Poikien äidit - pahimpia anoppeja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni äiti on itte sanonut, että tyttären kodissa on helpompaa, kun lusikkalaatikkokin on samassa järjestyksessä kuin heillä kotona. eli tytär on järjestänyt ruokailuvälineet samaan veitsi-lusikka - haarukkajärjestykseen kuin äiteellään on. Ja arvatenkin muut kotihommat on omalta äidiltä opittuja. Meillä on keittiön kaapit aina sekaisin anopin vierailun jälkeen.

Mitä ihmettä ne äidit ja anopit siellä lusikkalaatikoilla nuohoaa?

Ne tekee keittiöhommia ja järjestelee. Meillä anoppi ei pääse kunnolla edes ovesta sisään kun rupeaa jo imuroimaan. Olettaa ettei meillä imuroida ikinä eikä tehdä muutenkaan mitään.  Jakaa myös ns. hyviä neuvoja loputtomasti. Kuten että miten päin aluslakana kuuluu viikata niin että tulee sitten oikein päin kun pedataan.

Teillä ei ilmeisesti ole lapsia. Meillä lapset taklaavat mummon ja vaarin ja vievät heidät leikkimään. Mitä jos ensi kerralla näkisitte vaikka ravintolassa tai menisitte porukalla museoon?

Vaari ei ole ikinä leikkinyt vaan katsoo formulaa ja urheiluita telkkarista. Anoppi touhusi lastenlasten kanssa JA huushollasi JA passasi miehensä.

Vierailija kirjoitti:

Anoppisi hoitaa sinunkin hommat.

Minä maksan veroissani anopin eläkkeen ja paljon muuta vielä lisäksi.

Omassa ystävä- ja tuttavapiirissä hirveimmät anopit on niillä, joilla on vaikeuksia muissakin ihmissuhteissa ja takana liuta parisuhteita ja lapsilla useampi isä.

Oma anoppi on neljän pojan äiti, eikä ole pahaa sanaa sanottavana, kun kunnioitamme ja arvostamme toisiamme. Ei anoppisuhde ole sen vaikeampi kuin muutkaan ihmissuhteet.

Tosin, emme kumpikaan ole riippuvaisia toisistamme, vaan molemmilla on oma elämä.

Toisaalta, en ihmettele huonoja anoppisuhteita, kun on lukenut muita aloituksia esim. tuokin, jossa isovanhempia vaaditaan muuttamaan samalle paikkakunnalle, missä itse asuu tai lapset viedään viikonlopuksi hoitoon, jotta saadaan omaa parisuhde aikaa jne. Ei ihme jos tulee erimielisyyttä, jos ollaan isovanhempien kanssa yhtä suurta perhettä, jossa kaikki käyttävät valtaa.

Minulla oli ihana anoppi! Ja appi. Edesmenneitä kumpikin. Alusta asti olin perhettä ja kaikki kohtelivat hyvin.

Oma äitini on hirveä. En ole vuosikymmeniin pitänyt mitään yhteyttä. Isä kuoli kun olin 14.

Vierailija kirjoitti:

Omassa ystävä- ja tuttavapiirissä hirveimmät anopit on niillä, joilla on vaikeuksia muissakin ihmissuhteissa ja takana liuta parisuhteita ja lapsilla useampi isä.

Oma anoppi on neljän pojan äiti, eikä ole pahaa sanaa sanottavana, kun kunnioitamme ja arvostamme toisiamme. Ei anoppisuhde ole sen vaikeampi kuin muutkaan ihmissuhteet.

Tosin, emme kumpikaan ole riippuvaisia toisistamme, vaan molemmilla on oma elämä.

Toisaalta, en ihmettele huonoja anoppisuhteita, kun on lukenut muita aloituksia esim. tuokin, jossa isovanhempia vaaditaan muuttamaan samalle paikkakunnalle, missä itse asuu tai lapset viedään viikonlopuksi hoitoon, jotta saadaan omaa parisuhde aikaa jne. Ei ihme jos tulee erimielisyyttä, jos ollaan isovanhempien kanssa yhtä suurta perhettä, jossa kaikki käyttävät valtaa.

Ei siinä aloituksessa kyllä mitään tuollaista lue... 

Vierailija kirjoitti:

Mieheni äiti on itte sanonut, että tyttären kodissa on helpompaa, kun lusikkalaatikkokin on samassa järjestyksessä kuin heillä kotona. eli tytär on järjestänyt ruokailuvälineet samaan veitsi-lusikka - haarukkajärjestykseen kuin äiteellään on. Ja arvatenkin muut kotihommat on omalta äidiltä opittuja. Meillä on keittiön kaapit aina sekaisin anopin vierailun jälkeen.

Mitä sinun äitisi ja anoppi tekevät lusikkalaatikossasi?

