Lue keskustelun säännöt.
Korona-aika ja jaksaminen
30.09.2020 |
Alkaako kenelläkään muulla käymään etäily ja muut rajoitukset jo psyyken päälle? Itsellä ollut etänä opiskelut maaliskuusta lähtien ja tuntuu ettei vaan enää jaksa. Olen muutenkin yksinäinen ihminen, joten korona vei ne rutiinit ja vähäisetkin ihmiskontaktit, joita ollut aikaisemmin. Jonkinlaista masentuneisuutta on jo havaittavissa, kun ei mikään huvita tai tunnu mielekkäältä. Päivät vain lipuvat ohi toistensa kaltaisina, ja tulevaisuus tuntuu näköalattomalta. Elämänala muutenkin kaventunut entisten harrastusten ja menojen suhteen. Kyllästyttää ja masentaa koko touhu, eikä muutosta näytä olevan ainakaan vähään aikaan tulossa.
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Ei sen koronan tarvitse juuri muuhun vaikuttaa kuin ettei voi nähdä vanhuksia kuin ehkä ulkona jos mahdollista, lomareissuvaihtoehdot väheni ja osa massatapahtumista peruttiin. Voi elää muuten kuten ennenkin jos haluaa. Jos on etätöissä niin se tarkoittaa vaan säästöjä työmatkakuluissa ja jää enemmän aikaa käyttöön, aloittajallakin niille lapsille vaikka? Teamsilla voi jutella ja viestitellä työkavereiden kanssa. Ei sen koko elämän tarvitse pysähtyä vaikka jotkut asiat hankaloituu tai kaikkea ei voi tehdä. Kerrankin on aikaa keskittyä harrastuksiin ja opetella uutta, keskittyä omaan hyvinvointiin ja lukea ja liikkua enemmän.
En oikeasti ymmärrä, miten ihmiset pärjäis kun tulis oikeasti vaikeat ajat?
Ei kaikkia kiinnosta mikään pitsinnypläyksen tai origamien taittelemisen opettelu. Mä harrastan jo mitä haluan, liikun ja luen sen verran kuin haluan ja tuo hyvinvointisoopa nyt on niin uskomattoman typerää läppää että oksat pois. Kuolinvuoteellasiko muistelet että no juu, kyllä minä tämän ainutkertaisen olemassaoloni aikana luin self help - oppaita ja söin chia-siemeniä ja ompelin verhot.
Eristäytykää te jotka nautitte tuollaisesta elämäntyylistä vaikka loppuiäksenne, antakaa meidän muiden elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla jaksaminen oli loppumassa ihmisten takia. Koronan aikana aivot ovat palautumassa ja puhdistumassa.
Minä olen tehnyt caltavasti käsitöitä, laittanut pihat kotona ja mökillä, rqivannut varaston ja autotallin, myynyt parilla tonnilla tavaraa nurkista.
Ei tee oma olo tiukkaakaan.
Minua stressaa teinien koulu ja ylimalkaan miten heidän tässä käy nyt. Abi sentään pääsi nyt terveenä kirjoittamaan kaksi ainetta.
Vierailija kirjoitti:
Aikuiset ihmiset, aivan käsittämätöntä nurinaa! Sulla on koko maailma auki tän internetin välityksellä. Helpottaa kummasti, kun hyväksyt tilanteen ja sen asettamat rajat etkä haikaile mitään sellaista mitä et voi juuri nyt saada. Kriisipuhelimeenkin voi varmasti soittaa, jos tuntuu ettei kupu kestä.
Tämänkaltaiset ihmiset asuisivat edelleen maakuopissa sikojen kanssa jos dynaamisemmat yksilöt eivät olisi repineet sieltä ylös. Tai eivät varmaan esi-isänsä olisi puusta laskeutuneet. Kiva jos sä voit elää elämäsi netissä ja se on vieläpä susta ok (musta surullista ja säälittävää), älä odota sitä muilta.
Vierailija kirjoitti:
Ei sen koronan tarvitse juuri muuhun vaikuttaa kuin ettei voi nähdä vanhuksia kuin ehkä ulkona jos mahdollista, lomareissuvaihtoehdot väheni ja osa massatapahtumista peruttiin. Voi elää muuten kuten ennenkin jos haluaa. Jos on etätöissä niin se tarkoittaa vaan säästöjä työmatkakuluissa ja jää enemmän aikaa käyttöön, aloittajallakin niille lapsille vaikka? Teamsilla voi jutella ja viestitellä työkavereiden kanssa. Ei sen koko elämän tarvitse pysähtyä vaikka jotkut asiat hankaloituu tai kaikkea ei voi tehdä. Kerrankin on aikaa keskittyä harrastuksiin ja opetella uutta, keskittyä omaan hyvinvointiin ja lukea ja liikkua enemmän.
