Ulkomailla asuvat: taannutteko koti-kunnan tapoihin kun käytte Suomessa?
Itse olen huomannut tämän ilmiön itsessäni, ja se joka kerta harmittaa jälkikäteen.
Eli itse olen kotoisin pieneltä paikkakunnalta Suomesta, mutta asunut omillani lähes koko aikuisikäni ulkomailla viimeiset 20 vuotta.
Jonkunlainen paluu kotimaahan tietenkin tapahtuu ennemmin tai myöhemmin, esim. kun vanhemmat tulee huonoon kuntoon jne.
Tässä vain pelottaa se oma taantuminen joka tapahtuu palatessa sinne kotiseudulle. Tuntuu että olen oma itseni vain täällä missä nyt asun, ja kotiseudulle palatessa olen taas se kiukutteleva teini joka elää juuri niiden kyseisen paikan normien mukaan.
En ole tietenkään maailman ensimmäinen joka näin tuntee, mutta mistä johtuu että menestynyt paljon kokenut henkilö sortuu moiseen?
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Oon myös huomannut lounasajalla ahmimisen ja sitten illalla paastoamisen. Mun asuinmaassa ei edes ole mitään lounastarjouksia ravintoloissa, vaan ihmiset monesti syövät voileivän tai kupin keittoa. Olin käymässä Suomessa ja ystäväni tuli kylään, ehdotin hänelle lounaspaikaksi kahvilaa. Ei käynyt vaan halusi ehdottomasti buffettiin kun on melkein saman hintainen kuin kahvilan tarjoilut.
Ilmasto selittää aika lailla tuota etelän maiden syömiskulttuuria. Päivällä kun aurinko porottaa, ei ruoka maita. Haukataan vain jotain. Syödään ja istutaan sitten illalla kotona tai terasseilla pitkän kaavan mukaan, kun on viileämpää. Silloin ei tietenkään seuraavana aamupäivänä vielä kunnon ruoka maita, kun on niin myöhään syöty hyvin. Ei se vaan oikein Suomessa toimi noin.
Kyllä taannun. Alan käyttämään sanoja kuten koti-kunta, iso-isä, ala-hylly, enään, siittä, kuullostaa ja lauserakenteita kuten raivostuttaa, koska kielioppi.
Se että minulla ei ole herättyäni nälkä. Kahvi riittää aamulla hyvin. Sitten illalla nautitaan kunnon ateria ruokajuomineen, ja sen voimalla jaksaa pitkälle seuraavaan päivään.