Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Äiti sitten haukkui mieheni, suhteeni ja miesmakuni...

Vierailija
10.12.2013 |

Olipahan puhelu, miehen kanssa ollut hankaluuksia suhteessa ja soitin äidille vaihtaakseni kuulumisia ja jutellakseni vähän suhdeasioista. Äiti, joka on uskovainen, kertoi sitten että tietysti suhteeni meni pieleen koska otin ei-uskovaisen miehen ja olen hylännyt jeesuksen. Miehelläni on kuulemma skitsofrenia, oli käynyt jossakin tilaisuudessa jossa oli kerrottu skitsofrenian oireita, ei nyt muistanut kuin masennuksen mutta kuulemma kaikki kolme täsmäävät mieheeni.

 

Lisäksi kuulemma voin ottaa tämän miehen jälkeen sitten ties kuinka monennen ns. maallisen miehen (ei-uskovan) ja pieleen sekin tulee menemään.

 

Äiti käänsi vielä puukkoa haavassa ja sanoi että jossen olisi hylännyt jeesusta aikoinaan niin minulla olisi jo omistusasunto ja lapsia. Asumme siis miehen kanssa vuokralla. Olemme 30+, kiva vuokra-asunto. Lainaa emme saaneet, koska vanhemmat eivät pysty takaamaan ja säästöt eivät olleet riittävät. Säästää pitäisi nyt kun taas pystyisimme.

 

Suhde on ollut pahassa kriisissä syksyn ja suoraan sanottuna en tiedä, mitä pitäisi tehdä. Tuntuu hullulta, että kaikista vaikeuksista huolimatta mieheni ei ole loukannut minua yhtä pahasti kuin äitini tänään. :( Toivoisin, että suhde voisi vielä tulla kuntoon, tukea olisin kaivannut. Voi tetysti olla, että ongelmia on liikaa tai ettei miestä enää kiinnosta. Vaikea ajatella selkeästi!

Kommentit (24)

Vierailija
21/24 |
10.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Harmi tuollainen. Äitisi on ehkä huolissaan sielustasi ja tuo sen esille todella huonosti. Olen itse myös uskovasta perheestä ja kuvio tuttu. Äitisi käytös ei ole millään tasolla oikeutettua, vaikka itse ehkä kuvittelee toimivansa oikein. Ota etäisyyttä, mutta älä laita välejä poikki, kadut myöhemmin.

Kai tiedät, ettei hän toimi itse raamatullisesti tai oman uskonsa mukaisesti? Ehkä hän joskus havahtuu siihen itsekin ja muuttuu. Meidän perheessä on odoteltu apen muuttumista usea vuosi ja onhan sitä "pehmenemistä" tapahtunut, vaikka välillä taas tulee ylilyöntejä. Perhe on kuitenkin perhe.

Toivottavasti parisuhdeasiat järjestyy.

Vierailija
22/24 |
10.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

On hurjaa kuulla omalta äidiltä, että olen itse pilannut elämäni. En ole näihin uskon asioihin niin syvästi perehtynyt, mutta vähän ihmetyttää jos tuollainen teksti on se normi. Eikö sitä pitäisi olla tuomitsematta muita tms.? Mietin, että onko tuo sitten terveen ihmisen puhetta...

 

Tuntuu, että hajoan lopullisesti jos joudun kuuntelemaan vielä äidinkin juttuja ja ottamaan etäisyyttä sekä mieheeni että äitiini. Uskomattoman loukkaavaa kuulla tuollaista omalta äidiltä. En pysty miettimään enää, onko äidin jutuissa perää, mutta epäilen että tulen itsekin hulluksi tätä menoa.

 

Ystäviä en viitsi koko ajan rasittaa suhdeongelmilla, varasin ajan parisuhdeterapeutille. Äiti totesi että eiköhän sekin kehota saman tien eroamaan.

 

t. Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/24 |
10.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei todellakaan ole normi, mitä äitisi sanoo. Hän ei tunne tai noudata omaa uskoaan ja ajaa sinut pois. Varmasti kuitenkin rakastaa sinua. Omat vanhempani ovat uskossa ja ihania, mutta appi, joka myös uskossa, manaa meitä helvettiin varmaan tälläkin hetkellä. Etenkin miehelleni tämä on ollut vaikeaa. Varsinkin kun olemme itse mielestämme uskossa. Vanhempien vain täytyy kestää lasten erilaiset valinnat.

Tarvitset tueksi jonkun täysjärkisen. Parisuhdeterapeutti on varmaan hyvä.

t.5

Vierailija
24/24 |
11.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voi tylsä nro 22. :( Ottaa päähän sinunkin puolestasi, mutta minulla ja miehelläni on juuri tuo sama ongelma. Mies ei pidä puoliani, jos joku sanoo jotakin ikävää vaan jättää selviämään yksin. Lopulta tuntuu, että minä olin se ns. hankala tai minä olen jotenkin loppupeleissä kuitenkin vastuussa tilanteesta ja mies vain märehtii, ettei tiedä mitä sanoisi/miten asiat selvittäisi. Minusta tällaisilta miehiltä on unohtunut selkäranka.. :(

 

Äidin kanssa sain illalla juteltua kun hän soitti, oli vain ollut niin harmissaan että asiat ovat menneet näin ja häntä ottaa mieheni päähän. Niin minuakin kyllä, mutta tuen hetkellä ei auta sättiä tekemissitä ja tekemättä jättämisistä.