Oletko käynyt patologian laitoksella katsomassa kuolleita läheisiä?

Ruumishuoneella olen kaksi kertaa käynyt. Toinen oli ruumiinavauksen jälkeen ja kuulemma pääkin aina avataan, mutta en siitä kyllä merkkejä huomannut. Eikä ollut pöytäkirjassakaan mitään mainintaa aivoista.

Minä sain nähdä isäni muutama tunti kuoleman jälkeen sairaalan tilassa joka oli rakennuksen pohjakerroksessa.

Niin tyynen ja rauhallisen näköinen oli hän.

Kuolemassa ei ole mitään pelättävää.

Fyysisen kehon kuollessa sielu jättää tämän maan ja siirtyy henkimaailmaan.

Jokainen teistä kokee tämän transformaation ajallaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen. MIkä ihme siinä on niin järkyttävää? Järkyttävintä on se, että ihminen on kuollut, ei se ruumis. Paitsi jos on kuollut onnettomuudessa ja kaikki tuusan nuuskana.

Kasvot näyttivät osin mustuneilta, en teidä miksi. En odottanut sitä, siksi hiukan järkytyin.

Kävin katsomassa isääni sairaalan kappelin yhteydessä olleessa huoneessa. Isä kuoli sairaalassa edellisenä iltana. Hautajaiset pidettiin sitten myöhemmin samaisessa kappelissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen. MIkä ihme siinä on niin järkyttävää? Järkyttävintä on se, että ihminen on kuollut, ei se ruumis. Paitsi jos on kuollut onnettomuudessa ja kaikki tuusan nuuskana.

Kasvot näyttivät osin mustuneilta, en teidä miksi. En odottanut sitä, siksi hiukan järkytyin.

Vainajan kuolemasta varmaan kulunut jo reippaasti aikaa ja maatumisprosessi pitkällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen. MIkä ihme siinä on niin järkyttävää? Järkyttävintä on se, että ihminen on kuollut, ei se ruumis. Paitsi jos on kuollut onnettomuudessa ja kaikki tuusan nuuskana.

Kasvot näyttivät osin mustuneilta, en teidä miksi. En odottanut sitä, siksi hiukan järkytyin.

Vainajan kuolemasta varmaan kulunut jo reippaasti aikaa ja maatumisprosessi pitkällä.

Jos vainaja oli mies, voi olla kyse esim. siitä että iho kutistuu ja parransänki näkyy tummentumana. Jos on herkässä mielentilassa ei ehkä tajua mistä kyse. Ei tietenkään toimi jos on nainen/blondi, mutta tällainen tapaus on tullut joskus itselle vastaan.

Omat vanhemmat näin kuolleena kotona ja toisen sairaalassa. Ruumishuoneella käyn viikoittain työni puolesta viemässä vainajia. Paikka ei pelota, mutta ei myöskään ole paikka, jossa haluaa viettää yhtään ylimääräistä aikaa.Joskus jos vainaja on ollut kaapissa kauan, haju on ikävä.

En ole koskaan käynyt patologian laitoksella mutta kuolleet läheiset olen käynyt hyvästelemässä joko arkutuksen yhteydessä tai ennen siunaustilaisuutta. Äitini näytti siltä kuin olisi minä hetkenä voinut herätä. Äidinäiti näytti vieraalta, koska hänellä oli tekohampaat ja ne oli otettu pois tuhkausta varten. Enoni kuoli yllättäen ja ehkä siksi häntä oli jopa vähän ahdistavaa katsoa. Hänen vaimonsa iski tuskasta ja kaikilla muillakin oli paha olla. Isänäitiä en kunnolla enää muista, kun olin silloin lapsi, mutta hänkin näytti vain siltä, että oli nukkumassa.

Kuolleiden näkemisessä ei ole mitään pelättävää tai ahdistavaa. Se on levollista ja etenkin arkutuksen ja siunaamisen yhteydessä vainaja on laitettu hyvännäköiseksi.

Olen, pyysin saada olla läsnä omaiseni avauksessa.

En ole käynyt patologian laitoksella (mikä se on?), mutta olen nähnyt useimmat kuolleet, joiden hautajaisissa olen ollut. Olenkin miettinyt sitä, että käydäänkö kuolleita nykyään katsomassa? Mun muistoni ovat 80- ja 90- luvuilta.

Olen onnekas, kun olen säästynyt hautajaisilta niin pitkään nyt. Suru on niin raastavaa. Ja olen huomannut, että sisälläni on myös surematonta surua.