Lue keskustelun säännöt.
Äitini menetti täysin malttinsa lapselleni - mitä teen?
15.12.2013 |
Äitini oli hoitamassa lapsiani. Hän on fiksu ihminen ja rakastaa lapsiani, näin olen ainakin luullut. Hän on sairastellut viime aikoina (mm. aivoverenkiertohäiriöitä) ja se osaksi varmaankin selittää tätä, mutta olen järkyttynyt ja ymmälläni siitä mitä tapahtui.
5-vuotiaani, joka on temperamenttinen ja saa kiukkukohtauksia (joiden käsittelyssä itsellänikin on joksu vaikeuksia) oli saanut kiukkukohtauksen. Äitini oli pimahtanut täysin. Oli mm. huutanut ja raivonnut lapselle, matkinut lastani (istunut lattialla ja heilutellut raajojaan) ja huudellut ikkunasta "tontuille" että eivät toisi lainkaan lahjoja tälle lapselle! Lapsi oli tästä vain yltynyt ja huutanut täyttä kurkkua. Kun lapsi oli sanonut mummolle, että kertoo äidille, oli äitini huutanut, että "minä en voi kertoa omalle äidilleni, koska hän on kuollut." Isosisarus 7v. oli kuunnellut vieressä ja tihrustanut itkua. Lapset kertoivat tästä äitini lähdettyä. Käsittelimme asiaa lasten kanssa. Kiukutellut lapsi kertoi "tietävänsä" että mummo ei rakasta häntä - tämän ajatuksen jakoi isosisarus. Puhuimme, että mummo on ollut sairas ja että hän on väsynyt eikä nyt vain jaksanut vastaanottaa lapsen kiukkua ja että mummo kyllä rakastaa jne.
Mitä teen? Otanko asian puheeksi äitini kanssa vai annanko olla? Tuntuu kamalalta, sillä olen kuvitellut, että äidilleni jos kelle voin luottaa lapset hoitoon. Äitini sanoi lähtiessään, että hän vähän menetti malttinsa ja että on siitä pahalla mielellä. Silloin en sitä niin vakavasti ottanut, mutta lasten kertomusten jälkeen kyllä... Toisaalta tiedän, että äidilläni täytyy olla tosi paha olla. Pahinta mitä voisin hänelle tehdä on se, että en luottaisi lapsia hänelle enää hoitoon. Mitä teen, auttakaa!
Kommentit (34)
Itse pistäisin lapseni äitini edelle, enkä luottaisi heitä enää äitini hoitoon. Ihan sama otatko maltinmenetyksen puheeksi vai et, sillä tehtyä ei saa tekemättömäksi.. Lapsesi ansaitsevat luotettavamman hoitajan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jospa äidilläsi on itsellään aikamoinen stressi päällä. Eikä sitten jaksanutkaan lapsen kiukuttelua. Keskustele äitisi kanssa eläkä enää rasita häntä lastenhoidolla. Sairastellutkin kuitenkin niin tarvitsee aikaa levätä rauhassa.
Mutta älä kuitenkaan ala raivoamaan vaan kysele hänen vointiaan jne.
Kiitos kommenteista. Äidilläni tosiaan on ollut raskasta, sillä isäni on myös sairastanut pitkään. Äidilläni epäilemättä on kova stressi, mutta hän ei puhu asioista. Ja itse halusi tulla hoitamaan lapsia, vaikka epäilin jaksamistaan. Hän asuu toisella paikkakunnalla, eikä kovin usein ole hoitamassa. Ensin reagoin lasteni puolesta, lähinnä vihalla, mutta nyt olen myös äidistäni todella huolissani. Hän on ollut todellakin aina se "järkevä" ihminen.
Ap
aivoverenkiertohäiriöt voivat vaikuttaa kovastikin toimintakykyyn, eikä aina niin näkyvällä tavalla vaan seurauksena voi olla mm muutoksia muuten: sietää ärsykkeitä vähemmän, ärtyy helpommin, heikompi itsehillintä, nopeampi väsyminen (!!) jne - Näistä kannattaa muistaa myös se, että kun väsyy helpommin, niin väsyneenä se kiukkukynnys madaltuu entuudestaan ym. Jos on äiti kovin sairastellut ja toipuminen vaiheessa, niin ehkei ole hyvää aikaa olla lapsenvahtina? Mieluummin viettää aikaa lastenlasten kanssa kun olette kaikki porukalla tai sitten huolehditaan, että yksinoloaika vastuussa lapsista on huomattavasti aiempaa lyhyempi, ei enää koko iltaa / leffareissua tms vaan korkeinkaan lähikaupassa käynnin ajan. Näin siihen asti että ehtii toipumaan paremmin / nähdään mitkä on lopullinen vaikutus sairaskohtauksilla (avh ei ole mikään pikkujuttu, moni siihen kuollut ja monet vammautuvat ihan ns laitoskuntoon!)
