Lue keskustelun säännöt.
Korona-aika ja jaksaminen
30.09.2020 |
Alkaako kenelläkään muulla käymään etäily ja muut rajoitukset jo psyyken päälle? Itsellä ollut etänä opiskelut maaliskuusta lähtien ja tuntuu ettei vaan enää jaksa. Olen muutenkin yksinäinen ihminen, joten korona vei ne rutiinit ja vähäisetkin ihmiskontaktit, joita ollut aikaisemmin. Jonkinlaista masentuneisuutta on jo havaittavissa, kun ei mikään huvita tai tunnu mielekkäältä. Päivät vain lipuvat ohi toistensa kaltaisina, ja tulevaisuus tuntuu näköalattomalta. Elämänala muutenkin kaventunut entisten harrastusten ja menojen suhteen. Kyllästyttää ja masentaa koko touhu, eikä muutosta näytä olevan ainakaan vähään aikaan tulossa.
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet
Mietippä tätä
Mutku ei se vaan mee niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tein avotoimistossa aiemmin töitä ja olin aivan poikki. En vaan jaksanut meteliä, häiriöitä, keskeytyksiä ja ihmisdraamaa. Nyt olen tehnyt 6 kk etätöitä ja jaksamistasoni on aivan eri tasolla. Voin hyvin, enkä ole enää piukeana stressistä.
Aikuiset ihmiset, aivan käsittämätöntä nurinaa! Sulla on koko maailma auki tän internetin välityksellä. Helpottaa kummasti, kun hyväksyt tilanteen ja sen asettamat rajat etkä haikaile mitään sellaista mitä et voi juuri nyt saada. Kriisipuhelimeenkin voi varmasti soittaa, jos tuntuu ettei kupu kestä.
Me saimme pienehkössä, yhdeksän hengen työyhteisössä itse päättää, että haluammeko palata takaisin työpaikalle vai jatkaa etänä. Joka ainoa palasi toimistolle, toki yksittäisiä etäpäiviä tehdään kaikki kuten normaaliaikanakin, mutta omista tarpeista ja haluista lähtien. Omassa työssä valitettavan iso osa työtä on ottaa vastaan muiden ihmisten kiukkua asioista, jotka eivät ole kenenkään syytä (paitsi korkeintaan kiukuttelijoiden itsensä). Sellaisia puheluita en halua käydä tuijotellen omia kotiseiniä, koska ne inhottavat ihmiset tulevat silloin ikään kuin vieraaksi minun kotiini, heidän haukkunsa "imeytyvät" niihin sohvatyynyihin ja tauluihin, joita puhelua käydessäni tuijotan. Toimistolla pystyn huomattavasti paremmin ulkoistamaan itseni niistä tilanteista, ja koko puhelu käytännössä unohtuu, kun saan puhelun loputtua kuitattua nopeasti huonekaverille, että olipas perseakka puhelimessa. Sitten siirrytään seuraavaan, kotona jäädään vellomaan. Myös muut kollegat ovat puhuneet samaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet
Mietippä tätä
Mutku ei se vaan mee niin.
No ainakin se menee niin, että kun tänään kaikki on ok, niin se , että märiset huomisesta silloin kun kaikki on HYVIN, EI AUTA YHTÄÄN, PÄINVASTOIN.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tuun hulluks täällä kotona. Oon tehnyt etätöitä reilu 6kk. Ei juurikaan sosiaalisia kontakteja koko aikana. En pääse mihinkään täältä kotoa. Lähikaupassa käyn pikaisesti joka toinen päivä jotta ois edes jotain muuta tekemistä. Visiitti nopee. Kohokohta on lauantainen markettireissu. Silloinkin otetaan listan kamat ja äkkii ulos.
Onhan tässä tiettyä kyllästymistä ollut havaittavissa jo pidempään. Asun yksin, ja kun nyt olen yli puoli vuotta tehnyt töitäkin etänä, niin ovathan ne sosiaaliset kuviot ja elämän koko piiri menneet todella pieneksi.
Onneksi pidän kävelylenkeistä ja lukemisesta ja viihdyn muutenkin hyvin myös itsekseni. Mutta kävisin silti ennemmin töissä, kaipaan selkeää fyysistä eroa työn ja vapaa-ajan välillä, sekä omaa työyhteisöä. Työmatkaliikuntakin jäi pois, ja nyt saa liikkua tosissaan, että saa sen kuitattua. Silti pari kiloa kertynyt puolessa vuodessa.
