Vaikea tytärpuoli-suhde, mitkä oikeudet äitipuolella?

Minullakin oli kaksi teini-ikäistä lapsipuolta, tosin olin heidän äitipuolensa jo alakoulusta asti. Mutta kyllä se vaikeaa oli, meilläkin oli varastelua (minun tavaroitani, vaatteita, koruja, meikkejä, rahaa), selkeiden sääntöjen uhmaamista (ihan perusteinijuttuja, mutta rassasihan se, kun minulle aina todettiin nenäkkäästi, ettei tarvitse kuvitellakaan komentavansa) ja kaikkea pientä ja epäkunnioittavaa muutenkin. 

Nyt ovat jo aikuisia ja omillaan ja etenkin vanhemman kanssa on todella lämpimät välit. Nuoremmankin kanssa ihan ok.

En oikein osaa neuvoa muuta kuin yritä ulkoistaa itsesi niin hyvin kuin voit. Ja isä tueksi niihin asioihin, mistä koet että on pakko puuttua. Typerää se on, ja tulee ulkopuolinen olo omassa kodissaan, mutta lopulta 17v ei enää kauaa teidän nurkissa pyöri - hyvin luultavasti omilleen muutettuaan myös muuttuu aika paljon ja löytyy sinunkin kanssasi ihan hyvä suhde, jollette nyt sitä kokonaan pilaa.

Aivan hullu provo.

Miten joku viitsiikin tuollaisen paskan tänne postata?

Ja noin niinkuin yleensä: kaikkihan sen tietää ja käsittää, ettei äitipuolella ole mitään oikeutta lapseen eikä nuoreen.

Kaikki oikeudet ovat vain ja ainoastaan lapsen huoltajilla, siis lapsen ja nuoren vanhemmilla.

Olet melkoinen kahelipää ap, sinulla ei ole miesystävää saati sitten ketään lapsipuolta.

Elät sairaassa omassa unimaailmassasi, jossa keksit samanlaisia tarinoita kuin skitsot ja narkomaanit täpinöissään!

Vierailija kirjoitti:

Aivan hullu provo.

Miten joku viitsiikin tuollaisen paskan tänne postata?

Ja noin niinkuin yleensä: kaikkihan sen tietää ja käsittää, ettei äitipuolella ole mitään oikeutta lapseen eikä nuoreen.

Kaikki oikeudet ovat vain ja ainoastaan lapsen huoltajilla, siis lapsen ja nuoren vanhemmilla.

Olet melkoinen kahelipää ap, sinulla ei ole miesystävää saati sitten ketään lapsipuolta.

Elät sairaassa omassa unimaailmassasi, jossa keksit samanlaisia tarinoita kuin skitsot ja narkomaanit täpinöissään!

Äläpäs nyt sekoile. Tottakai aikuisilla on oikeuksia kodissaan, oli kyse kenen tahansa lapsesta.

Toinen kysymys sitten on kuinka paljon kannattaa yrittää kasvattaa vastentahtoista teiniä, kun ongelma ratkeaa parissa vuodessa ihan itsestään.

Ja kyllä, olen äitipuoli itsekin ja välillä se aiheuttaa kipuilua, vaikka pääosin meillä hyvin meneekin.

Lapsen isä on sitä varten, että kasvattaa lastaan.

No mitä järkeä jossain kotiintuloajoissa, lapsen huoltajat kuitenkin tietävät että tyttö on turvassa ja luottavat tähän. Itsekin sanoit että VANHEMMAT ottavat puhelimen pois jos ei osaa käyttäytyä.

Luulis myös että äitipuolella on aina kivempaa, mitä vähemmän tarvitsee niitä "miehen lapsia" nähdä. Ja jos on puhelimellaan, ei vittuile/valehtele samaan aikaan sulle. Sun ei tarvitse antaa mitään erityistä huomiota tai huolenpitoa lähes täysi-ikäiselle tytärpuolelle, jonka virallinen huoltaja et edes ole. Win-win?

Oliskos tässä nyt laajempaakin ongelmaa, jos tyttö on valehtelemalla järjestänyt jonkun aikuisen vaikeuksiin?

Vaikea tilanne. Tietääkö ap varmaksi, että juttu oli valhe? Nimittäin, jos tyttö puhuikin totta, hänet on hylätty kun kukaan ei usko eikä välitä. Jos taas hänen valheensa on painettu villaisella jos on todisteet että ne ovat valheita, missä ovat tytön kasvattajat ja miksei ole menty poliisin puheille?

Miksi valehteleminen on alun perin lähtenyt lentoon ja miksi sitä on suvaittu. Mitä tytön äiti puuhailee?

