Lue keskustelun säännöt.
Aspat, miten jaksatte pahoitella asiakkaille virhetilanteissa
16.12.2013 |
itseltäni tuntuu puuttuvan tällainen taito kokonaan. Varsinkin kun asiakas ottaa yhteyttä jostain aiemmin tapahtuneesta virheestä, jota ei itse ole ollut näkemässä eikä muutenkaan osaa eikä arpaa koko tilanteeseen, ei jotenkin yhtäkkiä löydy sellaista "olen todella pahoillani" -moodia..paremminkin se fiilis on että "perkelettäkös tulit keskeyttämään sen mitä olin tekemässä". Mistä saatte tämän energian näiden käsittelyyn?
Kommentit (22)
[quote author="Vierailija" time="16.12.2013 klo 21:51"]
Olet väärällä alalla ap. Hyvä aspa ottaa vastuun tilanteesta, keskittyy siihen ja hoitaa sen ammatillisesti. Asiallisesti, ystävällisesti, jämptisti. Ei sekoita vapaa-aikaminäänsä työhön, vaan tiedostaa asemansa.
[/quote]
Tämä taitaa juuri olla yksi asia, joka vähentää omaa viihtymistäni ja työn mielekkyyttä: en voi ottaa kokonaan vastuuta työstäni, koska en ole vastuussa kokonaan näistäkään tilanteista. En voi esimerkiksi hyvittää aivan mitä vaan kysymättä ensin onko se ok. On myös ollut asioita, joita en voi itse hoitaa näissä valitustilanteissa.
Mietinkin tänään, miten mielen pohjaan on jäänyt tästä yrityksestä mutta eri toimipaikasta kummittelemaan, kun kirjoitin esimiehelle pitkän selityksen asiasta, jonka vain esimies kykeni selvittämään ja asiakas toivoi yhteydenottoa. Parin päivän päästä näin tämän kirjoitetun lapun edelleen jossain roikkumassa eikä asiaan oltu reagoitu. Jäi siis tunne, että ei voi taata asiakkaalle, että hänen asiansa etenee. Enkä itse voi koko ajan olla kärpäsenä katossa kyttäämässä, että asia etenee. Jos jätän jollekulle lapun, minun pitää vaan luottaa, että asiat hoituvat mutta aina niin ei sitten ole tapahtunut.:(
Olen ollut myös toimipaikassa, jossa koin selvästi enemmän vastuuta työstäni, ehkä siellä oli paljon helpompi olla pahoillaan näissä tilanteissa. Nyt saatan olla harmissani asiakkaan puolesta ja siksi totinen, minkä asiakas tulkitsee epäystävällisyydeksi häntä kohtaan vaikka todellisuudessa minua juuri harmittaa se, että joku on tehnyt virheen esimerkiksi huolimattomuuttaan ja asiakkaalle on harmia.
Mulla on kyllä työrooli mutta sen roolin takana ei ole enää sellainen ihminen jota jaksaisi kiinnostaa oikeastaan mikään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä voin sanoa ihan suoraan että olin tosi hyvä työssäni kenkäkaupan myyjänä. Yhtäkkiä viiden vuoden jälkeen huomasin että pinna alkaa olemaan kokoajan lyhyempi ja lyhyempi, varsinkin reklamaatiotilanteissa.
Silloin ajattelin että on pakko vaihtaa alaa ennen kuin napsahdan.
Nyt töissä toimistossa ja en voisi olla tyytyväisempi tilanteeseen. Pari kertaa vanhassa työpaikassa tuuratessani työ on tuntunut ihan kivalta, mutta kokopäiväiseksi kenkäkaupan duunariksi musta ei enää olisi.
Kestämistä aspoille, sitä te tarvitsette :)