Äitisi tarvitsee lepoa vaikean sairauden jälkeen. Ja tottakai hän voi uudelleen hoitaa lapsia, jos hän itse näin toivoo ja hänella on voimia siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos, kirjoittaja nro 5. Näin sen täytyy olla. Yritän nyt vain jotenkin ei-läpinäkyvästi välttää tilanteita, että äitini jäisi yksin lasten kanssa. Jouluksi olemme menossa mummolaan. Ahdistaa kovin tämä tilanne, suorastaan itkettää :(
Ap
Voisin kuvitella että äitini menettäsi malttinsa samoin, omat lapseni ovat jo lähes aikuisia eivätkä tarvitse hoitajaa, mutta sisarellani on saman ikäiset lapset kuin sinun ja onneksi tosi harvoin vanhempani joutuvat lapsia hoitamaan pari tuntia.
En ole kehdannut sanoa sisarelleni että älä vie lapsia äidille, varsinkin kun äiti on paljon hoitanut minun lapsiani, mutta niinä muutaman kertana kun olen "sattunut" paikalle huomaan että äiti on todella kärsimätön lasten kanssa, saattaa tuiskaista ihan mitättömästä asiasta vaikka kynän tippumisesta lattialle. Kuitenkin äiti haluaa hoitaa lapsia, ei vain monisairaana ihmisenä jaksa kuin korkeintaan puoli tuntia. Isäni on aina kyllä paikalla kun lapsetkin, tosin on vielä huonompi kuntoinen tosin kärsivällinen kun pyhimys, saattaa vain mennä kesken touhujen päikkäreille.
Asumme vanhempieni lähellä jos vain tiedän ja on mahdollista menen "sattumalta" samaan aikaan vierailulle tai lähetän meidän teinit, ihan sanoen syyn, mummo, ei jaksa ja sitten ei ole kivaa kenelläkään.
Vaikea asia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai tuota nyt voi ihan puhumatta sivuuttaa... Räyhääminen äidillesi ei tietysti auta mitään, mutta mielestäni toki hänellekin tulisi tuoda ilmi miten peloissaa lapset tapahtuman jälkeen olivat.
Ehkäpä, jopa todennäköisesti, äitisikin huomaa väsyvänsä aiempaa nopeammin ja sitä myöten hermostuvansa helpommin. Jospa äidiltä kysyisi kuinka hän oikeasti jakselee, mitkä asiat huolestuttavat, millaisia muutoksia on itse huomannut? ja suoraan kertoo, ettei halua turhaan ylirasittaa lapsenvahtivastuilla vaan että ennemmin itse järjestät asiat niin, että äitisi voi tavata lapsenlapsia niin että joko sinä/joku muu aikuinen on mukana ja apuna siten, ettei lasten kanssa touhuilu liikaa rasita äitiäisi. ja toki tukea äitiä toipumisessa, kuntoutumisessa ja kertoa, että kunhan jaksaminen paranee, niin sitten voidaan katsella asioita uudestaan.
Ymmärrän että ahdistaa: Äidin vointu huolestuttaa, lasten tilanne huolestuttaa.
Voi olla, että avoimuus jopa helpottaisi. Kun varmasti kumpikin osapuoli sen tunnistaa, ettei asiat ole niinkuin ennen. Ehkä äitisi on sitä vaikea sanoa ääneen, jos ajattelee, että muut olettavat asioiden olevan kuin ennen :)tai hänen on sitä vaikea itse edes havainnoida ja arvioida ja hän nimenomaan tarvitsisi rehellistä palautetta siitä, että nykytilanne poikkeaa entisestä. Tosiasioita ei kannata hyssytellä, kun eivät ne siitä parane - Mutta sensijaan kun muuttuneet tilanteet osaa havaita, niin voi työskennellä sen eteen, että niissä haastavissa tilanteissa pärjää paremmin. Vaikka osa kuolee ja osa vammautuu, niin hyvin monelle jää vain hyvin pieniä haittoja. Uskon, ettei äitisi tilanne ole kuitenkaan pahimmasta päästä alkuunkaan, kunhan hän oppii tasapainoilemaan jaksamisensa kanssa :)
Olen ollut paljon tekemisissä avh:n kanssa ja tietoa on kertynyt.
-nro5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis että äitisi aika varmasti on huomannut, että asiat eivät ole niinkuin ennen, mutta kun havainnointi on vaikeampaa niin ei välttämättä osaa sen tarkemmin määritellä. Siksi olisikin tärkeää saada palautetta siitä, mikä on muuttunut. Ja ei mitenkään syyttelevästi, vaan ihan selkeinä tosiasioina: "Olen huomannut, että sairastumisesi jälkeen väsyt helpommin ja hermostut helpommin kuin ennen. Oletko itse huomannut samanlaisia asioita?"
nro5
Kiitos nro 5! Kyllä tosiaan alan kallistua siihen, että otan asian puheeksi, jo hänen itsensäkin takia - tiedän että hänellä täytyy olla kamala olo tapahtuneesta. Asai täytyy käydä läpi, ymmärryksen kera.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ottaisin äidin kanssa puheeksi. Jo sillä, että olisin äidistäni todella huolissani. Ettei vaan olisi jotain lisähäiriöitä tullut aivoihin tms.
