Lue keskustelun säännöt.
Miksi ne lahjat ei saa olla "se juttu" joulussa?
15.12.2013 |
Lapsille joululahjat on tärkeintä joulussa, ihan tekopyhää väittää ettei näin olisi! Kyllä arsyttää tän palstan hurkastelija mammat jotka vakuuttaa että lapselle riittää kun on yhteistä aikaa jouluna ja leivotaan pipareita...
No tietysti jollei sen ipanan kanssa olla muuten ikinä yhdessä niin kai silloin se on jotain spesiaalia mutta normaaleissa perheissä joissa ollaan muutenkin yhdessä ja tehdään perheenä asioita, kyllä se juttu joulussa on lapsille ne lahjat.
Ärsyttää suunnattomasti kun joka ketjussa arvostellaan joululahjojen määrää tai sitä ettei voi odottaa pakettia isovanhemmilta tai kummeilta tai edes vanhemmilta..
Lasten jouluun kuuluu lahjoja ja se joka muuta väittää ei tunne yhtään lasta!
Kommentit (18)
Lahjat ovat tärkeitä, mutta on ne muutkin jutut, tunnelma, ruuat, laulut, joulun taika. Niitä sitten muistaa aikuisena, lahjat unohtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä muistan kyllä edelleen ne parhaimmat lahjat, ja ne joulut, jolloin ei oikein saanut mitään mieluista. Mun vanhemmat oli näitä "tarpeellisten lahjojen" ostajia joten niinpä lahjat oli tyyliä yöpuku ja sukkahousut. Esim. 9-vuotiaana mun paras joululahja oli meillä hoidossa olleen lapsen perheen antama: barbi. Vanhemmat eivät koskaan ostaneet ainuttakaan barbia mulle.
Ne lahjat on lapsille se juttu joka tapauksessa. Aikuisten ei kannattais mennä siihen lahjahösötykseen mukaan, vaan tuoda myös pehmeämpiä arvoja juhlaan.
Meillä touhutaan lasten kanssa paljon, mutta just jouluna ei vaan ehditä. ;) Koska tunnen itseni, niin en edes yritä ängetä niitä idyllisiä piparinleipomishetkiä siihen kaikkeen muuhun jouluhässäkkään, koska siitä ei välttämättä lapsille seuraisi kovin kivoja lapsuusmuistoja.
Mun lapsille lahjat ovat kaikkein tärkeimpiä, ja itse muistan omista lapsuusjouluista juurikin lahjat ja karkit, ja ihan kunnon ihminen minustakin kasvoi. ;)
Meillä lahjat, koristeltu koti ja ylenmääräinen ruokapaljous ovat se juttu, todellakin. Emme vietä edes joulua uskonnollisista syistä enää, kun emme usko. Se vain on talen karnevaali, jolloin on kivaa kuunnella joululauluja. Uskonnollinen kertomus siinä sivussa on kuin legendaa ja satua, sekaan sopivat keijukaiset ja tontut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toki lapsille lahjat on tärkeitä. Se, miten tärkeitä ne on, riippuu perheen arvoista.
Jos aikuisten kesken puhutaan niin on joulussa niin paljon muutakin: rauhoittuminen, hiljentyminen, yhdessäolo sukulaisten ja ystävien kanssa, herkuttelu, lepo, musiikki ...
Jokainen voi viettää ihan sellaisen joulun kuin itse haluaa. Tämä(-kään) asia ei ole vain joko/ tai.
Totta kai lapselle lahjat ovat tärkeimpiä (sillä hetkellä, aikuisena taas jouluista muistaa kaiken muun paitsi ne). Vanhemmille taas tärkeintä pitäisi olla lasten kasvatus ja positiivisten ja muistorikkaitten kokemusten luominen. Siksi lahjat eivät saakaan saada liian korostunutta roolia aikuisilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse tullut siihen tulokseen, että monet vähättelevät joululahjojen merkitystä, koska kokevat että eivät voi vastata siihen "paineeseen" tai odotukseen. Samasta syystä toiset inhoavat joulua, koska inhoavat sitä tunnetta, että eivät saavuta sitä idylliä mitä telkkarista/lehdistä/mainoksista tursuaa; joulun pitäisi olla kiireeton, tunnelmallinen ja yltäkylläinen.