Kaikkein tympeintä on se, ettei ole mitään hajua, kauanko tämä tilanne kestää. Työpaikassani tehdään työt etänä niin kauan, kunnes tilanne normalisoituu. Eli varmaan ensi kesään asti. Eli ihan heti ei ole muutosta tilanteeseen näköpiirissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä tuun hulluks täällä kotona. Oon tehnyt etätöitä reilu 6kk. Ei juurikaan sosiaalisia kontakteja koko aikana. En pääse mihinkään täältä kotoa. Lähikaupassa käyn pikaisesti joka toinen päivä jotta ois edes jotain muuta tekemistä. Visiitti nopee. Kohokohta on lauantainen markettireissu. Silloinkin otetaan listan kamat ja äkkii ulos.
Tää kuulostaa niin tutulta. Kauppakäyntien lisäksi käyn kerran viikossa ryhmäliikuntatunneilla, muuten kuntoilen kotona ja ulkona. Mutta kuten joku jo mainitsi, arkiliikunnan poisjääntiä on vaikea täysin kompensoida muulla liikunnalla. Muuten elämänpiiri on ollut hyvin rajallinen viimeiset 6kk. Onneksi on sentään museokortti ja voi välillä poiketa harrastamassa kulttuuria. Luonto-ohjelmat auttavat matkakuumeeseen.
Olisin niin onnellinen jos sais olla kotona töissä. Töissä koululla monensadan keskellä ja pelkään vain milloin korona iskee ja joudunko sairaalaan ja selviänkö hengissä tai kunnossa siitä. Olen yksinhuoltaja.
Taitaa olla niin että ne jotka on kotona, on kypsyneet kotona olemiseen ja yksinäisyyteen ja ne jotka joutuvat olemaan lähitöissä, pelkäävät saavansa koronan. Ehkä jotkut onnelliset on sellaisissa töissä joissa on vain pieni työporukka mutta kuitenkin seuraa toisista. Sitten on vielä huono-onnisten joukko, jotka on ehkä joutuneet työttömäksi tai on lomautettuina. Yrittäjät ja muut kovilla, jos sellaiset yritykset, joihin korona vaikuttaa. Ei taida olla helppoa kellään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisin niin onnellinen jos sais olla kotona töissä. Töissä koululla monensadan keskellä ja pelkään vain milloin korona iskee ja joudunko sairaalaan ja selviänkö hengissä tai kunnossa siitä. Olen yksinhuoltaja.
Taitaa olla niin että ne jotka on kotona, on kypsyneet kotona olemiseen ja yksinäisyyteen ja ne jotka joutuvat olemaan lähitöissä, pelkäävät saavansa koronan. Ehkä jotkut onnelliset on sellaisissa töissä joissa on vain pieni työporukka mutta kuitenkin seuraa toisista. Sitten on vielä huono-onnisten joukko, jotka on ehkä joutuneet työttömäksi tai on lomautettuina. Yrittäjät ja muut kovilla, jos sellaiset yritykset, joihin korona vaikuttaa. Ei taida olla helppoa kellään.
Hommatkaa kolehti työpaikalla ja koronakoira nuuhkimaan kaikki ennen työpäivää. Toinen vaihtis se kana joka munii yhden päivän vaikuttavan vasta-aineen suihkutetaan suuhun.
Sitten on vino pino lääkkeitä jotka on ainakin lupaavia wikipediassa mutta tosiaan viina, ehkä terva ja sauna saattaa auttaa.
Minua on kautta linjan aivan ehdottomasti strassannut ainoastaan tunne siitä että on pakko mennä ulkomaailmaan altistamaan itseään. Työni puolesta olen mm.joutunut aiemmin näin tekemään. Nyt on niin hyvä kun saa olla kotona turvassa. Asiaan vaikutta se että on ihan kiva koti ja perhe. En tiedä miltä tuntuisi yksinasuvana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 32/32. Haluan vielä tarkentaa että uskon mieleni asennoituneen tähän tilanteeseen niinkuin sotatilanteeseen ja tarvehierarkiani on muuttunut keskittyen vain tärkeimpiin asioihin niinkuin turvallisuuteen. Ei minun mieli edes päästä minua miettimään että voikun pääsisi Santorinille tai leffateatteriin.
Ehkä ap.kin tajuaisi tämän jos olisi joutunut keväällä koviin läheltä piti tilanteisiin. Se auttaa ymmärtämään mikä etuoikeus on saada olla kotona. Sitten myös muistuttaa itseään päivittäin siitä valinnasta mukavuudenhalun ja oman turvallisuuden välillä.
Vierailija kirjoitti:
Aikuiset ihmiset, aivan käsittämätöntä nurinaa! Sulla on koko maailma auki tän internetin välityksellä. Helpottaa kummasti, kun hyväksyt tilanteen ja sen asettamat rajat etkä haikaile mitään sellaista mitä et voi juuri nyt saada. Kriisipuhelimeenkin voi varmasti soittaa, jos tuntuu ettei kupu kestä.
