Mitä iloa on siitä, että asutaan lähellä sukulaisia?

Ei minulle ole ainakaan mitään iloa, vaivaa lähinnä.

Minä olen asunut koko aikuisikäni kaukana sukulaisista, ja nyt sitten olen asunut puoli vuotta taas lapsuuspaikkakunnalla. Elämä on täällä niin uskomattoman helppoa. Lastenhoitoapua on koko ajan. Ei tarvitse huolehtia lasten sairasteluista tms.  Kun ihmisiä tuntee, asiat järjestyvät nopeammin ihan jo työelämässäkin. Arkipäivän ihmissuhteissa ei sillä lailla tarvitse tsempata kuin silloin, kun luo aina uudestaan ja uudestaan sitä arkipäivän tuttava-ja ihmissuhdeverkostoa muuton jälkeen. Onhan se nyt ihan eri asia piipahtaa lauantaina serkun luona kuin ensin käyttää rutkasti aikaa siihen että ylipäänsä löytää jonkun tutun jonka luona piipahdella.

Monta kertaa olen ajatellut, että mikä ihmeen tarve mulla oli silloin 15 vuotta sitten lähteä täältä? Olisin vaan köllötellyt täällä yhtä tyytyväisenä kuin muukin suku.

Sukulaisista on paljon seuraa, lastenhoitoapua, lapsille leikkiseuraa jne. Jos on sukujuhlia tai muita tapahtumia suvun kesken, ei tarvitse järjestellä junamatkoja, ajella pitkiä automatkoja, varailla kalliita lentoja, hotelleja tai miettiä kenen nurkissa yöpyy jne, eikä lähellä asuvat sukulaiset tule koskaan pidemmän kaavan mukaan viikoksi-kahdeksi kyläilemään jne. Onhan siinä etuja, varsinki jos on hyvät ja läheiset välit sukulaisiinsa.

Mulla ei ole muita sukulaisia erityisen lähellä kuin vanhemmat, jotka hekään nyt eivät asu erityisen lähellä (50 km päässä). Mä ihan tykkään mun vanhemmista, ja onhan siitä etua sekä meille että heille. Me saadaan lastenhoito- ja muuta apua ja he ovat sitten meitä lähellä, kun tarvitsevat vanhempana enemmän apua.

Asun itse maalla pienessä kylässä, ja täällä todella monet vanhemmat ja lapset asuvat lähellä toisiaan. Vanhemmat (ja monet muutkin ikäihmiset, joilla on lähellä sukua), saavat asua kotona pitkään, kun on nuorempaa polvea auttamassa.

Suvusta on iloa JOS ovat ns. normaaleja ihmisiä joiden kanssa tulee hyvin juttuun. Jos ovat friikkejä joiden kanssa ei ole mitään yhteistä =parempi pysyä kaukana.

Sukulaisten lähellä olemisesta on se etu että toisia autetaan puolin ja toisin. Jos mummo kaatuu talvella ja jalka menee pakettiin, on lähellä iso joukko ihmisiä auttamassa. Kun perheeseen syntyy uusi lapsi, saa isompia katsomaan jonkun sukulaisen syynytyksen ajaksi. Jos on talkoita niin niihin tulee iso määrä ihmisiä, kun lähipiiristä löyty eri alojen ihmisiä tietää ettei tule huijatuksi asioissa (oli sitten esim. autonkorjaaminen tai lakiasia tmv. kyseessä).

Tottakai ystävistä voi luoda em. kaltaisia verkostoja, mutta kyllä se niin vaan menee, että veri on vettä sakeampaa JOS lähisuku on ns. samanhenkistä ja tervepäistä porukkaa. Ymmärrän että jos on alkoholisteja tai jollakin tavalla "hulluja" tai hyväksikäyttäviä sukulaisia heistä haluaa pysyä erossa.