Teetkö samoin heidän kodeissaan ja menet omin luvin lusikakkalaatikolle?

Onko teidän koti myös isovanhempien koti ja sinun heidän kotinsa.

En ole koskaan ymmärtänyt, miten jotkut ovat toistensa kotona, kuin omassaan ja miksi ei laiteta rajoja. Vai ollaanko riippuvaisia toisistaan ja pyydetään isovanhemmat hoitamaan lapsia tai tekemään viikkosiivouksen.

Minulla on ihana anoppi ja appi, mutta alusta alkaen meillä on muodostunut rajat, joita ei kumpikaan ylitä. Jos anoppi/äitini on vierailulla ja tarvitsee lusikan, hän pyytää sen.

Sama käytös perheelläni, myös lapsillani, isovanhempien tavaroihin ei kosketa, ilman lupaa kun ollaan isovanhempien luona kylässä.

Minulla ei ole elämään naisia juuri mahtunut paitsi oma äiti ja anopit. Jokainen kumppanini on ollut perheestä jossa on pelkkiä poikia ja itse olen synnyttänyt pelkkiä poikia. Anopit on kaikki olleet kivoja ihmisiä. Olen tykännyt. Antavat kaikkien elää omaa elämäänsä eikä mitenkään puutu. Samanlainen anoppi olen myös minäkin ollut että mihinkään en puutu. Jokainen elää omaa elämäänsä. En neuvo jos neuvoa ei erikseen pyydetä.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen poikien äiti ja olen miettinyt tätä. Etenkin perheissä, joissa on useita poikalapsia on äiti usein jollain tapaa kukkana kaikkien kämmenellä, jos yhtään sellaisen roolin haluaa ottaa. Jotkut haluavat. Heistä tulee lasten kasvettua se "pikkuäiti", jota kaikkien pitää vaalia ja helliä. Ja he voivat olla karmeita anoppeja. En ole vielä itse anoppi ja toivon, ettei minusta tule hirviöanoppia. En ole halunnut olla kukka kenenkään kämmenellä ikinä. Normaali huomaavaisuus on riittänyt ja pojat ovat saaneet omia nuorten aikuisten elämiään.

Oma anoppini on tosiaan juuri se perheen kukkanen. Anopin syntymäpäivä on vuoden tärkein tapahtuma, ja leidille sopivia lahjoja suurena päivänään ovat jalokivikorut tai hemmottelukylpylä, ei mikään arkinen. Mitään raskasta tai vaativaa ei kuulu perheen kuningattaren tehdä. Hänen tulee päästä joka asiassa valmiiseen pöytään, paitsi silloin kun muut odottavat sydän pamppaillen hänen loihtimiensa keittotaidon ihmeiden tuloa pöytään (missä voi tuntikausia kestääkin). Krokotiilin kyyneleet vierivät, jos pojilta hetkeksi herpaantuu keskittyminen hänestä omiin elämiinsä.

Mutta ei kaikki anopit, tosiaankaan. Normaalista jalat-maassa-ihmisestä tuskin tulee hankalaa prinsessaa riippumatta siitä, mitä sukupuolia lapset edustavat, mutta jos ne jalat eivät lapsiin mennessä ole maassa käyneetkään, niin minustakin näyttää siltä, että poikien äideiltä voi jäädä oppimatta se, että naiseus ei sinänsä edellytä mitään palvontaa, ja että äiti ei ole yhtä kuin omistaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni äiti on itte sanonut, että tyttären kodissa on helpompaa, kun lusikkalaatikkokin on samassa järjestyksessä kuin heillä kotona. eli tytär on järjestänyt ruokailuvälineet samaan veitsi-lusikka - haarukkajärjestykseen kuin äiteellään on. Ja arvatenkin muut kotihommat on omalta äidiltä opittuja. Meillä on keittiön kaapit aina sekaisin anopin vierailun jälkeen.

Mitä ihmettä ne äidit ja anopit siellä lusikkalaatikoilla nuohoaa?

Ne tekee keittiöhommia ja järjestelee. Meillä anoppi ei pääse kunnolla edes ovesta sisään kun rupeaa jo imuroimaan. Olettaa ettei meillä imuroida ikinä eikä tehdä muutenkaan mitään.  Jakaa myös ns. hyviä neuvoja loputtomasti. Kuten että miten päin aluslakana kuuluu viikata niin että tulee sitten oikein päin kun pedataan.

Meillä samanlaista oireilua. Hyvää hyvyyttäänhän anoppi aina säntää täyttämään tiskikonetta ennenkuin kahvit on pöydässä edes juotu, mutta perhana kun aina täytyy tyhjentää konetta ennenkuin laittaa päälle. Minulle on aivan sama miten päin kupit ja lautaset on, mutta siitä olen pitänyt kiinni, ettei laadukkaita veitsiä, paistinpannuja tai puisia astioita pestä koneessa. Anoppi pesee, ja yrittää pestä myös minun veitseni, vaikka olen muutamaan kertaan maininnut, etten halua omaisuuttani tällä tavoin kohdeltavan.

