Onko vaikea pitää teillä vaitiolovelvollisuutta?

Vierailija kirjoitti:

Nimiä mainitsematta voin puhua silloin, kun on selkeää ettei henkilöä kertomuksestani tunnisteta. Saatan muuttaa myös joitakin faktoja, jotta tunnistaminen hankaloituu entisestään, esim. sukupuolta, ikää tms. jos kertomisen kannalta on oleellista jotain kyseisiä tietoja muka heittää.

Voin puhua esim. tapahtumista, mutta en liian yksityiskohtaisesti, enkä mielellään heti kun ne on tapahtuneet, vaan vasta kun aikaa on jo kulunut (pienentää mahdollisuutta tunnistaa edes tapauskertomuksen pohjalta).

Kyllä musta on tosi hienoa, ettei esim. Amerikassa ole ihan samalla tavalla vaitiolovelvollisuutta esim. psykologeilla, tykkään lukea Torey Haydenin kirjoja vaikka samalla toki suomalaisena ihmetyttää, että hän voi niin avoimesti puhua asiakkaistaan, toki moni faktoja varmasti muutellut, mutta silti, varmasti ne asiakkaat tunnistaa itsensä niistä kirjoituksista.

Lähihoitaja.

Just, ja mitä oletat kuulijoiden ajattelevan?

Ei.

Ei ole,en halua enkä jaksa puhua työasioista vapaa-aikana. Kavereideni kanssa puhutaan omista ja yhteisistä asioista. Joskus samalla alalla olevan kaverin kanssa yleisesti työasioista mutta hyvin harvoin. Haluan olla heille oma itseni eikä työminä. Olen ollut alalla noin 20 vuotta.

Työpaikan ulkopuolella ja kavereiden kanssa on helppo olla puhumatta mitään. Ja ihmiset on tahdikkaita eikä kysele ja utele asioita jotka ei heille kuulu.

Työpaikalla työkavereiden kanssa se on vaikeampaa. Yritän parhaani. Epäselviä tilanteita tulee joskus.

Aika moneen ammattiin kuuluu vaitiolovelvollisuus. Moniin ihan tavallisiin palvelualan ammatteihinkin. Mutta ei kaikki ehkä opiskele asiaa koulussa, jos ei oo vaikka sosiaalialalla tai psykologi tms..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten vaitiolovelvollisuus opetetaan koulussa tai töissä? Onko siitä joku kurssi missä kerrotaan keksittyjä esimerkkejä tarkalleen mitä ei saa kertoa? Muistutetaanko siitä usein ettei unohdu?

Tietysti opetetaan, paljonkin. Opetetaan eettisiä keissejä, keskustellaan, avataan niitä sääntöjä. On paljon harmaata aluetta, ei se ole aina niin selkeetä mitä saa ja ei saa sanoa.

Esim työskentelen uuden työparin kanssa. Menemme perheen luokse, jossa on ollut aiemmin satunnaisesti ongelmia, kuten päihtymystä/uhkailua/huutamista. Kuinka paljon sanon tästä työparille, varoitanko yleisesti "voi olla häslinkiä" vai "älä istu lähelle henkilöä x, sillä..." niin mitä, kerronko kuinka tarkkaan aiemmista tapahtumista. Se on tärkeää tietoa ja parilla on turvallisuuden näkökulmasta oikeus tietää. Toisaalta sellainen tarinointi menee helposti juoruamisen suuntaan. "X oli silloin kännissä, tai siis sekava, saattoihan se olla kamoissakin. Sitten se sanoi näin ja me tehtiin noin ja...".. joka sanan kohdalla pitää miettiä onko tää nyt oleellista vai ei.

Melkein joka kerta kun joudun miettimään rikonko vaitiolovelvollisuutta se ei oo yksinkertainen ja selkeä tilanne. Mutta sen ei kuulukaan olla helppoa.