Pitäähän lastenkin päästä purkamaan tilanne. Eihän se voi olla niin, että lapsi jää luuloon, ettei isoäiti rakasta häntä. Tuo pitää kuulla isoäidiltä, eikä mitään toisen käden hyssyttelyä.
Sairas tai ei, niin en hyväksyisi keltään tuommoista käytöstä. Ei sairaus tai stressi Anna lupaa käyttäytyä idioottimaisesti. Anteeksi pitää pyytää ja reippaasti, myös viisi vuotiaan. Jospa vaikka sillä alkais, että viisi vee pyytäisi isoäidiltään anteeksi, osaisko mummo sitten selittää lapselle käytöstään ja pyytäisi anteeksi..
kannattaa puhua mummon kanssa. 5 ja 7 vuotiaat saattavat värittääkin hieman
en sano että valehtelee vaan värittää kuten huutaa ikkunasta on voinut olla vain sanominen "kerron tontuille ettei tuo lahjoja"
lapsen silmissä kaikki näyttää niin paljon pahemmalta.
Äitisi toimi väärin, mutta tarvit tähän nyt molempien osapuolten versiot ennenkuin voit tehdä yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuo on oikein normaalia. Eihän äitisi edes lyönyt lapsia. Itse luutavasti myös löisin.
Juttele, mutta älä syytä ja tee aihetta raskaaksi. Anna hänen itsensä kertoa ajatuksensa ja sen, mitä on jälkikäteen tilanteesta miettinyt. Anna hänen hoitaa anteeksipyyntö lasten kanssa ihan itse. Kysy äidiltä miten voit auttaa häntä, tee avun pyytäminen helpoksi jos hän apua jossakin tarvitsee. Älä ihan hetkeen anna hänen hoitaa yksin lapsia, järjestä mielummin lyhyempiä yhteisiä hetkiä teille kaikille. En usko mitään pahaa tapahtuneen kenenkään mielessä, lapsillekin,on hyvä puhua, että aikuisillakin menee välillä hermot, mutta sellaista sattuu ja elämä jatkuu.
Kuullostaa, että äitisi on väsynyt ja sairas. Väsymys ja huonokuntoisuus saa ihmisen hermostumaan ylimenevästi. Minusta ei kannata laittaa lapsia pitkäksi aikaa hänelle hoitoon ja selittää lapsille tuo aivoverenkiertohäiriö.
Voi olla, että äidillesi voi olla vaikea myöntää, että ei ole enää kunnossa.
Ihan väkisin tulee mieleen, että mitenhän pitkään se sinun viisi vuotiaasi on mahtanut raivota. Lasten kiukkuaminen kun ei ole aina mitään maailman loogisinta ja saattaa kestää, kestää ja kestää. Varsinkin sairas ihminen, joka on muutenkin väsynyt ja stressaantunut ei välttämättä jaksa kuunnella sellaista.
Sitten tuli mieleen, että miten paljon tuosta lasten kertomuksesta mahtaa pitää paikkaansa. Tuliko mieleen, että he saattavat liioitella joitain kohtia?
Toisaalta äitisi kikka on varsin hyvä. Tulee ihan väkisin mieleen eräs ohjelma, jossa esiteinit laitettiin koulunpenkille näyttelijän kanssa. Nää teinit oli just sellaisia asennevammaisia ongelmalapsia ja näyttelijöiden mukanapidon idea oli nimenomaan lasten käytöksen matkiminen jotta lapsi näkisi miten typerästi hän käyttäytyy. Kun yksikin keikkui tuolilla ja inisi typerästi, näyttelijä teki samoin mutta kohdisti sen lapseen.
Ennen pitkää tuon jälkeen kersat tajusivat, mikä on vialla.
Viisivuotias tosin saattaa olla vielä liian nuori ymmärtämään omaa käytöstään, ja sairas äiti saattaa olla liian sairas osatakseen arvioida miten sen tekee. Silti en olisi äidille liian katkera, vaan pistäisin sen kakrun ekana ruotuun.
Teet kyllä kärpäsestä härkäsen. Mitä siis äitisi teki väärin? Ehkä sun kiukkukakaras silmät avautui, sehän oli äitisi tarkoitus? Ja miten kakru on oikein kasvatettu että tuollaista tapahtuu?
Et ainakaan ala hössöttää mitään noiden juttujen perusteella. Tuon ikäiset sepittää juttuja ja värittää niitä. Itse olen pari kertaa nolannut itseni tekemällä suurta draamaa tuollaisten perusteella. Jos haluat selvittää asiaa niin puhu äitisi kanssa. Ehkä tuo yhdistelmä huutava lapsi ja sairas mummo ei ole oikein toimiva.
Äitisi pitäisi viedä sairaalaan ja pää tutkia. Ja ei lapsia enää hoitoon.