Osa käyttää ”kriisipuhelimena” tätä palstaa. Sekin on ok. Hyvä, että johonkin voi purkaa. Kokonaan yksin ei kannata jäädä. Terveisin, Masentunut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sen koronan tarvitse juuri muuhun vaikuttaa kuin ettei voi nähdä vanhuksia kuin ehkä ulkona jos mahdollista, lomareissuvaihtoehdot väheni ja osa massatapahtumista peruttiin. Voi elää muuten kuten ennenkin jos haluaa. Jos on etätöissä niin se tarkoittaa vaan säästöjä työmatkakuluissa ja jää enemmän aikaa käyttöön, aloittajallakin niille lapsille vaikka? Teamsilla voi jutella ja viestitellä työkavereiden kanssa. Ei sen koko elämän tarvitse pysähtyä vaikka jotkut asiat hankaloituu tai kaikkea ei voi tehdä. Kerrankin on aikaa keskittyä harrastuksiin ja opetella uutta, keskittyä omaan hyvinvointiin ja lukea ja liikkua enemmän.
En oikeasti ymmärrä, miten ihmiset pärjäis kun tulis oikeasti vaikeat ajat?
Vierailija kirjoitti:
Ei sen koronan tarvitse juuri muuhun vaikuttaa kuin ettei voi nähdä vanhuksia kuin ehkä ulkona jos mahdollista, lomareissuvaihtoehdot väheni ja osa massatapahtumista peruttiin. Voi elää muuten kuten ennenkin jos haluaa. Jos on etätöissä niin se tarkoittaa vaan säästöjä työmatkakuluissa ja jää enemmän aikaa käyttöön, aloittajallakin niille lapsille vaikka? Teamsilla voi jutella ja viestitellä työkavereiden kanssa. Ei sen koko elämän tarvitse pysähtyä vaikka jotkut asiat hankaloituu tai kaikkea ei voi tehdä. Kerrankin on aikaa keskittyä harrastuksiin ja opetella uutta, keskittyä omaan hyvinvointiin ja lukea ja liikkua enemmän.
En oikeasti ymmärrä, miten ihmiset pärjäis kun tulis oikeasti vaikeat ajat?
Kyllä se kuule lapsiperheessä aika paljon vaikuttaa. Nytkin taas on koulussa koronaa.
Menkää jonnekin missä on oikeasti kurjaa ja tulkaa sitten takaisin niin ei tarvitse pikkuasioista märistä, kannattaa olla vähän kiitollisempi siitä mitä on eikä masentua jonkun flunssauhan takia.
Kyllä joo. Elämä on ollut käytännössä tauolla alkuvuodesta lähtien. Kaikki odottamani asiat ja tapahtumat ovat peruuntuneet. Ja nyt alkaa olla selvä, että sama jatkuu myös vuoden 2021 yli. Ehkä pitempäänkin.
Asun yksin. Teen vaativaa työtä ja harrastan liikuntaa, mutta työ ja joku jumppa ei riitä mulle elämän sisällöksi. En ole koskaan ollut tyyppiä, joka nauttii tasapaksusta arjesta. Vaikka esim. teen sitä vaativaa työtä niin se on mulle vaan keino hankkia rahaa, mahdollistaa kivoja juttuja. Kivoja juttuja ovat esimerkiksi matkat, monenlaiset tapahtumat, keikat, baari-illan, juhlat...Siksi tuntuu, että nyt en elä ollenkaan.
Joku voisi syyttää elämyshakuiseksi tms, mutta mä olen sitä mieltä, että koska elämäni on niin suorittamista (töitä paaljon yli 38h/vko, töissäni ollaan tiukasti työroolissa eikä paljon naureskella) jne, niin mä tarvitsen sitä todellisuuspakoa, elämyksiä, täydellistä irrottautumista. Mä voin oikeasti sanoa, että olen ylivoimaisesti onnellisimmillani baarin tanssilattialla, hiekkarannalla turkoosia merta tuijottaen, yömetrossa vieraassa kaupungissa jne. En vaan pysty saamaan herää-töissä-kauppa-lenkki-syö-nuku-herää-töissä - elämästä nautintoa eikä joku suomalaisessa metsässä rämpiminen tai järvimaisema kiinnosta pätkääkään, niitä näreitä ja lammikoita on nähty koko elämä.