Ulkopuolinen vois luulla että tää on mustavalkosta. Tai kuvittelee että "rikkoa vaitiolovelvollisuus" tarkoittaa että kertoo kaverille "Matti Meikäläisellä on kuppa!!". Se on kyllä niin paljon muutakin!!

Työhön pitää perehdyttää hyvin, on itsessään selvä että perheen aiemmista ongelmista kerrotaan työ parille ja annetaan ohjeet miten toimia jos joutuu vastaavaan tilanteeseen. Mutta näistä asioista ei puhuta sellaisen työkaverin kanssa, joka ei perheessä työskentele.

Vierailija kirjoitti:

Aika moneen ammattiin kuuluu vaitiolovelvollisuus. Moniin ihan tavallisiin palvelualan ammatteihinkin. Mutta ei kaikki ehkä opiskele asiaa koulussa, jos ei oo vaikka sosiaalialalla tai psykologi tms..

Just näin, edes kaupan kassalla työskennellessä et voi kertoa kuka sun naapuri osti raskaustestin ja kuka käy joka päivä ostamassa kaljaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten vaitiolovelvollisuus opetetaan koulussa tai töissä? Onko siitä joku kurssi missä kerrotaan keksittyjä esimerkkejä tarkalleen mitä ei saa kertoa? Muistutetaanko siitä usein ettei unohdu?

Tietysti opetetaan, paljonkin. Opetetaan eettisiä keissejä, keskustellaan, avataan niitä sääntöjä. On paljon harmaata aluetta, ei se ole aina niin selkeetä mitä saa ja ei saa sanoa.

Esim työskentelen uuden työparin kanssa. Menemme perheen luokse, jossa on ollut aiemmin satunnaisesti ongelmia, kuten päihtymystä/uhkailua/huutamista. Kuinka paljon sanon tästä työparille, varoitanko yleisesti "voi olla häslinkiä" vai "älä istu lähelle henkilöä x, sillä..." niin mitä, kerronko kuinka tarkkaan aiemmista tapahtumista. Se on tärkeää tietoa ja parilla on turvallisuuden näkökulmasta oikeus tietää. Toisaalta sellainen tarinointi menee helposti juoruamisen suuntaan. "X oli silloin kännissä, tai siis sekava, saattoihan se olla kamoissakin. Sitten se sanoi näin ja me tehtiin noin ja...".. joka sanan kohdalla pitää miettiä onko tää nyt oleellista vai ei.

Melkein joka kerta kun joudun miettimään rikonko vaitiolovelvollisuutta se ei oo yksinkertainen ja selkeä tilanne. Mutta sen ei kuulukaan olla helppoa.

Ulkopuolinen vois luulla että tää on mustavalkosta. Tai kuvittelee että "rikkoa vaitiolovelvollisuus" tarkoittaa että kertoo kaverille "Matti Meikäläisellä on kuppa!!". Se on kyllä niin paljon muutakin!!

Työhön pitää perehdyttää hyvin, on itsessään selvä että perheen aiemmista ongelmista kerrotaan työ parille ja annetaan ohjeet miten toimia jos joutuu vastaavaan tilanteeseen. Mutta näistä asioista ei puhuta sellaisen työkaverin kanssa, joka ei perheessä työskentele.

No "itsestään selvästä" olen täysin eri mieltä. On muakin perehdytetty monta kertaa asiakkaan asioihin niin, että koen saavani ylimääräistä tietoa. Että jooo-o tavallaan kyllä asia voi ehkä olla hyvä tietää (kaikki tieto on hyväksi), mutta tartteeko sittenkään jaaritella kaikki omat mietteet ja näkemykset? Ei se edelleen ole mustavalkoista ja jokaisella työntekijällä on omat rajat ja sisäiset eettiset säännöt, lisäksi toki alan yleiset.