Onko tytön vanhemmat keskustelleet keskenään tilanteesta, nimittäin jonkun pitäisi puuttua painavasti, jos tyttö on saanut tehdä vahinkoa ja kukaan ei ole tietääkseenkään. Ainakin lisävahingonteko pitäisi estää. Tyttökö siis polttaa sisällä? Hae apua tilanteeseen, ei mene normaalikiukuttelun piikkiin tuo, eikä taida olla luvassa hyvät välit muutaman vuoden sisällä, jos tyttö on kasvamassa ihan kieroon. Rajansa aggressiivisuudellakin, ja etenkin sen vapaalla ilmaisulla.

Kyllästynyt kirjoitti:

Ongelmia tytön kanssa on ollut alusta saakka, koko puolentoista vuoden ajan.

Inhoaa sääntöjä, ja meidän talossa joitakin niitä on, kuten kaikkien elämässä. Valitettavaa mutta totta. Ei mitään ”nillittämistä” kuten täällä mainitaan, vaan ihan vaan että kotiin tullaan illalla tiettyyn aikaan koska täällä mennään seuraavaa työaamua varten illalla nukkumaan eikä valvota sen takia että odotetaan milloin neiti saapuu tänne.

Toinen sääntö on että meillä ollessa ei polteta röökiä, koska itselläni terveysongelmia.

On myös varastanut, sekä minulta että ihan marketista. Jäi siitä kiinni.

Kolmas sääntö on ettei valehdella. Tyttö on saanut valheillaan myös minun yhden tuttuni vaikeuksiin.

Kaverit on maailman tärkeimpiä ja kunhan niiden kanssa kaikki on hyvin niin tyttö on tyytyväinen, vähät välittää siinä samalla siitä että sabotoi samalla suhdettaan minuun ja isäänsä olemalla tottelematon yksinkertaisissa asioissa. Ymmärtää kyllä, mutta ei välitä asioista.

Isänsä on sanonut että minulla on oikeus puuttua asioihin ja minulla on oikeus ojentaa tarvittaessa. Myös hän tekee niin. Mutta neiti hyppii ihan koko ajan silmille, pitää ovimattona meitä.

Eikä ole kovin kiva ottaa kotiini ihmistä johon ei voi luottaa pätkääkään, ruokkia häntä ja pitää hänestä huolta. Kiitoksena sataa paskaa niskaan.

Mut ehkä mä olen sit vaan turhasta valittaja ja pitäisi antaa tytön toimia kuten haluaa eikä välittää. Niinpä.

Kuvailet tuossa normaalia teiniä. Kaverit = elämä.

Et kerro moneltako tämä kotiintulo aika on. Ehkä voisit neuvotella tytön kanssa molempia tyydyttävän kellonajan? Puhelinta et voi viedä. Mieti jos joku veisi sinun puhelimesi kun ei pidä käytöksestäsi. Kysy tytöltä mikä hänestä olisi sopiva rangaistus, kun ei sääntöjä noudata ja lähtekää yhdessä miettimään sopivaa ratkaisua. Tuon ikäisen kanssa tulee neuvotella ja keskustella. Ei huutaa ja rangaista. Hän ymmärtää jos kerrot kuinka pahamieli teille tulee tästä käytöksestä ja toivoisit että se loppuu, jotta kaikilla olisi hyvä olla yhteisessä kodissa. Mietitte perheenä yhdessä, että mitä voisi tehdä, jotta kaikilla olisi hyvä olla. Kohtele häntä ihmisenä, älä jonain kohteena johon sinulla on valta asema.

Äitipuolena voin sanoa, että äitipuolella ei ole mitään oikeuksia. Omat lapsipuoleni ovat jo aikuisia ja välimme ovat ihan hyvät, mutta mitä aikanaan osallistuin lastentapaamisneuvotteluihin, oikeudenkäyntiin jne. niin perheen koirankin mielipiteet ovat tärkeämpiä kuin äitipuolen. Toki äitipuoli saa mielellään laittaa ruokaa, pestä pyykkiä ja siivota sossujenkin mielestä, mutta tämän tulee olla täysin ulkopuolinen kotonaan, ei ottaa kantaa mihinkään vaan niellä vain kaikki mitä vastaan tulee. Käytännössä ainoa keino on muuttaa pois, jos virallisesti ajatellaan. Eri asia sitten on, miten perheessä käytännössä asiat sovitaan eli jos äitipuolen ja isän keskinäinen suhde on kunnossa, kaikki voi toimia hyvin. Mutta MITÄÄN virallista oikeutta valvoa sitä mitä omassa kodissa tapahtuu ei ole. Toisaalta suuri osa äitipuolista ihan oikeasti myös välittää lapsipuolistaan, haluaa näille hyvää, ja siksi on tosi outoa lukea näitä vastauksia, että älä piittaa, anna pilata elämänsä, mitä se sua haittaa. Totta hemmetissä se haittaa, jos joku perheenjäsen voi huonosti! Virallinen ja käytännöllinen puoli ovat tässä asiassa kaksi ihan eri juttua.