Onko vaikea pitää teillä vaitiolovelvollisuutta?

Ei ole mitään vaikeuksia. Ei edes kiinnosta puhua työasioista vapaa-ajalla kenenkään kanssa. En puhu asiakkaiden enkä työkavereiden asioista. Kierrän sijaisena yksiköstä toiseen ja on ihan itsestään selvää, että en juoruile talojen asioista toisissa taloissa enkä kantele tai raportoi asioita eteenpäin. Olen huomannut, että monille on helppo muistaa asiakkaisiin liittyvä vaitiolovelvollisuus, mutta työkavereiden asioista juoruillaan ympäri kaupunkia.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole vaikeaa, mutta ihmisillä on vaikeuksia monesti käsittää etten voi puhua työstäni ollenkaan. En edes sitä mitä YLEENSÄ teen töissä, koska se voidaan yhdistää suoraan tiettyihin henkilöihin kun liikun heidän seurassaan. Olen siis vaikeavammaisten avustaja. Kun joku kysyy että siis pesetkö sä niiden perseitä? Niin vastaan että en voi puhua työstäni muuta kuin sen että avustan imhisiä heidän päivittäisissä toimissaan. Jos sanon että joo pesen, ja sitten teen asiaa x y ja z, ja tämä kyselijä näkee minut myöhemmin kaupungilla asiakkaani kanssa, niin hän voi elkaa mielessään yhdistellä naamoja ja puheitani.

Tosi hienoa että olet ymmärtänyt tämän! Kuulostat ammattilaiselta. Avustamisessa on se suuri ongelma, että avustaja voi olla kuka tahansa, eikä mitään koulutusta vaadita. SIlloin ei usein ole ymmärrystä esim. vaitiolovelvollisuudesta tai työn eettisistä pelisäännöistä muutenkaan.

Olen törmännyt lörppöihoin avustajiin 0 kertaa, sen sijaan nämä hienosti koulutetut lörpöt ovat lähes arkipäivää. Ehkä johtuu siitä että avustaja on läheisempi.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole vaikeaa, mutta ihmisillä on vaikeuksia monesti käsittää etten voi puhua työstäni ollenkaan. En edes sitä mitä YLEENSÄ teen töissä, koska se voidaan yhdistää suoraan tiettyihin henkilöihin kun liikun heidän seurassaan. Olen siis vaikeavammaisten avustaja. Kun joku kysyy että siis pesetkö sä niiden perseitä? Niin vastaan että en voi puhua työstäni muuta kuin sen että avustan imhisiä heidän päivittäisissä toimissaan. Jos sanon että joo pesen, ja sitten teen asiaa x y ja z, ja tämä kyselijä näkee minut myöhemmin kaupungilla asiakkaani kanssa, niin hän voi elkaa mielessään yhdistellä naamoja ja puheitani.

Oletko siis jonkun avustajapalvelun työntekijä, vai onko avustettava suoraan työnantajasi? Mietin että kun olen nähnyt henkilökohtaisten avustajien työpaikkailmoituksia, niin useinhan nämä tekevät ilmoituksen omalla nimellään, ja kertovat siinä missä asioissa tarvitsevat avustusta. Olisi ehkä vähän pöljää, jos ei saisi puhua sellaisista asioista, jotka on julkaistu netissä :) (Tosin olen ollut yhden pätkän töissä sellaisessakin firmassa, jossa yksi ihminen väitti liikesalaisuuksiksi sellaisiakin asioita, jotka oli kerrottu aikanaan työpaikkailmoituksessa... Ne ei vissiin oikein tienneet itsekään miten homma toimii.)

Ei ole vaikeaa. Se on itsestäänselvyys. En muutenkaan puhu työstä vapaa-aikana. Minulla on pari työkaveria, joiden kanssa olemme ystäviä vapaallakin. Emme puhu vapaalla työstä ollenkaan enkä ole juoruilijatyyppinen, ei kiinnosta vatvoa kenenkään yksityisasioita.

Olen kaupan myyjä ja tämän ketjun myötä ihmettelen, miksi meillä ei ole mitään koulutusta vaitiolovelvollisuuteen, koska meille tulee tietoon kaikenlaisia tietoja asiakkaista..

