Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kadehditko lapsena kaverisi perhettä?
Kommentit (12)
Todellakin, Sain hänen vanhoja vaatteitaan ja kenkiä, hänellä kun niitä oli useammat yhtäaikaa käytössä. En ole myöhemminkään huomannut mitään "outoa" heidän perheessään, ihan fiksuja ihmisiä, toisin kuin minun lapsuusperheessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kadehdin niiden kaverien perheitä, joissa vanhemmat eivät dokanneet ja mätkineet toisiaan. Aikuisempana olen ymmärtänyt, että ei se ole niissäkään perheissä aina ollut kovin auvoista, vaikka kulissit olikin kunnossa. Edelleen kyllä kadehdin hiukan niitä, jotka ovat saaneet kotoaan hyvät eväät elämään, vaikka itsekin olen selvinnyt ihan ok. Tuntuu vaan, että jotkut muut ovat päässeet paljon helpommalla, kun on jo kotona oppinut normaalin elämisen taidot eikä tunnepuolella ole ollut samaa painolastia kuin alkoholistiperheissä kasvaneilla.
Joo, kadehdin kaverini perhettä, kun siellä sai aina kaverin äidin itsetekemää ihanaa mehua ja meillä oli aina vaan kaupan mehua tai limppaa. Kaveri tietty sitten kadehti meidän perhettä kun meillä sai kaupan mehua tai limppaa...
Mä kadehdin kaverin perhettä, kun niiden äiti oli kotona. Kaveri kadehti minua, kun äitini oli töissä. Myöhemmin olen kyllä ollut tosi tyytyväinen, että äiti sai urankin. Hän on ollut hyvä äiti ja hyvä urallaan.
Mä kadehdin kaverin perhettä, kun niiden äiti oli kotona. Kaveri kadehti minua, kun äitini oli töissä. Myöhemmin olen kyllä ollut tosi tyytyväinen, että äiti sai urankin. Hän on ollut hyvä äiti ja hyvä urallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kadehdin joskus 6-8-vuotiaana (1990-1992) silloista parasta kaveriani, koska niillä oli Mäkki ja siinä Pac Man, kun taas meillä oli vaan PC. Lisäksi sillä oli Donkey Kong ja muita käsikonsolipelejä, joita omat vanhempani pitivät rahanhukkana eivätkä suostuneet ostamaan.
En kadehtinut ollenkaan. Olin tyytyväinen perheeseeni, vaikkei se täydellinen ollutkaan. En ole oikeastaan koskaan kadehtinut ketään. (Paitsi ehkä lottomiljonäärejä ;) )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kadehdin kaverini perhetta jossa oli nelja lasta. Kaverillani oli aina kotona leikkikavereita eika koskaan ollut yksinaista ja tylsaa. Itse olen ainoa lapsi ja ajoittain aika yksinainen.
Paatin etta en ikina hanki vain yhta lasta. Nyt minulla on kolme. Ja onneksi he tulevat kaikki hyvin juttuun keskenaan ja ovat laheisia toisilleen. Eivaqtka ole karsineet yksinaisyydesta lapsina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep, sellaisia perheitä, joiden isä ei ollut vankilassa ja äiti juoppo.
Kadehdin lapsena kaverin kotia. Oli minusta paljon hienompi kuin meillä ja heillä oli aina myös llimua kaapissa. Enään en todellakaan kadehdi :D
Alue: Aihe vapaa
Joo, aika monenkin, joissa näytti olevan asiat paremmin kuin meillä. Mielipide muuttui, kun jossain vaiheessa ymmärsi että on sellaisiakin, joiden asiat on huonommin kuin meillä, eikä kadehtiminen tuo mulle mitään.