Oletko riitaantunut ystäväsi kanssa?
Luuliko hän sinun tarkoittavan jotain pahaa, vaikka tarkoitit hyvää? Miten pääsitte eteenpäin asiassa? Vai pääsittekö?
Kommentit (9)
Jep, tai ei meillä oikeastaan riitaa ollut.. Kuulin että oli Ukko jättänyt hänet ja pistin viestiä, että voin tulla käymään, jos haluaa jutella (no en ihan noin suoraan, mutta asia oli tuo), niin vastaus oli ettei hänen asiansa kuulu minulle, eikä halua nähdä minua.
Ja minulla ei taatusti ollut mitään osaa tuohon eroon.
En ole ottanut enää yhteyttä, odotan jos kaveri sitten joskus ottaa
Olen, koska hän ei halua tavata minua ja lastani oman lapsensa kanssa, vaan aina ilman lapsia. En vaan viitsi nähdä vaivaa enää, joten odotan että hän soittaa minulle.
Olen, tiemme erosivat lopullisesti enkä edes yrittänyt korjata välejä. Syynä olivat kaverin mielenterveys- js päihdeongelmat sekä näihin lopulta liittynyt väkivaltainen käytös. Sääliksi käy, mutta oma elämäni on huomattavasti helpompaa ilman tätä ihmistä.
Mulla vitosen kanssa aika sama tilanne oli.Ja tosiaan elämä helpompaa eikä ole ikävä :)
Olen. Hän meni kertomaan miehelleni hieman seikkailuistani. En vaan ymmärrä miksi hän niin teki.
Joo. Eikä me oikeastaan edes oltu ystäviä.
Mulla taasen kolmosen kans samanlainen tilanne;luin Facebookista et ero tullu...no miehensä siel näin ilmotteli,ni ehotin tyttökaverilleni et voitais kahvitella...mut ei ilmeisesti kiinnosta. Aiemmin oli niin kiittelevä et kun on ees yks kaveri samassa kaupungissa,jos tarttee lastenhoitoapua...no lastenvahtina oon ollukki ja lainannu rahaa tarvittaessa,ni silleen ihmetyttää miks ei ny sit luota ku ennen kyl jaettu tollaset asiat. Ja miullakaan siis ei osaa tai arpaa näiden eroon :/
Mulla meni totaalisesti hermot mun yhteen hyvään ystävään. Syy oli, että tämä ystäväni oli vaan niin järkyttävän tahditon joka tilanteessa. Härski ollut aina puheissaan, mutta kehtasi laukoa kovaan äänen tällaisia mun valmistujaisjuhlissa, jossa oli lähinnä mun sukulaisia. Mua niin hävetti sen ja lopulta itsenikin puolesta, että mulla on noin tyhmä ystävä... Ja sitten tuli vielä kerskumaan mulle, että "piti vähän tunnelmaa keventää". Joo, ehkä omassa kaveriporukassa joskus ihan hauskaa tommonen alapääläppä, mutta ei mm. mun isovanhempien kuullen! Ja lopulta, kun mietin mielessäni tätä ystävääni, tajusin että hän ei itse asiassa koskaan puhu muusta kuin miehistä, seksistä yms. En kerta kaikkiaan jaksanut enää noin lapsellisia juttuja.
Eikä siinä vielä kaikki: mm. samaisella ihmisellä jää aina kaikki asiat puoli tiehen ja heittäytyy aina esim. baarissa marttyyriksi, kun hänellä ei ole rahaa, että me työssäkäyvät voitais ihan hyvin ostaa hänelle muutama juotava.
Nyt kolmeen vuoteen en ole pitänyt mitään yhteyttä ja olen erittäin tyytyväinen päätökseeni.
up