Onhan näitä vaikeita tyttölasten anoppejakin näköjään. Hyvä pointti jollakin kommentoijalla, mikähän siinä on, että tyttöjen äidit ovat miesten mielestä pahimpia..

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mieheni äiti on itte sanonut, että tyttären kodissa on helpompaa, kun lusikkalaatikkokin on samassa järjestyksessä kuin heillä kotona. eli tytär on järjestänyt ruokailuvälineet samaan veitsi-lusikka - haarukkajärjestykseen kuin äiteellään on. Ja arvatenkin muut kotihommat on omalta äidiltä opittuja. Meillä on keittiön kaapit aina sekaisin anopin vierailun jälkeen.

Miten tuo on edes mahdollista, jos anopin vierailun jälkeen kaapit ovat sekaisin? Jos pyydätte isovanhemmat iltapv.kahville tai sunnuntaipäivälliselle. Ei kait hän vierailun aikana ala siivoamaan. Vai onko yhteistalous.

Meillä ei anoppi tai äitini edes tiedä missä laatikossa lusikat ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni äiti on itte sanonut, että tyttären kodissa on helpompaa, kun lusikkalaatikkokin on samassa järjestyksessä kuin heillä kotona. eli tytär on järjestänyt ruokailuvälineet samaan veitsi-lusikka - haarukkajärjestykseen kuin äiteellään on. Ja arvatenkin muut kotihommat on omalta äidiltä opittuja. Meillä on keittiön kaapit aina sekaisin anopin vierailun jälkeen.

Mitä ihmettä ne äidit ja anopit siellä lusikkalaatikoilla nuohoaa?

Ne tekee keittiöhommia ja järjestelee. Meillä anoppi ei pääse kunnolla edes ovesta sisään kun rupeaa jo imuroimaan. Olettaa ettei meillä imuroida ikinä eikä tehdä muutenkaan mitään.  Jakaa myös ns. hyviä neuvoja loputtomasti. Kuten että miten päin aluslakana kuuluu viikata niin että tulee sitten oikein päin kun pedataan.

Teillä ei ilmeisesti ole lapsia. Meillä lapset taklaavat mummon ja vaarin ja vievät heidät leikkimään. Mitä jos ensi kerralla näkisitte vaikka ravintolassa tai menisitte porukalla museoon?

Vaari ei ole ikinä leikkinyt vaan katsoo formulaa ja urheiluita telkkarista. Anoppi touhusi lastenlasten kanssa JA huushollasi JA passasi miehensä.

Jos pyydät anoppia vaikka lukemaan lapsenlapselleen, tuskin hän siinä samalla tiskikonetta tyhjentää.

Oma anoppini on manipuloiva narsismiin taipuvainen marttyyri. Olen oppinut, että marttyyriuskin on yksi narsismin muoto. Alkoholiakin hänellä kuluu päivittäin. Anopin kanssa tulee normaalissa kanssakäymisessä jotenkin toimeen, mutta pidän tarkoituksella etäisyyttä, etten joudu hänen vaikutuspiiriinsä. Toinen hänen lapsistaan on muuttanut jopa ulkomaille, jotta sai kunnon pesäeron äitiinsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni äiti on itte sanonut, että tyttären kodissa on helpompaa, kun lusikkalaatikkokin on samassa järjestyksessä kuin heillä kotona. eli tytär on järjestänyt ruokailuvälineet samaan veitsi-lusikka - haarukkajärjestykseen kuin äiteellään on. Ja arvatenkin muut kotihommat on omalta äidiltä opittuja. Meillä on keittiön kaapit aina sekaisin anopin vierailun jälkeen.

Mitä ihmettä ne äidit ja anopit siellä lusikkalaatikoilla nuohoaa?

Ne tekee keittiöhommia ja järjestelee. Meillä anoppi ei pääse kunnolla edes ovesta sisään kun rupeaa jo imuroimaan. Olettaa ettei meillä imuroida ikinä eikä tehdä muutenkaan mitään.  Jakaa myös ns. hyviä neuvoja loputtomasti. Kuten että miten päin aluslakana kuuluu viikata niin että tulee sitten oikein päin kun pedataan.

Teillä ei ilmeisesti ole lapsia. Meillä lapset taklaavat mummon ja vaarin ja vievät heidät leikkimään. Mitä jos ensi kerralla näkisitte vaikka ravintolassa tai menisitte porukalla museoon?

Vaari ei ole ikinä leikkinyt vaan katsoo formulaa ja urheiluita telkkarista. Anoppi touhusi lastenlasten kanssa JA huushollasi JA passasi miehensä.

