Eronneet!
kauanko harkitsit eroa? Mikä asiassa mietitytti eniten? Eron jälkeen, oletko katunut, menikö asiat paremmin vai huonommin kuin oletit?
Kommentit (8)
Kyllä mä sitä eroa pohdin parisen vuotta, päätin silti aina, että kyllä mä jaksan yrittää... Että mä opin arvostamaan miestä sellaisena... Toisinaan aina tulikin hetkiä, että meillä tuntui menevän ihan kivasti, mutta se taantuma tuli aina heti takaisin. Eli lopulta erosimme.
Oli se rankkaa muuttaa kahden lapsen kanssa pois kodista, mutta muutimme lähelle, jotta koko elämä ei muuttunut kerralla liikaa. Oma olo helpottui ihmeen nopeasti, lasten toipumisesta en tiedä, nuoremmalla oli vaikeaa alkuun, isompi vaikutti tyytyväiseltä. Kaduttaa, etten tajunnut silloin jo viedä heitä terapiaan tms.
Vuosia elämä meni hyvin, kunnes alkoi tulla monia ikäviä asioita elämäämme, ja sen myötä meidän kaikkien elämä lähti alas, suorastaan romahtaen...
Mietin 2v - miehen uskottomuuden jälkeen alkoi alamäki mutta jäin koska odotin silloin toista lastamme. Kun viimeksi erottiin en itkenyt enää kertaakaan, oli vain hyvä olla enkä ole katunut sitä ikinä.
Mietin usean vuoden. Meinasin erota jo pari vuotta aikaisemmin, mutta menin takaisin. Eniten mietitytti se epäonnistumisen tunne. Halusin, että liitto onnistuu. Harmitti kuitenkin, että sinnittelin vielä sen pari vuotta. Miehellä oli mielenterveysongelmia ja se oli todella vaikeaa. Ero oli parasta mitä minulle on tapahtunut. Sain todella uuden elämän ja kaikki on ollut parempaa sen jälkeen. Lapsille ero oli todella vaikea, mutta onneksi hekin ovat jo selvinneet. Erosta seitsemän vuotta.
Ei kovin kauaa jahkailtu, se oli selvää pässinlihaa kummankin puolelta. Eron jälkeen elämä paljon helpompaa.
Huolestuttaa kaikissa vastauksissa kuinka vaikeaa lapsille ero on ollut. Mä jään ja kestän, koska lapset tarvitsevat selkeästi isäänsä. Joka rakastaa lapsia.
Te, joiden lapsille ero vaikea asia! Miten usein eron jälkeen tapasivat isäänsä jne? Veittekö lapsenne jonnekin terapiaan tms.?
Vatuloitiin monta vuotta. Avioero heti ekan lapsen jälkeen, mutta hölmö otin vielä takaisin ja sain kaksi lasta. Nuorimman ollessa vauva nakkasin lopullisesti pihalle ja oli muuten elämäni paras teko. Katunut en ole hetkeäkään, enintään ehkä sitä että otin alunperinkin takaisin.