Koti pitäisi hohtaa puhtauttaan joka paikasta, olla kauniisti laitettu, ruoka gourmeeta ja lahjoja paljon ja niitä joista haaveillaan; naisille luksus yö-asuja (satiinisia, silkkisiä), koruja, kelloja, kirjoja, herkkusuklaata, lomamatkoja, lahjakortteja jne, ja miehelle kallista tekniikkaa, laatuvaatteita, kirjoja, matkoja, lapsille kallista tekniikkaa, kalliita ja isoja leluja jne.
Ja koti pitäisi olla kuin Glorian lehdestä (sellainen puinen puolikartano ristikkoikkunoineen, tai Judend-kattohuoneisto kivitalossa), terveet ja lempeät isovanhemmat mukana joulunvietossa hymyilevänä ja anteliaana, ja koko perhe viettämässä sitä luxusjoulua ison pöydän ääressä, hienoissa vaatteissa, gourmet ruuan ääressä.
Ja kun on köyhä, kipeä ja masentunut (ei saa aikaiseksi edes sitä siivousta) niin se oma "arkijoulu" on niin kaukana siitä porvarillisesta paatoksesta.
Ja meillä on sellainen gourmet joulu, mutta meillä ei ole aikaa siivota ja puunata joka paikkaa. Töissä tehdään pitkää päivää, kun vuodenvaihde on kiireistintä aikaa, eikä jää aikaa sille suursiivoukselle (eikä voida miehen kanssa pitää lomaa, kun työkiireet estävät).
Jotain pientä voi antaa. Tärkeintä on yhdessäolo, voidaan käydä kirkossa, haudoilla jne. Ei pidä totuttaa lapsia liian tavaran paljouteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän muksut oikeastaan odottaa sitä, että saavat kuusen sisälle koristeluun ja tuleeko se pukki. Sitten tulee lahjat.. Uskonnollisia ei olla, joten se ei ole meidän joulunvietossa mitään.
Omista lapsuuden jouluista muistan sen kun pukki tuli ja lahjat jaettiin. En muista kun puuhattiin yhdessä tai kuinka herkullista ruoka oli. Joulukuusen koristelu on kanssa mielessä.
Siinä se mun totuus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta jouluun kuuluu monta asiaa, jos muistelen omaa lapsuutta niin siitä on mieleen jääneet seuraavat asiat:
-Sukulaisten tapaaminen ja yhdessä vietetty aika, oli kivaa olla ns. isommalla porukalla koossa, serkkuja ymv. mukana.
-Joulun tunnelma, mikä syntyi monesta eri asiasta, esim. joululauluista, kuusesta (sen hakeminen, koristelu jne.) pipareiden leipomisesta jne. (vaikka leivottiin muulloinkin, niin pipareita ja torttuja vain jouluisin).
-Lahjoista, oli kivaa saada lahjoa, tuohon liittyi myös se jännitys kun odotettiin pukkia ym. ei vain se lahjojen avaaminen.
Meillä odotetaan jouluvalmisteluja innolla. Ekat piparit oli suuri juttu ekana adventtina. Sitten oli jouluverhojen laitto ja joulukorttien askartelu. Sitten pikkukuusen koristelu. Pikkuhiljaa tullaan siihen, että kaikista odotuksista jäljellä on ne lahjat. Isompi tosin odottaa innolla lanttulaatikkoa!
Mutta ei ne lahjat ole ainoa tärkeä juttu. Kun joulusta alettiin puhua, niin lapset miettivät heti, milloin leivotaan piparkakkutalo ja laitetaan pihavalot. Lahjat on se kirsikka kakussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.12.2013 klo 19:21"]
Jotain pientä voi antaa. Tärkeintä on yhdessäolo, voidaan käydä kirkossa, haudoilla jne. Ei pidä totuttaa lapsia liian tavaran paljouteen.
