Mitä pitäis tehdä kun on vääränlainen?

ylös

Miten ap oot vääränlainen? Oon itsekin vääränlainen. Liian ujo, hiljainen, yksinäinen, mielenterveysongelmainen jne..siis vääränlainen aina johonkin porukkaan. Vai olisko ne vääränlaisia mun seuraani? Oon kyllä aika ronkeli ystävissä.

[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 07:35"]

Minuakin kiinnostaa, miten tarkalleen ottaen ap on vääränlainen. Mitä lääkärit ja terapeutit sitten ovat sanoneet sinusta? Vaikea kuvitella, että yksikään terapeutti sanoo ahdistuneelle ihmiselle, että kuule, no can do, oot vaan ihan paska ja valuvikainen ja ois parempi jos et tulisi uudelleen.

Oletko koskaan ylipäänsä keskustellut kenenkään kanssa siitä, mikä sussa on "vialla"? Koska joskus ihminen on niin kippuralla itsensä kanssa, niin solmussa ettei itse näe itseään realistisest, ei hyvässä eikä pahassa, ja silloin sitä just törmäilee muiden ihmisten kanssa kaikissa asioissa, koska on ihmisenä vaikeasti luettava ja kommunikointi vääristyy.

[/quote]

Ei ne mitään ole sanonu, mutta on tullu selväksi että vaikka kulkisin jossain perkeleen terapiassa koko ikäni, minusta ei ikinä tulisi oikeanlaista. Ja mitähän tuo solmussa itsensä kanssa oleminen tarkoittaa? Ihan vaan sitä ettei ole iloinen, puhelias, sosiaalinen, ulospäinsuuntautunut ja viihdyttävä eli on vääränlainen?

[quote author="Vierailija" time="04.01.2014 klo 16:20"]

Olisko tää asennekysymys?

Mä kun nimittäin olen aina ajatellut, että ne kaikki muut on vääränlaisia :)

[/quote]

no niinhän ne onkin, 95% ihmisistä on luonnevikaisia idiootteja kusipäitä

Itsekin olen vääränlainen, ainakin koen olevani. Olen koko elämäni kai ollut enkä oikein tiedä, mistä tunne kumpuaa. Vääränlaisuuteni johti ilmeisesti lapsuudessa paineisiin olla oikeanlainen ja kun se ei onnistunut, jo ala-asteella oireilin. Pakeneminen omaa itseään ja todellisuutta alkoi fiktiosta, josta löysin huumeet. Vääränlaisuus vahvistui ja sairastuin vaikeasti. Nykyäänkin pakenen, fiktioon edelleen. Koen ahdistusta, häpeää, epävarmuutta ja pelkoa omasta vääränlaisuudestani. Minua ei usein hyväksytä johtuen liiallisesta (tarkoituksettomasta) normien rikkomisesta. Olen saanut koko elämäni ajan kuulla näitä omituisuudesta kieliviä sanoja: friikki, outo, kummallinen, omalaatuinen, hullu jne. Olen työkyvytön, mikä on hyvä, koska en uskaltaisikaan mennä minnekään 'oikeanlaisten' yhteisöön näin totaalisen vääränlaisena. Pelkään ihmisiä ja koen syvää tuskaa kyvyttömyydestäni sopeutua. Tasapainoilen veitsen terällä ja yritän arvuutella, mitä minulta odotetaan. Tuntuu, etten silti osaa olla sellainen kuin pitäisi. Koen olevani huono, koska koen maailman ja elämän ja itseni omalla tavallani. Törmäyksiä tulee jatkuvasti ja aina alan pelkäämään enemmän; maailmaa, ihmisiä.... Itse olen ollut hoidossa koko aikuisikäni ja saanut sen verran apua, että olen edelleen hengissä. Se ei silti ole tehnyt minusta oikeanlaista, mutta ehkä psykologin kanssa löydämme jonkinlaiset syyt ja suhtautumiset vääränlaisuuteeni..

Väärä mies kai saapui mun elämään
Olin nuori ja ilma kirpeää sai mun iholle ihmeellistä värinää
Väärän miehen kanssa alttarille
Niin kauniina kaikki kohdataan, voi luoja, kun sen haluaa
Väärät lapset leikkii ullakolla
"Äiti tahtoisin mekon sinisen, katso kuinka olen iloinen"

Väärät vuodet vierii sovinnolla
Kirjakielellä riidat riideltiin jossain kohtaa me kasvettiin
Väärät ystävät ja väärä auto
Jolla vääriin maihin ajettiin, illat toisiimme kietouduttiin
Väärät rippijuhlat, väärä piha
Jossa väärät puheet pidettiin kuohuviiniä tarjoiltiin

Hienoin kamera pitää aina olla
Aika juoksee niin pirun nopeaan
"Älä kuole nyt", kuiskaan ikkunaan

Väärä vanhuus täyttää ristikoita
Nojatuolissa hiljaa hymyilee, minun juttuja kuuntelee
Väärät pienet leikkii kuusen luona
Ukki livahtaa ulos pakkaseen, eivät huomaa hänen puuttuneen
Väärä mies kai saapui mun elämään
Olin nuori ja ilma kirpeää sai mun iholle ihmeellistä värinää

Niinhän sitä aina opetetaan lapsille koulussa, että kaikki saavat olla sellaisia kuin ovat. Se on kuitenkin lähinnä sanahelinää. Kasvaessaan ja eläessään ihminen oppii, että näin ei yksinkertaisesti ole. Olen itsekin vääränlainen. Vaikea selkeästi määritellä miten. Liian ujo, liian hiljainen, ei tarpeeksi viihdyttävä, ja jotenkin muutoin vain sellainen, että ihmiset eivät pidä tai kaihtavat. Toisaalta siihen tottuu, toisaalta ei. On tottunut siihen, että aina puhutaan ja vähätellään, mutta toisaalta se aina kuitenkin sattuu ja masentaa.

Todellakin on olemassa vääränlaisia ihmisiä.

[quote author="Vierailija" time="09.12.2013 klo 15:12"]

Ihan turha lässyttää ettei voi olla vääränlainen, mä olen. Voin todistaakin sen: jos kuvittelet ettei ihminen voi olla vääränlainen, sovitaan tapaaminen niin opit että TODELLAKIN voi olla täysin vääränlainen ihmiseksi.

[/quote] Mä haluaisin tavata sut koska kukaan muukaan ei halua mua tavata ja oon silleen aika yksinäinen (koska olen itsekin "vääränlainen".) 

Olisko tää asennekysymys?

Mä kun nimittäin olen aina ajatellut, että ne kaikki muut on vääränlaisia :)

[quote author="Vierailija" time="04.01.2014 klo 16:20"]

Olisko tää asennekysymys?

Mä kun nimittäin olen aina ajatellut, että ne kaikki muut on vääränlaisia :)

[/quote]

Todellakin näin! Kuka määrittelee sen "oikeanlaisen" ihmisen?

Hei, kun joku täällä oli niin SAATANAN viisas, niin koittaispa kertoa millainen yritys mun ja sen peruskoulupohjalta lähtevän pojun pitäis laittaa pystyyn, voidaan tehdä se yhteisvoimin.