Jos teen työparin kanssa tai tiimissä töitä, osa puhuu niistä yhteisestä asiakkaista aika avoimesti, osa ei käytännössä mitään. Joku voi kahvitunnilla sanoa että on taas tapaamassa Marttilaa ja huoh, on se vaan ärsyttävä kun aina tekee niin ja näin ja sanoo sellasta ja tällästä. Mulla voi olla joku vinkki miten Marttilaa käsitellään, eli tavallaan keskustelu oli hyödyllinen, tavallaan tuntuu tökeröltä että työpari ilmaisi asian noin ja toistaa asiakkaan sanoja. Vaikka se ois mun asiakas myös.

En kuule raskaita asioita. Eri yritysten talous- ja sopimusasioita vain ja ne ei kiinnosta ketään.

Miksi pitäisi kertoa miehelle asiakkaan asioista? Vai onko hän kollegasi? Toisaalta ei kollegallekaan saa kertoa asiakkaan asiakkaita, ellei ole hänen lupa esim konsultoimiseen

Vaitiolovelvollisuus unohtuu viimeistään siinä puolenyön jälkeen kun promillet on korkealla. Olin töissä juottolassa niin kuulin sairaanhoitajien, sossujen ja jopa lakimiehen unohtavan vaitolovelvollisuuden. Kun on itse nähnyt mitä se juoma tekee niin en usko mihinkään luottamukselliseen.

Teknisellä alalla, asiakkaiden suunnitteluprojekteja.

Mies samalla alalla, eri firmassa, toisenlaisella tehtävänkuvalla.

Voidaan jutella esim millainen ratkaisu olisi hyvä rakentaa johonkin vilahitkuttimeen, puhutaan jonkin verran työkuormasta, mainitsen jos päivällä on reissu vaikka naapurinaupunkiin (jos matkalla vaikka sattuu jotain), etätöissä saa nähdä mun ruudun ei se 3d niin paljoa asioita kuitenkaan avaa, kysellään sopivia alihankkijoita valmistukseen...nämä eivät ole salassapitoasoita.

Puhutaan työkavereiden ja asiakkaiden typeristä edesottamuksista ja hankalista luonteenpiirteistä, ihan juoruilua, ei salassapidettävää.

Olemme puhuneet asiakkaista firman nimellä ja kuvailleet mitä työn alla oleva härveli tekee. Kumpikaan ei puhu eteenpäin, varsinkin omalla työpaikalla on syytä olla tarkka, koska piirit on pienet.

Asiakkaan hintoja tms projektidataa ei käsitellä, ei kiinnosta. Asiakkaan liikesalaisuukisa ja uuden projektin myyntivaltteja ei käsitellä, ei ainakaan alleviivata niitä jos toinen ei osannutkaan lukea rivien välistä.

Sukulaisille ja tutuille vastaan jotain ympäripyöreää tuotekehityksestä ja ettei meidän tekemiä juttuja ole suoraan kuluttajatuoteissa. Jos tinkaa lisää, niin sanon että voisin vaikka suunnitella pölynimurin.

Mä kerron puolisolle kyllä ihan kaiken vaikka ei muka saisi. Luotamme toisiimme ja tiedämmäe, että tiedot jää vain meidän väliseksi.

Vierailija kirjoitti:

Mä kerron puolisolle kyllä ihan kaiken vaikka ei muka saisi. Luotamme toisiimme ja tiedämmäe, että tiedot jää vain meidän väliseksi.

Miksi pitää kertoa?

Ei ole vaikeaa, mutta ihmisillä on vaikeuksia monesti käsittää etten voi puhua työstäni ollenkaan. En edes sitä mitä YLEENSÄ teen töissä, koska se voidaan yhdistää suoraan tiettyihin henkilöihin kun liikun heidän seurassaan. Olen siis vaikeavammaisten avustaja. Kun joku kysyy että siis pesetkö sä niiden perseitä? Niin vastaan että en voi puhua työstäni muuta kuin sen että avustan imhisiä heidän päivittäisissä toimissaan. Jos sanon että joo pesen, ja sitten teen asiaa x y ja z, ja tämä kyselijä näkee minut myöhemmin kaupungilla asiakkaani kanssa, niin hän voi elkaa mielessään yhdistellä naamoja ja puheitani.