En oikeasti ymmärrä, miten ihmiset pärjäis kun tulis oikeasti vaikeat ajat?
Miksi vanhuksia ei voisi tavata? Kyllä me ollaan (minä, mies ja lapset) ihan normaalisti tavattu sisätiloissa vanhuksia. Korona ei ole vaikuttanut elämään mitenkään kun ei ulkomaillekaan ole tarkoitus ollut matkustaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen yrittänyt ajatella positiivisesti, ja periaatteessa kaikki on hyvin. On koti, mies, töitä, aikuiset lapset. Ja tiedän, että voisi olla paljon huonompikin tilanne.
Mutta kyllähän tämä tilanne käy jaksamisen päälle. Töissä järjestelen tapahtumia, jotka sitten aina siirretään eteenpäin. Yksi tosi iso juttu peruuntui viime keväältä, vuoden työ meni melkein kokonaan hukkaan, ja taas aloitettiin alusta. Osa järjestetään etänä, osa hybridinä, koko ajan on epävarmaa. Ja koko ajan tulee paljon kaikkea uutta, joka osin on kivaakin, mutta kun sitä on nyt niin paljon.
Miehen kanssa kökötetään kotona etätöissä. Ja juu, on tässä toki puolensakin, mutta huomaan että mulla on pinna aika tiukoilla.
Myös noista nuorista aikuisista lapsistani on huoli.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni tässä koronajupakassa ei ole todellakaan ajateltu ja tutkittu riittävästi rajoitus ym. toimien sivuvaikutuksia ihmisiin. Osallahan ne on täysin katastrofaaliset ja epäinhimilliset (esim. elinkeinon menettäminen).
Mitä ajattelet että näiden asioiden tutkiminen auttaisi? Voitaisiinko rajoitukset vain lopettaa ja teeskennellä että koronaa ei ole olemassa koska rajoitukset ei ole kivoja ja vievät työpaikkoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sen koronan tarvitse juuri muuhun vaikuttaa kuin ettei voi nähdä vanhuksia kuin ehkä ulkona jos mahdollista, lomareissuvaihtoehdot väheni ja osa massatapahtumista peruttiin. Voi elää muuten kuten ennenkin jos haluaa. Jos on etätöissä niin se tarkoittaa vaan säästöjä työmatkakuluissa ja jää enemmän aikaa käyttöön, aloittajallakin niille lapsille vaikka? Teamsilla voi jutella ja viestitellä työkavereiden kanssa. Ei sen koko elämän tarvitse pysähtyä vaikka jotkut asiat hankaloituu tai kaikkea ei voi tehdä. Kerrankin on aikaa keskittyä harrastuksiin ja opetella uutta, keskittyä omaan hyvinvointiin ja lukea ja liikkua enemmän.
En oikeasti ymmärrä, miten ihmiset pärjäis kun tulis oikeasti vaikeat ajat?
Ei kaikkia kiinnosta mikään pitsinnypläyksen tai origamien taittelemisen opettelu. Mä harrastan jo mitä haluan, liikun ja luen sen verran kuin haluan ja tuo hyvinvointisoopa nyt on niin uskomattoman typerää läppää että oksat pois. Kuolinvuoteellasiko muistelet että no juu, kyllä minä tämän ainutkertaisen olemassaoloni aikana luin self help - oppaita ja söin chia-siemeniä ja ompelin verhot.
Eristäytykää te jotka nautitte tuollaisesta elämäntyylistä vaikka loppuiäksenne, antakaa meidän muiden elää.
Pitsinnypläys? 😂 Kyllä mulle kelpaa etätyö esim. kun jää enemmän aikaa harrastuksiin, elämistä sekin on.. Sori mut toiset kyllä on bilettäneet ihan tarpeeks ja tuttujen kanssa iltoja voi myös viettää ja reissuunkin on moneen paikkaan päässyt ja eri paikkoihin.. Ei kukaan estä elämästä, vähän köyhä elämä tai mielikuvitus vissiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Olen nyt niin loppu. Kevät vielä jotenkin meni, sellaisessa alkupaniikissa. Mutta nyt on pelkästään synkkää ja toivotonta. Tänäänkin olen itkenyt täällä kotona etätöissä jo ties kuinka monta kertaa. Ja mulla on 2 pientä lasta. Mitä niille käy? Niiden kehitykselle ja tulevaisuudelle? Ja koko tälle yhteiskunnalle? Ja mitä jos omatkin työt ja miehen lähtee alta? Lähteekö talokin? Kadun jo lastenhankintaa, koska tämä on niin kauheaa. Mutta pakokeinokaan ei enää edes ole. En halua illalla nukahtaa, koska pelkään seuraavaa aamua.
Mee jutteleen jollekin.