Tavallaan kadehdin niitä ihmisiä joille arki riittää. Elämä on helpompaa, ja myös halvempaa. Ja muuten, en itseasiassa edes ole hirveästi matkustellut. Kyse ei siis ole siitä että olusin tottunut johonkin jetset-elämään. Mulle olisi helpompaa jos sanottaisiin että ok 3 vuoteen ette mene minnekään, voisin alkaa suunnitella mitään teen sitten. Mutta nyt on jatkuva epätietoisuus, pettymys toisensa jälkeen. Tapahtumat ja matkat joille oli lippu siirrettiin keväällä syksylle, nyt ne on siirretty keväälle/kesälle 2021, koska nyt alkoi taas rajoitukset joiden kestosta ei ole mitään tietoa niin kukaan ei voi tietty suunnitella eikä järjestää mitään joten pian ne siirretään v.2022, jos paras skenaario toteutuisi eli rokotteita alettaisiin saada loppuvuodesta 2021 niin kattava rokotussuoja ja sen arviointi ja sitä myötä rajoitusten purku on mahdollista aikaisintaan loppuvuodesta 2023 eli ehkä kesä 2024 on se aikaisin mahdollinen ajankohta jolloin voi ajatella että voi olla kivaa ja voi nauttia olemassaolostaan, elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Olen aineenopettaja ison kaupungin yläkoulussa. Opetan reilua 200 oppilasta. Päivä kerrallaan mennään ja odotetaan sitä ensimmäistä koronaa meidän kouluun.
Etäkoulu sujuisi varmaan jo kohtuudella, mutta arvionnista se tekee hankalaa. Stressaa.
Maskisuositusta ei ole tulossa. Aikaisintaan koronan leviämisvaiheessa. Aamulla tulen maski kasvoilla bussilla kouluun, jossa otan maskin pois. Maskien käyttöä ei suositella. Enkä tiedä pystyisinkö sitä pitämään koko päivää.
Eläkkeelle olisi vielä pari vuotta.
Hei, tässä kollega, isosta kaupungista minäkin ja samat fiilikset. Ajan kysymys, milloin tapauksia tulee meidänkin kouluun.
Meilläkään ei maskeja suositeltu keväällä. Muutama viikko sitten tuli työnantajalta ohje, että halutessaan saa käyttää, ja heti otin käyttöön. Suosittelen ehdottomasti. Ihan hyvin pystyy käyttämään vaikka koko päivän. Vähän kovempaa joutuu puhumaan, että kuuluu, mikä on vähän hankalaa, mutta ei voi mitään.
Mielestäni on typerää ja useasta eri syystä edesvastuutonta, että maskeja ei suositella yläkouluissa, saati jos ne on jossain yhä kielletty! OAJ:nkin kanta on, että käyttöä ei voi kieltää. Euroopan tartuntatautivirasto suosittelee maskeja opettajille kaikilla kouluasteilla jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sen koronan tarvitse juuri muuhun vaikuttaa kuin ettei voi nähdä vanhuksia kuin ehkä ulkona jos mahdollista, lomareissuvaihtoehdot väheni ja osa massatapahtumista peruttiin. Voi elää muuten kuten ennenkin jos haluaa. Jos on etätöissä niin se tarkoittaa vaan säästöjä työmatkakuluissa ja jää enemmän aikaa käyttöön, aloittajallakin niille lapsille vaikka? Teamsilla voi jutella ja viestitellä työkavereiden kanssa. Ei sen koko elämän tarvitse pysähtyä vaikka jotkut asiat hankaloituu tai kaikkea ei voi tehdä. Kerrankin on aikaa keskittyä harrastuksiin ja opetella uutta, keskittyä omaan hyvinvointiin ja lukea ja liikkua enemmän.
En oikeasti ymmärrä, miten ihmiset pärjäis kun tulis oikeasti vaikeat ajat?
Kyllä se kuule lapsiperheessä aika paljon vaikuttaa. Nytkin taas on koulussa koronaa.
No entä sitten? Ne on kotona oppimassa? Kyllä ne työt saa kotona hoidettua niidenkin kanssa, kuten moni muukin. Lapsetkin voi varmaan pitää yhteyttä kavereihin ja ymmärtää että kavereilla sama tilanne?
Aloitin etäilyn hybridimallissa viisi viikkoa sitten. Työntekijöitä samaan aikaan toimistolla n 30%, ja turvavälejä noudatetaan. Siihen asti työskentelin enimmäkseen etänä. Täysin etänä työskentely on mielestäni perusteltua erikoistapauksissa. Itse siirryin mielelläni hybridiin.
Lasten harrastukset pyörivät. Jalkapalloa ulkona en pidä isona riskinä.
Pienellä paikkakunnalla ryhmäliikuntaryhmät pyörivät myös. Kuten aina alkusyksyllä niissä on porukkaa, mutta tartuntatilanne paikkakunnallani on +-0 kevään jälkeen, joten en pidä riskiä isona.
Mielestäni talouden pyörittämiseksi pitäisi tehdä paikallisia päätöksiä rajoitusten ja esim. etätyösuosituksen, hybridimallityöskentelyn, ravintoloiden aukiolon suhteen. Meidän pitää oppia elämään koronariskin kanssa.