[/quote]
Niin että lapsille tärkeintä on käydä haudoila ja kirkossa, voi elämä mitä hölynpölyä! Uskottele itsellesi mitä haluat, ne on sulle tärkeitä juttuja mutta ei lapselle vaikka kuvitteletkin että sun lapset ne on niin järkeviä...
Lapsuuden jouluina 24 ja 25 päivä ei saanut lähteä mihinkään oltiin perheen kesken, syötiin laulettiin. Kuusi laitettiin aina 23 päivä ei koskaan ennemmin tai myöhemmin sitä odotettiin kuin kuuta nouseva. Meillä oli myös jouluaattona pientä ohjelmaa lapset lauloivat tai esiintyivät joulupukille ja niitä harjoiteltiin koko joulukuu, luettiin jouluevankeliumi. 22-23 päivä leivottiin ja NE on ne asiat mitä muistan ja tietty ne lahjat jotka ovat olleet mieluisia baby born, pitkä takki kun se oli muotia, kännykkä ja teatteriliput. Nämä kaikki siis eri vuosilta jouluaattona odotin sisaria ja heidän lapsiaan kylään ja me yhdessä harjoiteltiin lauluja. Nyt vanhempana kaava on edelleen aikalailla sama ja jouluna on ihaninta se yhdessä olo. Uuteenvuoteen asti oli tietty jännitys mahanpohjassa ja lämpö sydämessä, eikä se ole haihtunut tänäkään päivänä. Samat aijon pitää omille lapsilleni
Äiti oli kotiäiti, mutta silti joulu oli erityistä aikaa myös lahjat, mutta kyllä minä ainakin ymmärsin sen perimmäisen tarkoituksen.
Ehkä uskonto auttoi tähän meillä ja onhan joulu uskonnollinen juhla. Jos sillä ei ole vanhemmille mitään erityistä merkitystä niin tuskin on lapsillekkaan kuin vaan ne lahjat. Harmittaa melkeen olla ateisti ihan sen vuoksi, etten varmasti saa siirrettyä lapsille samaa harmoniaa, vaikka siihen pyrinkin.
[quote author="Vierailija" time="15.12.2013 klo 19:03"]
Mä muistan kyllä edelleen ne parhaimmat lahjat, ja ne joulut, jolloin ei oikein saanut mitään mieluista. Mun vanhemmat oli näitä "tarpeellisten lahjojen" ostajia joten niinpä lahjat oli tyyliä yöpuku ja sukkahousut. Esim. 9-vuotiaana mun paras joululahja oli meillä hoidossa olleen lapsen perheen antama: barbi. Vanhemmat eivät koskaan ostaneet ainuttakaan barbia mulle.
[/quote]
Vei jee! Eikö olis aika päästä yli katkeruudesta!
[quote author="Vierailija" time="15.12.2013 klo 20:07"]
[quote author="Vierailija" time="15.12.2013 klo 19:03"]
Mä muistan kyllä edelleen ne parhaimmat lahjat, ja ne joulut, jolloin ei oikein saanut mitään mieluista. Mun vanhemmat oli näitä "tarpeellisten lahjojen" ostajia joten niinpä lahjat oli tyyliä yöpuku ja sukkahousut. Esim. 9-vuotiaana mun paras joululahja oli meillä hoidossa olleen lapsen perheen antama: barbi. Vanhemmat eivät koskaan ostaneet ainuttakaan barbia mulle.
[/quote]
Vei jee! Eikö olis aika päästä yli katkeruudesta!
[/quote]
ei muistaminen tarkoita katkeruutta :D ??
muistan koulukiusaamiset ja muut solvaukset enkä silti ole katkera, jos joku siitä kysyy niin vastaan mielelläni.
Meillä ainakin lapsille lahjat on tärkeintä, selvä se.
Ei ne silti ole ainokainen asia, jota he joulusta saavat ja odottavat. Itsellenikin lahjat olivat lapsena tärkeimmät ja ta daa; näin ei ole enää aikuisena ollut pitkään aikaan.