Jos pyydät anoppia vaikka lukemaan lapsenlapselleen, tuskin hän siinä samalla tiskikonetta tyhjentää.

Mistäs tiedät? Sitäpaitsi meillä ei koskaan voi tehdä mitään mitä pyydetään koska se on ”käskyttämistä ja piikana pitämistä”.

Mieheni on anoppini esikoispoika, sitten kaksi tytärtä ja vielä iltatähti poika.

Anoppi on ollut kauhean kylmä, töykeä ja tyly. Lapsiini ei juuri tekemisissä.

Tyttäret ovat olleet hänelle aina kaikki kaikessa. Aina vertaili minua ja poikansa lapsia varsinkin toiseen tyttäreen ja tämän lapsiin. Suorastaan ilkeili. Elämä on näyttänyt, että meidän lapset opiskelivat parempiin ammatteihin ja menestyvät paremmin, joten vertailu ja ilkeily on päättynyt vuosia sitten. En ole kutenkaan unohtanut. Anoppi merkitsee minulle tänä päivänä vähemmän kuin pikkusormen kynsi. En enää vaivaa päätäni, miksen hänelle kelpaa. Kyse on enemmän hänen hankalasta persoonastaan.

Itselläni on kaksi poikaa ja tytär. Päätin jo aikaisemmin, että tulen aina olemaan tuhannesti parempi anoppi kuin omani on koskaan ollut. Vanhemmalla pojallani on vaimonsa kanssa kaksi pikkupoikaa, joita hoidamme tosi paljon. Miniäni on todella fiksu ihminen ja tulemme hyvin toimeen.

Minulla oikein mukava anoppi, mutta jo hänen oman terveytensä vuoksi toivoisin, että hän vähän rauhoittuisi. Pakko touhuta ja puuhata aamusta iltaan vaikka väsymys painaa. Ja omien lasten ja lastenlasten asioista ei tarvitsisi stressiä ottaa, kyllä he pärjäävät.

Oma äitini on paljon hankalampi anoppi mitä miehen äiti. Meillä on vain poikia, mutta en heidän seurustelusuhteisiin ole puuttunut. Kun he asuivat vielä kotona, kerroin moneen otteeseen, että nykytytöt eivät rupea kenenkään palvelijoiksi vaan jokaisen täytyy tehdä osansa kotona. Jos he saavat lapsia, niin en tuputa heille 30 vuoden takaisia neuvoja. Me asutaan sen verran kaukana toisistamme, että tapaamiset ovat harvassa, mutta muuten auttaisin toiveiden mukaan.

Kaikki anoppini ovat olleet ihania. Poikansa eivät. Oma äitini taas on vittumainen ja ilkeä ja hänellä on vain tyttäriä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnetko ap ne tuttaviesi anopit henkilökohtaisesti?

Vai kuuntelet vain miniöiden ajatuksia. Kannattaa jutella niiden anoppien kanssa, niin kuulet heidänkin näkemyksen asiaan.

Miniä kertoo sen miltä se perheeseen päin näyttää. Kyllä se riittää.

Mies voi olla toista mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni äiti on itte sanonut, että tyttären kodissa on helpompaa, kun lusikkalaatikkokin on samassa järjestyksessä kuin heillä kotona. eli tytär on järjestänyt ruokailuvälineet samaan veitsi-lusikka - haarukkajärjestykseen kuin äiteellään on. Ja arvatenkin muut kotihommat on omalta äidiltä opittuja. Meillä on keittiön kaapit aina sekaisin anopin vierailun jälkeen.

Mitä ihmettä ne äidit ja anopit siellä lusikkalaatikoilla nuohoaa?

Ne tekee keittiöhommia ja järjestelee. Meillä anoppi ei pääse kunnolla edes ovesta sisään kun rupeaa jo imuroimaan. Olettaa ettei meillä imuroida ikinä eikä tehdä muutenkaan mitään.  Jakaa myös ns. hyviä neuvoja loputtomasti. Kuten että miten päin aluslakana kuuluu viikata niin että tulee sitten oikein päin kun pedataan.

Mä olisin kyllä ohjannut anopin imuorimaan omaa kämppäänsä, jos se meille olisi tullut siivoamaan. Siellä oli imuroitu (ja muutenkin siivottu) viimeeksi Kekkosen aikana. Mutta hän on nyt ollut vainaa jo parikymmentä vuotta, onneksi.  

Vierailija kirjoitti:

Tulemme hyvin toimeen, eikä hän sekaannu elämäämme.

Miehelläni on ihana äiti.

Hienoa !

Itse taasen kahden pojan ja yhden tytön äitinä voin todeta, etten ole puuttunut heidän parisuhteisiinsa tai puolisoidensa kanssa elämiseen millään tavalla. Jos kysytään, voin vastata - silloinkin aina nätisti.