Olin 7-11 vuotiaana koulukiusattu. 12-16 vuotiaana koulukiusaaja.
L äski, kierosilmä, rillipää, isätön juopon äidin äpär ä.
Sakinhivutusta, pyörän renkaiden puhkomista, tukkapöllyä ja vaatteiden rikkomista.
Siinä tuttua säveltä alimmilla luokilla.
Sitten kasvoin vuodessa-kahdessa isomaksi kuin muut. Varsinkaan murrosiässä ei sitten ollut keinoja käsitellä pennun aivoilla juuri mitään.
Mutta fysiikkaa osasin käyttää. Kostohan siitä näille kiusaajille seurasi. Turpiin vaan ja onnea.
Mikä on Sinun tarinasi?
M42
Kommentit (6)
Aikuisilta ei saanut mitään apua. Ei kiusattuna eikä kiusaajana.
Ala-asteella suoritettiin häirikölle ns. sakinhivutusta (tönimistä, nälvimistä, tukkapöllyä koko luokan voimin) ihan opettajan masinoimana ja valvomana luokassa.
Mä olin aina pieni ja huonompi, erilainen. Ei siinä auttanut ku kestää ja odottaa että kouluvelvollisuus loppuu. Muutin sit pois.
Vierailija kirjoitti:
Aikuisilta ei saanut mitään apua. Ei kiusattuna eikä kiusaajana.
Ala-asteella suoritettiin häirikölle ns. sakinhivutusta (tönimistä, nälvimistä, tukkapöllyä koko luokan voimin) ihan opettajan masinoimana ja valvomana luokassa.
Näin siis kasarin alkupuolella keskikokoisessa kaupungissa.
Ap
Aika jännä ettei tämä aihe herätä keskustelua äitien keskuudessa.
Liekkö omat lapsuusajat tuovat katumuksen mieleen...
Meni samaan tyyliin itsellä, seiskalle mentiin niin olinkin kasvanut reilusti. Ja sille yläasteelle tuli monista pienemmistä kouluista tuntemattomia samalle luokalle joista muutaman isomman ja ns. kovemman kaverin kanssa ystävystyin nopeasti. Oman ala-asteen "kovikset" luulivat vielä jotain itsestään ja halveksivat noita "maalaisia", muuttui se ylvästely itkemiseksi aika nopeasti. Minun ala-asteaika oli paskaa ja heidän ilmeisen kivaa, tasapuolista siis että yläaste meni toisinpäin.
Tyttöä kiusattiin koko ala-aste. Yläasteella päätti että häntä ei enää kiusata ja pisti kiusaajansa väistämään itseään käytävillä. Käveli päälle pokkana jos joku yritti estää.