 Toki itse pyrin hienotunteisuuteen mutta mitään ohjeistusta tosiaan ei ole. Hankalia tilanteita on sellaiset, että joku asiakas käyttäytyy huonosti toisen asiakkaan läsnäollessa ja menee vähän harmaalle alueelle, minkä verran voi sille toiselle sivulliselle asiakkaalle kommentoida. Siis siihen tyyliin, että "älä välitä, tällä kyseisellä asiakkaalla on psyykkisiä ongelmia, hän on hankala ja häneltä et voi odottaa huomioivaa käytöstä".

Olen jo eläkkeellä ja kaikissa töissä, missä olen ollut on ollut aika tiukka vaitiolovelvollisuus. Pahinta on, jos törmää tuttujen tietoihin, eikä ole toista henkilöä, jolle antaa häneen liittyvä työtehtävä.

Ei ole oikeastaan ollut vaikeaa, yleisellä tasolla on tietysti voinut puhua joskus työasioista puolison kanssa. Ja nyt varmaan ovat esim. jotkut rikokset ehtineet vanhentua ja osalliset kuolleetkin, voisin kai kertoa juttuja, mutta en siltikään sitä tee, enkä onneksi esim. nimiä muistakaan.

Oikeastaan olin jonkinlainen aktiivikin tietosuoja-asioissa. Esim. aikoinaan virkatodistuksessa luki nauttiiko ihminen kansalaisluottamusta (jos ei niin oli joku rikosjuttu taustalla), papa-kokeiden tulokset lähetettiin yhteen aikaan avoimella postikortilla. Siitä otin yhteyttä silloiseen Kelaan ja samaten siitä, kun sukulaiseni ei oikein ilennyt mennä terveydenhoitoon, kun hänen (silloin paperisessa) sairasvakuutuskortissaan oli selkokielellä joku diagnoosi (jota  hän häpeili, ja se oli hoidettukin eli ei tarvinnut enää lääkkeitä siihen), sen suostuivat poistamaan, kun soitin hänen puolestaan virastoon.

Kyllähän maaseudulla oli joskus postissakin sellaisia juoruakkoja töissä, että kaikki koko kylä sai tietää, kun jollekin tuli postia.

Nythän tuntuu olevan trendi, että mitään ei juuri salata, joku aina vuotaa Someen tai mediaan jopa valokuvien kera. Pahalta tuntui, kun Ruotsissa lapsi putosi koulun katolta ja joku idootti kuvasi kuolevaa poikaa pihalla ja laittoi videon jakeluun. Ei kuulemma tiennyt, että niin ei saisi tehdä.

Nyt tuli vielä mieleen, että työssäni asiakkailla on oikeus höpötellä työntekijöiden asioita ihan niin paljon kun haluavat. Joka päivä asiakkaat kertoo "Mirva kävi aamulla ja unohti viedä roskat, se on sellanen hajapää, aina unohtaa". "Olikos se Johanna vielä äitiyslomalla, syntykö se poika jo, eikun tyttökö oli tulossa?". "Kalle kävi päivällä tässä kauheella kiireellä, onko sillä tänään hirveesti homma vai miksi se niin juosten kävi?". Yms yms yms.

Näihinhän ei pitäis vastata suoraan, muiden asioista ei puhuta. Ja kun yhdelle kerrot ympäripyöreesti että "kai se vauva tyttö on, vissiin syntyy ens viikolla.." niin tieto jaetaan faktana eteenpäin ja nimen kanssa kuka kertoi. Helposti tulee sellanen juorumylly tunnelma, vaikka puhuttais aika arkisista asioista. Joten ei PITÄISI vastata kuin "en muista, en tiedä, en osaa sanoa, kysy häneltä". Käytännössä niitä tietoja silti aina jaetaan ja se on ehkä yleisesti hyväksytty tapa, johon ei vahvasti alalla puututa.. mutta on se joskus vänkää kun lomalta palaat ja kaikki tietää missä oon ollut ja kenen kanssa ja mikä sää oli :D jotain jos facessa oot jakanut niin sekin on kaikki jo asukkaiden tiedossa jonkun työkaverin kautta.

Eli allekirjotan aiemmin sanottuja juttuja. Selkeet salassapidettävät asiat ja kunnon salaisuudet on heleppo pitää. Mutta rajatapaukset ja lievät jutut on vaikeita melkein kaikille. Ja jos se on jollekin tosi helppoa, niin voi olla ettå muut pitää sitä tyyppiä tylsänä tai tylynä.

Ystäväni oli aikoinaan puhelinseksilinjalla töissä. Oli vaitiolovelvollinen, mutta aika usein oli kaiutin päällä ja koko kaveriporukka kuuntelemassa. Kerran oli hassu tilanne, kun linjalle soitti joku pilailija ja taustalta kuului naurua, eli hänelläkin oli kaveriporukka siellä.

