Lue keskustelun säännöt.
Miten sitä jaksaisi taas alkaa nollapisteestä työelämässä?
16.12.2013 |
Mulla menee kaikki päin mäntyä töiden suhteen. Koko työhistoria pelkkää pätkää sekalaisissa hommissa, kaksi tutkintoa, josta viimeisin erittäin vaikeasti työllistävältä alalta. Nyt taas hetken määräaikaisessa työsuhteessa, mutta pian taas edessä jonkin uuden työn löytäminen tai vielä kerran alanvaihto. Tuntuu etten jaksa, en jaksa motivoitua, en jaksa tätä jatkuvaa epävarmuutta, en jaksa näitä matalapalkkaisia satunnaistöitä, joilla nipin napin elätän itseni ja perheeni. Mistä saan voimia, kun tuntuu aika lailla masentavan, haluaisin luovuttaa...Onko joku ollut vastaavassa tilanteessa ja noussut sieltä vielä aktiiviseksi ja osaavaksi työntekijäksi, miten neuvoisit suossa rämpijää, joka kohta uppoaa?
Kommentit (9)
Kiitos tsempeistä, tulevat todellakin tarpeeseen! Mutta olen vajoamassa ja hajoamassa, tunnen kovaa stressiä ja avuttomuudentunnetta...tämä on mulle aikalailla uutta, sillä olen aina ennen ollut se viimeiseen asti positiivinen yrittämään, nyt on tulossa joku jaksamisen raja vastaan... ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tein 13 vuotta pätkähommia. Viikko sitten sain vakipaikan. Meinas usko loppua välillä. Tsemppiä tiedä n tunteen
Samassa suossa rämmitään ja samat ovat fiilikset. Tutkinto on ja kymmenen vuotta pätkätöitä. Viimeisin pätkä loppui muutama viikko sitten. Sen jälkeen olen yrittänyt todella kovasti metsästää uutta työtä, mutta vähitellen voimat ja motivaatio meinaavat loppua. Yritän kaikkeni, tsemppaan ja hoidan pätkätyöni niin hyvin kuin pystyn, mutta silti tuntuu että uppoan tähän suohon ihan kohta.
Ainoat mikä saa jatkamaan on tieto siitä, että moni tuttava ei ole saanut edes niitä pätkätöitä, eli jonkinlainen työhistoria on parempi kuin ei mitään ja se että tiedän olevani unelmieni alalla. Olen tehnyt hitosti töitä päästäkseni edes tähän. Täytyy vain luottaa, että suossa on pohjakin ja sieltä voi ponnistaa vielä joskus. :)
Mulle tuli 38- vuotiaana jonkunlaisena onnenkantamoisena duunissa tilaisuus, joka johti hyväpalkkaiseen alanvaihtoon ja mielenkiintoiseen ja vapaaseen työhön josta olen nauttinut jo kohta 15 vuotta. Sitä ennen olin kärsinyt 10 vuotta helvetin tuskia karmean ja näköalattoman työni vuoksi.
Sain tänään tietää ettei minun anneta jatkaa palkattomassa harjottelussa. Itse olisin halukas mutta ei, en kelpaa edes ilmaiseksi työvoimaksi. Siitä jos jostain tulee luuseriolo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä jaksanutkaan. Opiskelen hoitoalalle, siinä toivossa että tältä alalta löytyisi joku vähän pitempiaikainen työ. Tai töitä ylipäänsä.
Pätkätöissä et voi ikinä oikeastaan vaikuttaa mihinkään. Aivan sama kuinka hyvin työt teet, se ei mitenkään korreloi sen kanssa jatkuuko työ. Aina on sopeuduttava uudestaan ja uudestaan uuteen työyhteisöön, sen sataan kirjoittamattomaan sääntöön jne. Olen väsynyt olemaan aina marginaalissa, koska uuteen työyhteisöön sisälle pääsy on oma työnsä sekin, päivätyön lisäksi. Ja jatkuvasti pitää etsiä sitä seuraavaa työnpätkää, olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan, tajuta milloin jonkun uusi projekti tai ylennys vapauttaisi jostain jonkun työn jota hakea....se tuntuu siltä kuin tekisi koko ajan kolmea työtä, eikä yhtä.
Tsemppiä ap, nyt on työmarkkinat jotenkin pelkkää lyhytnäköistä sähellystä monilla aloilla.
Tsemppiä!
Minä lähdin opiskelemaan kolmatta alaa loputtoman pätkätyökierteen murskaamana. Nyt elämä tuntuu paremmalta, kun tietää mitkä on kuviot muutama vuosi eteenpäin. Taloudellisesti tekee tiukkaa mutta on palkitsevaa uurastaa ja nähdä kuinka opintopisteet kertyvät suunnitellusti. Se luo ihanan illuusion siitä kuin hallitsisi elämäänsä.
Tulevaisuudenpelko on vahva. Jos annan ajatusten karata aikaan valmistumisen jälkeen purskahdan melkein itkuun silkasta pelosta että joudun taas pätkätyöhelvettiin hyväksikäytettäväksi ja poljettavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Norja kutsuu meitä! Hallou är ni där?
Aivan kuin mun suusta! Itse ajattelen, että on kaksi vaihtoehtoa: joko luovutan tai ajattelen, että vielä se kultainen oksa mullekin löytyy. Olen ikäni kuitenkin pyrkinyt eteenpäin, joten en oikein osaa lopettaakaan. Ja juuri tänään sain viestin, että mahdollisesti mulle olisi jopa nykyistä parempi paikka tiedossa saman organisaation sisällä, kun sopimus parin kuukauden päästä loppuu.
Tsemppiä!