Jos minä en laita meille joulua niin ei meille joulua tuliskaan

Entä jos muu perhe haluaisi toisenlaisen joulun, mutta on pakotettu jouluilemaan kanssasi?

Meillä ei ole jouluverhoja. Kamala sentään, ei siis ole edes sinulle kelpaavaa joulua!

Mun äidillä oli ihan sama marttyyriasenne kuin sulla. Päätin jo nuorena, että en ikinä omaksu samaa asennetta, oli todella kurjaa lapsena kuunnella koko joulunalusaika samaa huokailua. Eikä auttanut, vaikka parhaansa mukaan auttoi.

Sitä paitsi itsehän olet perheesi totuttanut, että teet itse kaiken.

Miten te olette saaneet joulun jouluiseksi ilman, että teette asian eteen mitään? Vai tyydyttekö siis, että syödään tavallisia, arkisia? Ja ei ole koristeita?

Menkää jonnekin joululounaalle (moni ravintola on nykyään auki vielä joulurauhanjulistuksen jälkeen), ja vietette sitten rauhallisen joulun omissa oloissanne vaikka suklaata syöden.

Kamalaa suorittamist tuo joulu joillekin.

perheenäidithän sen joulun laittaa yleensäkin, mites muuten? Meillä yks mummo=anoppi vielä siinä kunnossa että tarjoaa yhden jouluaterian, se onkin mukavaa. Muita kyläpaikkojakaan ei oikeastaan ole.

perheenäidithän sen joulun laittaa yleensäkin, mites muuten? Meillä yks mummo=anoppi vielä siinä kunnossa että tarjoaa yhden jouluaterian, se onkin mukavaa. Muita kyläpaikkojakaan ei oikeastaan ole.

Sama meillä. Tai no periaatteessa on "joka vuosi voimassa oleva kutsu" toiseen mummolaan, siis anoppilaan, mutta sinne on satoja kilometrejä matkaa, ja jostain syystä lapset haluaa viettää joulun kotona, vaikken ole oikeasti i-ki-nä jaksanut kaikkea niin vimpan päälle laittaa - siivoukset päällisin puolin, osa jouluruuista valmista tai ainakin puolivalmista, punainen liina vaan aattona heitetään keittiön pöytään..

En tiedä ap minkä ikäiset lapset teillä on, mutta koristeluista mun ei tarvi kantaa "huolta" - kunhan nakkaan sen joulukoristekopan ja (muovi-)kuusen olkkariin, lapset hoitaa iloiten homman :) Joululauluja soimaan, kynttilöihin tulet, illaksi muutama mieluinen lahja kullekin muksulle ja hyvä fiilis, siitä se lähtee.

Älä ap stressaa liikaa,muista että lapset ei tosiaankaan välitä onko joka laatikko itse väsätty vai kaupan pakastimesta, armahda sinäkin vähän itseäsi.. kyllä me selvitään :) Hyvää Joulua!

PS. Itse muistan lapsuuden joulut kamalina kun aina vanhemmat huusi ja tappeli.. Siinä ei paljon putipuhdas koti ja upeat uudet jouluverhot lämmittäneet, ainakaan lasta.

Omasta asenteestahan se on kiinni. Stressi on yleensä ihan itse aiheutettua. Mä olen joululahjat hankkinut ajoissa, joitain koristeita olen ripotellut ympäriinsä. Imuroin ja luuttuan joulua edeltävänä viikonloppuna, siivottavahan on, vaikkei joulu oliskaan. Ruokaakin on laitettava muinakin päivinä, jouluna on vaan vähän laajempi repertuaari. Pakkaseen olen jotain leiponut vieraita varten, itse emme juurikaan kahvileipää syö. Mies hoitaa onneksi kinkunpaiston.

Miksi miehen ei tarvitse tehdä mitään.....olette te naiset vaan niin tyhmiä.

Tämä on nyt miettimisen paikka sinulle. Jos nautit ruuan laitosta, laitat ruokaa. Jos inhoat sitä, hankit valmiina. Ainakin osan. Lapsille lahjat. Minulle tärkeintä on, että koti on siisti, siksi kaapi kerrallaan syyslukukauden ajan siivoilen. Opin sen äidiltäni. Jollain toisella pätee marttojen sääntö, jos et vietä joulua komerossa, unhoda komeroiden tila ja keskity isoihin linjoihin.

Toinen juttu on, että joulu alkaa meillä 24.12. Eli sitä ei suoriteta kuukautta ennen, vaan jotain hankitaan vähän kerrallaan. Aattona voi vielä siivota joulurauhanjulistukseen asti. Joulupyhinä rauhoitutaan. Olen käynyt jumpassakin jouluaattona, niin ruoka maistuu. Jos joulua viettävistä aikuisista jollain on joku erikoistoive, hän voi osallistua sen toteuttamiseen.

Lapset kaipaavat eniten iloisia aikuisia. Ihan oikeasti, millään muulla ei ole kenellekään väliä. Toki joku hyvä ateria kuuluu juhlaan, mutta minä en esim. edes pidä kinkusta tai laatikoista, miksi siis stressaisin niitä? Joulutraditio voi olla vaikka herkullinen salaatti ja kalapöytä.

Siivoan perussiivouksen, jonka siivoaisin muutenkin viikoittain. Valmislaatikot lämmittää ja salaatit asettaa tarjolle samassa ajassa kuin tekisi arkiruoan.