Ja miten se auttaisi muka tähän tulevaan lamaan ja muuhun paskaan? Aivan, ei mitenkään. En tod. aio altistaa itseäni ja sitä kautta perhettäni vielä siksi, että joku jauhaa mulle paskaa hengitysharjoituksista ja muusta vastaavasta. Olen kokeillut jo lääkkeet ja terapiat. Ihan turhia kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tätä kenenkään pää kestä. Eniten harmittaa kuitenkin nuorten ja lasten puolesta.
Sitä en ymmärrä, miksi porukka käy vielä jossain marketeissa. Itse ollaan tilattu kaikki ruuat kotiin maaliskuusta alkaen. Mutta jaksaminen on nyt kyllä loppu koko tähän hommaan. Ja pelko tulevasta, siis lamasta, suuri. Keväällä pelkäsin koronaa enemmän, nyt taas sitä, mihin tämä kaikki johtaa. On sellainen limbossa olo, eli tyyntä ennen myrskyä ja kohta iskee katastrofi. Hirveintä mitä tiedän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sen koronan tarvitse juuri muuhun vaikuttaa kuin ettei voi nähdä vanhuksia kuin ehkä ulkona jos mahdollista, lomareissuvaihtoehdot väheni ja osa massatapahtumista peruttiin. Voi elää muuten kuten ennenkin jos haluaa. Jos on etätöissä niin se tarkoittaa vaan säästöjä työmatkakuluissa ja jää enemmän aikaa käyttöön, aloittajallakin niille lapsille vaikka? Teamsilla voi jutella ja viestitellä työkavereiden kanssa. Ei sen koko elämän tarvitse pysähtyä vaikka jotkut asiat hankaloituu tai kaikkea ei voi tehdä. Kerrankin on aikaa keskittyä harrastuksiin ja opetella uutta, keskittyä omaan hyvinvointiin ja lukea ja liikkua enemmän.
En oikeasti ymmärrä, miten ihmiset pärjäis kun tulis oikeasti vaikeat ajat?
Ei kaikkia kiinnosta mikään pitsinnypläyksen tai origamien taittelemisen opettelu. Mä harrastan jo mitä haluan, liikun ja luen sen verran kuin haluan ja tuo hyvinvointisoopa nyt on niin uskomattoman typerää läppää että oksat pois. Kuolinvuoteellasiko muistelet että no juu, kyllä minä tämän ainutkertaisen olemassaoloni aikana luin self help - oppaita ja söin chia-siemeniä ja ompelin verhot.
Eristäytykää te jotka nautitte tuollaisesta elämäntyylistä vaikka loppuiäksenne, antakaa meidän muiden elää.
Pitsinnypläys? 😂 Kyllä mulle kelpaa etätyö esim. kun jää enemmän aikaa harrastuksiin, elämistä sekin on.. Sori mut toiset kyllä on bilettäneet ihan tarpeeks ja tuttujen kanssa iltoja voi myös viettää ja reissuunkin on moneen paikkaan päässyt ja eri paikkoihin.. Ei kukaan estä elämästä, vähän köyhä elämä tai mielikuvitus vissiin?
?? Siis jos olet vastuullinen niin et kyllä tuttujen kanssa istu iltaa! Siksihän ne baaritkin nyt suljetaan kun on haluttu istua iltaa. Nyt pitää vältellä lähikontakteja, ulkona 2m turvaväleillä voi toki tavata mutta ei mitään illanistujaisia!! Ja harrastuksista vain yksilölajit ok, esim. lenkkeily ja kotona puuhailu.
Me elettiin keväällä todella tiukasti eristyksissä ja tilattiin ruuat kotiin. Lapset kävivät etäkoulua. Ketään ei tavattu. Tehtiin etätöitä. Lapset eivät tavanneeet kavereitaan. Kesäkuusta lähtien siirryttiin pikku hiljaa takaisin tavallisempaan elämään ja syksy on ollut melko tavanomaista eloa. Ruoka on haettu marketista, lapset käy koulua, harrastavat ja meillä käy lasten koulukavereita kylässä. Niin kauan kuin koulut ovat auki ja harrastusryhmät pyörivät, on aika hankala lähteä eristämään kouluikäisiä lapsia kotiin. Koulussa on pakko käydä ja koulukaverit harrastavat aktiivisesti. Jos en päästä lastani harrastukseen niin samat pöpöt hän saa niiltä kavereilta sitten koulussa, kun kaverit harrastavat.
Koulujen aukiololla on siis aika ratkaiseva merkitys. Monella tapaa tuntuu siltä, että elämän rajoittaminen henkilökohtaisella tasolla vesittyy niin kauan kuin koulut ovat auki eikä etäopetusta järjestetä. Naapurit käyvät ravintoloissa, hoplopeissa, massatapahtumissa, keikoilla, kukin omissa harrastuksissa ja meidän lapset ovat siis samassa koulussa. Ihan turha eristäytyä kotiin kun lapsi kuitenkin saa ne naapurin muksun pöpöt sieltä koulusta ja tuo kotiin. Valitettavasti näin.
