Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
itkenyt 3 päivää.. ;(
30.09.2020 |
moikka, tosiaan en tarkemmin kerro miksi mutta nyt jo 3 päivää tullu itkettyä, alkaa pikkuhiljaa olemaan sellanen olo että tahtois ottaa loparit tästä maailmasta! Ja nyt en edes saa anteeksi, tiedän että tämä menee ohi ja asiat jörjestyy, mutta mua alkaa pikkuhiljaa masentamaan ja kunnolla, en pysty keskittymään mihinkään kun kokoajan vain itkettää...
Kommentit (35)
1/35
|
30.09.2020 |
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuten sanoit, tunteet tulee ja menee, ja asiat järjestyy. Tiedän kuitenkin sen olon, kun juuttuu siihen tunteeseen. Mikä sua auttaisi nyt? Mitä keinoja sulla on? Läheisiä, ystäviä, lämmin suihku - mikä aikaisemmin on helpottanut, tai missä vaiheessa?
en ajatellu niin pitkälle, muutama päivä ni all fine, mut kyl tää itsetunnon päälle ottaa kieltämättä -ap
taidan varmaan mennä kuumaan suihkuun ja nukkumaan, eiköhän se siitä, hirvee olo vaa
Itsetuntoa ei tarvii miettiä sen enempää. Se on aika joustava, laskee ja nousee. Muutama päiväkin kyl kuluttaa, ei oo huono jos saat helpotettua sun oloa vähän. Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parempaa vointia sinulle AP! Asiat järjestyy, pikkuhiljaa. Hyvä että pystyt itkemään, se kumminkin helpottaa.
kiitos ihanista sanoista <3 onneks mulla on tollanen ihana rakastava karvaturri joka osaa lohduttaa <3
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Petit ja mies antoi kenkää? Mies jota pitää pettää ei ole parkumisen arvoinen
Vierailija kirjoitti:
Petit ja mies antoi kenkää? Mies jota pitää pettää ei ole parkumisen arvoinen
Valitettavasti ei :D asia koskee läheisiä ja ihan miespuoleinen olen
Älä ainakaan rakkaus-juttujen takia itke. Asiat järjestyy tavalla tai toisella.
Mä itkin nuorena eroa poikaystävästä/ avomiehestä. Kävin töissä, jolloin en muistanut koko murhetta, mutta tyhjään kotiin tultuani korkkasin kaljan, toisen ja kolmannenkin, join niitä ja itkin koko ajan. Luulin että kuolen siihen suruun. Viikon jaksoin, joka päivä, mutta sitten loppuivat kyyneleet, enkä jaksanut enää muutenkaan surra. Helpotti.
Vierailija kirjoitti:
Mä itkin nuorena eroa poikaystävästä/ avomiehestä. Kävin töissä, jolloin en muistanut koko murhetta, mutta tyhjään kotiin tultuani korkkasin kaljan, toisen ja kolmannenkin, join niitä ja itkin koko ajan. Luulin että kuolen siihen suruun. Viikon jaksoin, joka päivä, mutta sitten loppuivat kyyneleet, enkä jaksanut enää muutenkaan surra. Helpotti.
joo mun mielestä kanssa nuoret rakkaustarinan päätteet on sellasia mitä ei kannata surra, mutta surullistahan se aina on siinä vaiheessa kun toinen sut jättää, ite oon aina niistä päässy nopeesti yli -ap (unohti muutamaan muuhunkin toi ap merkata :D) nyt jo parempi fiilis, koitan huomenna pyytää taas anteeks
Alue: Aihe vapaa