tuskan.

Voimia sinulle ja lapsillesi <3 . Olen itse tänä jouluna samassa tilanteessa, mieheni kuoli äskettäin. 

Olen pahoillani menetyksestäsi.

Ymmärrän. Minun mieheni kuoli neljä viikkoa sitten. Ei vaan jaksais mitään, roikun netissä aina kun mahdollista ettei tarvi ajatella mitään.

Ensimmäinen vuodenkierto on vaikein: eka joulu, uusivuosi, hiihtoloma, pääsiäinen, vappu, äitienpäivä, juhannus, kesäloma, isänpäivä, kaikki syntymäpäivät... Toisella kierroksella helpottaa vähän ja joka kerta vähän enemmän. Ei siitä voi oikein muuta sanoa, neljän vuoden kokemuksella.

Sukellusonnettomuus :/