Koinko aamulla unihalvauksen?
Olin ollut jo hereillä hetken aikaa ja mieheni oli lähtenyt töihin, päätin kuitenkin vielä hetken makoilla. Yhtäkkiä havahduin tunteeseen, että en voi liikkua ja että joku tarttui minua jaloista ja heijasi minua ja ikäänkuin yritti saada lattialle. Kuulin voimakkaan hengityksen äänen ja luulin, että se on oma hengitykseni, mutta kokeilin olla hengittämättä ja sama ääni kuului edelleen. Tässä vaiheessa pystyin avaamaan silmäni ja kääntämään päätäni, koska aloin epäilemään, että olinkin nähnyt unta siitä, että mies oli lähtenyt töihin, mutta kyllä hänen paikkansa oli tyhjä. Tuli ikävä tunne, että jokin olento on läsnä, eikä se ole välttämättä hyvä. En kuitenkaan pelännyt, enkä tuntenut ahdistusta. Yhtäkkiä tunsin kuin pieni käsi, jossa oli pitkät kynnet, laskeutui lantiolleni ja painoi lujasti. Käsi tuntui ehkä enemmänkin eläimen tassulta. En voinut liikuttaa käsiäni, että olisi voinut yrittää koskea siihen, vaan yritin tahdonvoimalla saada sen pois. Yritin myös sanoa jotain, kuten "päästä irti", mutta suustani tulikin "hullu, paska". Samalla olo taas normaali, pystyin liikkumaan jne. Siinä kun ihmettelin kokemusta, kuulin oven takaa ihan selkeitä askeleita. Nousin heti ylös ja ajattelin, että sittenkin mieheni on vielä kotona, mutta ei siellä ketään ollut, mies oli lähtenyt töihin ainakin puoli tuntia sitten. Kaiken lisäksi kun katsoin peilistä, lantiolla oli pieni punainen läiskä, joka kuitenkin nopeasti hävisi.
En ole ennen kokenut mitään tällaista, mutta olen tietysti kuullut unihalvauksesta ja tämähän on aikalailla sellainen. Mietin nyt tuota jälkeä ja askelia, outoa. Ja olen siis ihan järkevä ja "normaali" ihminen, en harrasta mitään ns. yliluonnollisia juttuja, enkä oikein uskokaan niihin tai ajattelen, että kaikille kokemuksille kyllä löytyy järkevä selitys. Missään vaiheessa ei pelottanut tai ahdistanut, hengitin mielestäni normaalisti ja kokemus kesti ehkä viitisen minuuttia. Olen terve, ei ole stressiä, surua tms. Oletteko muut kokeneet tällaista?
Kommentit (10)
Ei tuo ihan normiunihalvaukselta kuulosta. Ne kestää vain kymmeniä sekunteja.
Tietääkseni unihalvauksessa ei pysty avaamaan silmiä tai kääntelemään päätä! Hui, mua pelottas!!
Sinua oltiin hakemassa. Ei vielä ollut aikasi lähteä mukaan.
Muuten klassinen unihalvaus, mutta nuo askeleet ja se jälki on tietysti jotain muuta. Ehkä kuvittelit ne?
Vierailija kirjoitti:
Muuten klassinen unihalvaus, mutta nuo askeleet ja se jälki on tietysti jotain muuta. Ehkä kuvittelit ne?
No, en väitä, etteikö mielikuvitus voisi tehdä tepposiaan. Kuulin askeleet kyllä selvästi ja olin jo hetken ollut taas ihan normaalitilassa. Muistan kun meillä yksi lapsista pienenä väitti kuulevansa iltaisin askelia ovensa takaa, mutta tietysti selitin, että ei siellä mitään oikeasti ole, eikä askelia kuulu, vaan mielikuvitus vaan laukkaa. Hmm, ehkä hänestäkin tuntui siltä, että kyllä hän varmasti kuuli oikein. Yritin miettiä selitystä jäljelle myös, mutta en keksinyt. Kädet olivat sivuillani, eivät vartalon päällä. Peittokin kevyt, ei edes yöpaitaa päällä. Tässäpä se päivä menee, kun tätä miettii...
Unihalvauksessa ei voi liikkua eli jotain muuta oli. Hitto, mie olisin pas""nut housuuni! .O
Pystyn liikuttamaan päätäni unihalvauksen aikana. Itse olen kerran unihalvauksen aikana raapaissut itselleni syvän haavan ja halvauksen aikana luulin että joku puri minua, vaikka itse samaan aikaan painoin kynsillä ja kun sain taas liikuttua, niin otin niin nopeasti käden irti että sain aika syvänkin jäljen.
Olen nähnyt vaikka mitä, kerran koin positiivisen unihalvauksen, joka oli kuin jokin toinen tietoisuus tai maailma.
Mutta unihalvaus on unihalvaus. Ei mitään muuta.
Ääniharhat kuuluvat vahvasti unihalvaukseen tai vastaaviin tiloihin, samoin luulo siitä, että on herännyt, vaikka nukkuukin vielä. Valeherääminen tuntuu hyvin, hyvin todelliselta.
Samoin kohtausten kestoa on vaikea arvioida, ihan niin kuin unienkin kestoa. Todellisuudessa ne kestävät yleensä vain sekunteja, mutta kokijasta ne voivat tuntua paljon pidemmältä.
Unihalvausjan tuo, ne voi olla tosi outoja.
Unihalvaus todella yleistä. Osa kauhuissaan, osalle ns. neutraali tapahtuma kuten sinulle. Hyvä ettei jäänyt kaivelemaan, osa joutuu ihan terapiaan jatkuvien "demonikokemusten" vuoksi kun ei uskalla edes nukkua.