Kerran unohdin, että olin kuullut yhdestä asiasta työn kautta, ja siitä tuli sitten puhuttua.

juoruava akka. yllättyneet: 0

Tiedän että asiakkaani huijaa ja petkuttaa jatkuvasti toista asiakastani, mutta en voi asialle mitään, koska kyseessä on lain rajoissa oleva huijaus ja minä olen vaitiolovelvollinen. Tilanne on minulle todella kiusallinen.

En kerro.

Kyllä mä jonkin verran puhun kotona, minkälaisia keissejä töissä on ollut, kun nyt ei nimiä mainitse eikä muuta mistä voisi tunnistaa. Yleisellä tasollahan saa kertoa.

Olen vanha opettajakääkkä ja uraa ja kouluja takana jo paljon. En sanoisi että on vaikeaa. Kaikenlaisia tilanteita on uran varrelle mahtunut mutta äärimmäisen harvoin niistä tulee muuten kuin yleisellä tasolla puhuttua. Ei ole esimerkiksi kiusaamisesta keskustellessa mitään tarvetta tuoda ilmi yksittäisiä tapauksia.

Juoruakoille vaitiolovelvollisuuden pitäminen voi olla opettelua. Ei voi kertoa kenenkään asioita ku pian lipsahtaa väliin työasioitakin.

Ei ole vaikeaa. Itse työhöni ei kuulu tavallaan mitään salattavaa, mutta olen töissä paikassa, missä kuulen ja näen kaikenlaista ja itse paikkakin kuuluu tiloineen vaitiolovelvollisuuden piiriin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten vaitiolovelvollisuus opetetaan koulussa tai töissä? Onko siitä joku kurssi missä kerrotaan keksittyjä esimerkkejä tarkalleen mitä ei saa kertoa? Muistutetaanko siitä usein ettei unohdu?

Tietysti opetetaan, paljonkin. Opetetaan eettisiä keissejä, keskustellaan, avataan niitä sääntöjä. On paljon harmaata aluetta, ei se ole aina niin selkeetä mitä saa ja ei saa sanoa.

Esim työskentelen uuden työparin kanssa. Menemme perheen luokse, jossa on ollut aiemmin satunnaisesti ongelmia, kuten päihtymystä/uhkailua/huutamista. Kuinka paljon sanon tästä työparille, varoitanko yleisesti "voi olla häslinkiä" vai "älä istu lähelle henkilöä x, sillä..." niin mitä, kerronko kuinka tarkkaan aiemmista tapahtumista. Se on tärkeää tietoa ja parilla on turvallisuuden näkökulmasta oikeus tietää. Toisaalta sellainen tarinointi menee helposti juoruamisen suuntaan. "X oli silloin kännissä, tai siis sekava, saattoihan se olla kamoissakin. Sitten se sanoi näin ja me tehtiin noin ja...".. joka sanan kohdalla pitää miettiä onko tää nyt oleellista vai ei.

Melkein joka kerta kun joudun miettimään rikonko vaitiolovelvollisuutta se ei oo yksinkertainen ja selkeä tilanne. Mutta sen ei kuulukaan olla helppoa.

Ulkopuolinen vois luulla että tää on mustavalkosta. Tai kuvittelee että "rikkoa vaitiolovelvollisuus" tarkoittaa että kertoo kaverille "Matti Meikäläisellä on kuppa!!". Se on kyllä niin paljon muutakin!!

No mitähän ihmettä? Ei kuulu todellakaan vaitiolovelvollisuuden piiriin, jos joku on päättänyt juoda itsensä känniin ja on väkivaltainen, uhkailee tms. Johan nuo ovat rikoksia.

Esimerkiksi omalla alallani eli opetusalalla "häslinki" on asia, josta tehdään uhkailmoitus, eikä mikään salaisuus, jota pidetään itsellä. Uhkailu johtaa rikosilmoitukseen, jos tekijä on yli 15. Ja nehän ovat ihan julkista tietoa.

Ja ilman muuta kollegoja aina varoitetaan oppilaista tai huoltajista, joiden käytös on ollut ongelmallista.

Salassa pidettäviä asioita ovat diagnoosit, perhetilanteet, taloudelliset asiat, henkilötiedot ynnä muut. Esimerkiksi se, että huorittelet lapsen opettajaa tai uhkailet rehtoria, ei ole mikään salaisuus, jota minun pitäisi kantaa.