Kyllä mies kertoo mulle vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluvia asioita töistään. Saattaa myös varoittaa tietyistä ihmisistä, mutta vasta jos on aihetta, eli ei etukäteen.  Sori ympäripyöreä vastaus mutta en voi tarkemmin sanoa.

Ei ole vaikeaa suullisesti, kirjallisesti hieman. Töissä mielenterveysalalla ja teen töitä alaikäisten kanssa, jolloin kaikissa tapauksissa on miljoona liikkuvaa osaa, monta ihmistä, tahoa, osoitetta, puhelinnumeroa. Ongelmallista on välillä merkitä asioita esim paperikalenteriin niin, ettei ketään tunnista, mutta silti itse muistaisi kenestä ja mistä on kyse. Tulee turhaa kuormitusta muistille. Nyt esimerkiksi on kaksi asiakasta, joiden etunimet ja sukunimen eka kirjain ovat samat. Sähköpostiosoitteita täytyy olla ylhäällä jossain, jotta saa etäyhteyden ja usein niissä ihmisen nimi tai joku muunnos siitä. Mutta muuten on helppoa ja suoraviivaista, miehelle saatan joskus hyvin ylimalkaisesti ja lyhyesti ilman mitään tunnistettavaa mainita jostain raskaammasta tapauksesta. Kavereille en oikeastaan koskaan yhtään mitään.

perheelle ja ystäville nimettömästi joskus jotain sanon. pakko päästä purkamaan päätä jos ei työssä ole sillä hetkellä kaveria jolle kertoa. ei voi muuten työtä  tehdä

Vierailija kirjoitti:

Ei mulla ole mitään vaitiolo velvollisuuksia. Onko nuo muka yleisiä?

Ovat yleisiä sellaisissa työpaikoissa, joissa tulee tietämään ihmisten salassapidettäviä asioita, kun terveystietoja ym. arkaluontoista. Ihan sama se on niin sairaalan tai koulun siivoojalla kuin johtajalla.

Omassa työssä ei ole vaikeaa, mutta joskus voi lipsahtaa jotain sellaista yksityiskohtaa, josta asiakas paljastuu. Etätyössä varsinkin on tarkkaa, että kukaan ei pääse käsiksi sellaisiin papereihin, joissa on ei-julkista asiakastietoa. Ei ole vielä niin paperitonta työtä, että ei olisi edes nimeä missään paperissa vaan kaikki koneella salasanojen takana.

Helpoimmin vaitiolovelvollisuus tulee rikottua sellaisessa asiassa, jonka "kaikki tietävät". Esimerkki elävästä elämästä: neuvolan kätilöllä ei käynyt mielessäkään, että suvulla ei olisi ollut tiedossa raskaus, joka oli ollut selvästi näkyvissä jo pitemmän aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole vaikeaa, mutta ihmisillä on vaikeuksia monesti käsittää etten voi puhua työstäni ollenkaan. En edes sitä mitä YLEENSÄ teen töissä, koska se voidaan yhdistää suoraan tiettyihin henkilöihin kun liikun heidän seurassaan. Olen siis vaikeavammaisten avustaja. Kun joku kysyy että siis pesetkö sä niiden perseitä? Niin vastaan että en voi puhua työstäni muuta kuin sen että avustan imhisiä heidän päivittäisissä toimissaan. Jos sanon että joo pesen, ja sitten teen asiaa x y ja z, ja tämä kyselijä näkee minut myöhemmin kaupungilla asiakkaani kanssa, niin hän voi elkaa mielessään yhdistellä naamoja ja puheitani.

Tosi hienoa että olet ymmärtänyt tämän! Kuulostat ammattilaiselta. Avustamisessa on se suuri ongelma, että avustaja voi olla kuka tahansa, eikä mitään koulutusta vaadita. SIlloin ei usein ole ymmärrystä esim. vaitiolovelvollisuudesta tai työn eettisistä pelisäännöistä muutenkaan.