Hyasinttiasetelma lähikaupasta, pari kynttilää palamaan ja radio päälle, joka kanavalta tulee kuitenkin joululauluja, vie ehkä 15 min.

Aikaavievin juttu ovat lahjat, mutta niiden antamisessa voi sopia noudatettavaksi kohtuutta. Yksi vain jokaiselle, ja nehän voi hankkia kuukausia etukäteen jos jouluruuhka ahdistaa.

Joulutunnelmaa voi hankkia käymällä konserteissa ja joulutoreilla. Vaatii vaan paikalle raahautumisen. Tai lukien joulukirjoja lähikaupan valmisglögiä hörppien.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 16:15"]

Miten te olette saaneet joulun jouluiseksi ilman, että teette asian eteen mitään? Vai tyydyttekö siis, että syödään tavallisia, arkisia? Ja ei ole koristeita?

[/quote]

Jos haluan tuollaisen joulun, niin sitten teen sen tuollaiseksi. Jos miehelle riittää vähempi, niin miksi sen pitäisi höösätä hysteerisenä kynttilälyhtyjä ja tonttukuvia?

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 16:28"]

Miksi miehen ei tarvitse tehdä mitään.....olette te naiset vaan niin tyhmiä.

[/quote]

Väärä kysymys. Oikeampi kysymys olisi, että miksi miehen täytyisi tehdä sellainen joulu, jonka nainen ainoana perheessä haluaa. Ihan turha tapella jostain koristeista tai väärään aikaan laitetuista jouluverhoista, joilla on merkitystä vain sille naiselle.

Hienoa, ap, olla jo kaksi viikkoa ennen joulua marttyriuden tuossa vaiheessa. Mihin vielä ehditkään? Samaa rataa kun jatkat on joulu piloilla paitsi sinulta (tietenkin) myös koko lähipiiriltäsi.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 16:14"]

Mun äidillä oli ihan sama marttyyriasenne kuin sulla. Päätin jo nuorena, että en ikinä omaksu samaa asennetta, oli todella kurjaa lapsena kuunnella koko joulunalusaika samaa huokailua. Eikä auttanut, vaikka parhaansa mukaan auttoi.

Sitä paitsi itsehän olet perheesi totuttanut, että teet itse kaiken.

[/quote]

Täsmälleen sama kokemus! Äiti pilasi joulun niin täydellisesti, että en vielä aikuisenakaan ole saanut joulusta mukavaa juhlaa, vaikka olen karsinut pois kaiken sellaisen, mistä tulee paha mieli. Meillä ei ole perinteisiä jouluruokia, koska juuri niistä on eniten oksennuksenmakuisia muistoja.

Kyllä mieskin sen joulun haluaa ja saa sen pelkästään

sohvalla makaamalla. Kettu on oppinut sanomaan, että ei me nyt mitään joulukoristeita tarvita....sen jälkeen nainen juoksee ja stressaa ja mies tyytyväisenä odottaa valmista. Helppoa, kun sen osaa. Ja tuota taktiikkaa voi käyttää niiiiin moneen.

Miksi ette hankkiudu valmiiseen pöytään? Ei tule edes sen kalliimmaksi, kuin hankkia kotiin kaikkia niitä "pakollisia" jouluruokia, joita sitten syödään päivätolkulla vaikkei oikeasti edes enää haluaisi.

Meillä se saa tehdä joulun, joka haluaa. Onneksi kumpikaan meistä ei ole jouluihmisiä, joten ei ole jouluruokaa, -koristeita, -kuusta, -verhoja, -musiikkia, -lahjoja tai mitään muutakaan.

Jos sua ei AP nappaa, älä tee, niin helppoa se on.

Tiedän, mitä tarkoitat ap. Meillä jää ihan kaikki valmistelua vaativat hommat minun harteilleni, mieheni on liian boheemi ja kyvytön suunnittelemaan tätä hetkeä pidemmälle. Kuvaavaa on, että kun pohdin ääneen muuttoa, ja patistin miestä osallistumaan keskusteluun, niin mieheni kysyi "milloin sä haluaisit muuttaa?". Kun ei tajua niin ei tajua...

No ainahan perinteiden jatkaminen ja niiden uudelle sukupolvelle välittäminen on langennut naisten osalle - ja aina tätä tehtävää on vähätelty, jopa halveksittu, kuten näistä vastauksistakin näkee. Marttyyriasenteesi ei yhtään helpota asiaa.

Ehkä ihmiset eivät kaipaa enää traditioita, eivät historiaa, eivät sukujuuria. Ennen nämä koettiin tärkeiksi, ne olivat tavallaan se pohja, jolle lähdettiin rakentamaan kukin sukupolvi sitten sitä omaa tarinaansa. Tai sitten ei vain osata arvostaa kuin ehkä vasta sitten, kun on omia lapsia ja joutuu miettimään näitä asioita.

Oli miten oli, oletko varma, ettei perheesi vain räyhäämisesi tai mykkäkoulusi pelossa alistu näihin perinteisiin. En kyllä minäkään arvosta naisia, jotka opettavat perheelleen, et on vain yksi tapa tehdä asiat, minun tapani, ja sitten itkevät marttyyreina, kun muut eivät ole kovin innostuneita. Miksiköhän?