Keväälläkin tilanne oli lapsille vaikea, kun osa kavereista sai leikkiä toistensa kanssa ja tavata toisiaan, koska heidän vanhemmat eivät nähneet syytä rajoittaa kaveritapaamisia. Koin olevani jotenkin ”erikoinen” tässä lähipiirissä kun noudatin hallituksen ohjeita. Nyt olen siis todennut, että me eletään tavallisesti niin kauan kuin koulut ovat auki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanaa olla etätöissä, poissa työpaikalta kiusaajien ja huudon keskeltä. Voisinpa tehdä loppuikäni etätöitä. Teamsin saa aina hiljaiseksi, toisin kuin vieressä huutavan työkaverin (tai saa senkin, mutta siitä joutuu vankilaan)
Vierailija kirjoitti:
Olisin niin onnellinen jos sais olla kotona töissä. Töissä koululla monensadan keskellä ja pelkään vain milloin korona iskee ja joudunko sairaalaan ja selviänkö hengissä tai kunnossa siitä. Olen yksinhuoltaja.
Taitaa olla niin että ne jotka on kotona, on kypsyneet kotona olemiseen ja yksinäisyyteen ja ne jotka joutuvat olemaan lähitöissä, pelkäävät saavansa koronan. Ehkä jotkut onnelliset on sellaisissa töissä joissa on vain pieni työporukka mutta kuitenkin seuraa toisista. Sitten on vielä huono-onnisten joukko, jotka on ehkä joutuneet työttömäksi tai on lomautettuina. Yrittäjät ja muut kovilla, jos sellaiset yritykset, joihin korona vaikuttaa. Ei taida olla helppoa kellään.
Työttömänä on kyllä tylsää, mutta kun on mies ja ruokajonosta saa ruokaa läheltä sekä kämppä on kivan kokoinen voisi huonomminkin mennä. Palvelutkin on lähellä. Jos olisin sinkku tulisin äkkiä varmaan hulluksi. Riippuu monella niin olosuhteista. Itse olen suht introvertti, mutta on kuitenkin tarvetta ihmissuhteisiin aika paljonkin.
Mä asun yksin myös..
Tsemppiä kaikille yksinäisille syksyyn!!
Monilla tuntuu pää hajoavan, ihmetellyt kun monet ennen ihan selväpäiset ja täysjärkiset ovat alkaneet seota. Salaliittoteorioita, valtavaa maskien ym. toimenpiteiden vastustusta ja vastaavaa, aivan kuin tämän pahan saisi sillä pois että kieltää vain kaiken... oikea pään pensaaseen työntäminen, kuin sillä paha lähtisi pois että sitä ei näe. Oikeasti yllättynyt siitä, miten monilla pää tuntuu nyt hajoavan kun ei pysty käsittelemään tilannetta. Vaikka muusta ei ole kyse kuin että toistaiseksi hieman varoa ihmismassoja, käyttää maskia, miettiä mitä tilanteita välttää ettei ehdoin tahdoin saa/levitä virusta.
Ehkä ihmiskunta vain on viime vuosikymmeninä tuuditettu siihen että kaikki sujuu itsestään, ei tarvitse olla kuin virran vietävänä. Mikä sisänsä on sääli. Ja virheellinen ajatus, tai tunne. Maapallo, niin hieno kuin se onkin, on oikeasti hyvin ihmisvihamielinen paikka, nykyihminen ei kauaa selviäisi ilman yhteyskuntien luomia turvarakenteita. Virukset, bakteerit, luonnonmullistukset ymt. nopeasti palauttaisi ihmisten keski-iän jonnekin 30v paikkeille, ellei olisi tällaista paapomiskulttuuria kehitetty. Ja sitten ihmisillä päät hajoaa kun pieni muistutus tulee luonnosta, on se sitten tsunami Thaimaassa tai yksi uusi viruspandemia mistä lie. Odotellaan vain kun vaikka Campi Flegrei, tai jokin toinen jo yliajalla olevista supertulivuorista purkautuu, ja Eurooppa on tuhkakerroksen alla ja koko pallo sadan vuoden ydintalvessa, mielenkiintoista miten ihmiskunta siihen suhtautuu. Ei ole ihan pieni juttu. Eikä kyse ole *jos* se tulee, vaan *kun* se tulee. Yliajalla jo nyt.
Mutta nyt on pandemia, joten maskit naamalle, huolehditaan toisistamme, ja seuraava luonnonnäytös tulee kun tulee, tämä on elämää tällä pallolla.
Ei niitä saa sieltä kotiin muuta kuon jos saavat tartunnan tai altistuvat.
Tulisikin etäopetus.