Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Kerroin että oli harkinnut laajennettua itsemurhaa

Vierailija
07.12.2013 |

Olin tietysti vakavasti masentunut ja minusta tuntui, että olin jo masennuksellani pilannut lasteni tulevaisuuden aiemmalla masentuneella köytökselläni/jaksamattomuudella ja tulevalla sellaisella, koska en uskonut tilanteen korjaantuvan,Lisäksi halusin suojella heitä tältä äärettömän mustalta ja hirveältä maailmalta, jossa on vain tuskaa ja pahuutta. Minkälainen äiti jättää lapsensa sellaiseen maaailmaan, jos sairauden takia uskoo maailman sellaisen olven ja tälläisenä pysyvän, Ja mikä trauma jättää lapsille, jos tapat vain itsesi. Harkitsin tätä itsemurhan ohella. Tästä on n. 2 vuotta ja olen uudelleen vakavasti masentunut ja samat ajatukset kävivät mielessä, Tosin tiesin että en siihen ryhtyisi ainakaan lähitulevaisuudessa. Kerroin näistä ajatuksista sitten psyk.sairaanhoitajalle ja hän sanoi, että varmasti ymmärrän että hänen täytyy viranomaisena toimia tässä tapauksessa tietyllä tavalla.tietysti hän tekee lastensuojeluilmoituksen. Pelottaa! Olen kyllä hyvä äiti siloin kun en ole masentunut ja huolehtivainen ja isä pystyy hoitamaan lapsia hyvin vaikka minä olenkin tässä nyt pysytellyt enemmän sivulla lasten-ja kodinhoidossa oman jaksamisenikin takia. Tiedän olevani sairas ja tarvitsen hoitoa ja sitä saankin, mutta ei kai ne nyt lapsia vie, pelkkien ajatusten takia? Varsinkin jos minä lähden sairaalaan. Ja ollaanko nyt ikuisesti valvovan silmän alla silloinkin kun voin hyvin?

Kommentit (30)

Vierailija
1/30 |
07.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Uskoisin niin. Psykiatri riensi samantien soittamaan lastensuojeluun sekä sairaalaan mulle sairaalapaikkaa.

Meillä mieskin joutui kuseen, koska oli matkoilla kun psykiatrille tuosta sivulauseessa mainitsin. Lapset meni isovanhempien hoitoon. Me molemmat vanhemmat oltiin kelpaamattomia jonkun aikaa. Mutta aika nopeasti oli kaikki hyvin. Luulisin, että pisti synnytyksen jälkeisen masennuksen tms. piikkiin tuon.

Vierailija
2/30 |
07.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 20:02"]

[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 19:56"]

Kyllä lastensuolu vie lapset, vahinko tapauksessasi.Hienoa, että tuot julki avun tarpeesi, se on jo puoli voittoa!

[/quote]

 

Eivät jätä terveelle isällä? Haloo. Lastensuojelu tulee, ja vie sinut.

[/quote]

 

Eivät jätä isälle. Jos avuntarvitsija hakee itse apua, niin aina se kääntyy hänelle miinukseksi.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/30 |
07.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sun pitää käsitellä nuo lapsuusjutut ensin, ap.

Ne vaikuttaa taustalla.

Ja niistä kumpuaa olosi.

Tiedän kun mulla oli hirviöäiti.

Ja isäkin oli paholainen.

Et pääse eroon muuten tästä vaiheesta kuin käsittelemällä.

Mulle tuli myöhemmin myös hyviä muistoja mieleen.

Vierailija
4/30 |
08.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 23:17"]

[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 20:02"]

[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 19:56"]

Kyllä lastensuolu vie lapset, vahinko tapauksessasi.Hienoa, että tuot julki avun tarpeesi, se on jo puoli voittoa!

[/quote]

 

Eivät jätä terveelle isällä? Haloo. Lastensuojelu tulee, ja vie sinut.

[/quote]

 

Eivät jätä isälle. Jos avuntarvitsija hakee itse apua, niin aina se kääntyy hänelle miinukseksi.

 

[/quote]

 

Meillä olisi jäänyt isälle, mutta kun tuo oli jättänyt minut yksin kahdeksi päiväksi sairaana lasten kanssa niin ei kelvannut. Onneksi isovanhemmat otti lapset.

Vierailija
5/30 |
07.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ensiksi kiitos,että kerroit hoitotahollesi. Kuulostaa todella rankalta tilanteelta, joka vaikuttaa kaikkiin perheenjaseniin. Tarvitsette perusteellisen arvion ja kuntoutussuunnitelman, lastari voi tarjota teille sitä apua.

 

Voisitte myös itse tiedustella lähimmästä ensi- ja turvakodista, mitä palveluja olisi tarjolla, kunta voi ostaa ne. Vaikeissa tilanteissa voi päästä perhekuntutukseen, jossa apua saatavilla ympäri vuorokauden.

 

Riski tulee ottaa vakavasta, ottaa kaikki tuki vastaan. Lapsia ei oteta huostaan, vaikka sinä olisit riski heidän turvallisuudelle, silloin sun paikka on akuutissa tilanteessa psykiatrisessa hoidossa, lasten  isä voi silloin saada tukea kotiin.

 

Yksi juttu vielä: ajattelusi on vääristynyttä noista lasten tappamisen syistä. Toivoa on paljon, ammattiavun ja pikaisen intervention avulla lapsillasi on hyvä elämä edessä, vaikka äidin sairaus vielä jatkuisi

Vierailija
6/30 |
07.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä lastensuolu vie lapset, vahinko tapauksessasi.Hienoa, että tuot julki avun tarpeesi, se on jo puoli voittoa!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/30 |
07.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

On huolestuttavaa, että olet sitä ajatellut 2v sitten ja jollain tasolla edelleen. Jos kotinne on sairautesi vuoksi lapsen kehityksen ja kasvun kannalta vaarallinen (sekä henkisesti että fyysisesti), lapset eivät voi siellä asua. Jos sinä pääset hoitoon kodin ulkopuolelle niin luonnollisesti isä on lasten kanssa eikä heitä sijoiteta.

Ei nyt kannata vielä huolestua. Perheenne saa mahdollisesti apua ja tukea sieltäkin suunnasta, esim perhetyötä, lasten hoitoa jne. Ja etenkin isän jaksamisen kannaltahan se olisi nyt oleellista.

Sitten kun sinä olet kuntoutunut pahimman yli, voitte päästä esim perhekuntoutukseen.

Tsemppiä :)

Vierailija
8/30 |
07.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 19:56"]

Kyllä lastensuolu vie lapset, vahinko tapauksessasi.Hienoa, että tuot julki avun tarpeesi, se on jo puoli voittoa!

[/quote]

 

Eivät jätä terveelle isällä? Haloo. Lastensuojelu tulee, ja vie sinut.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/30 |
07.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tiedän hyvin, että ajatus on vääristynyt noiden lasten tappamisen suhteen, mutta kun oikeasti vakavasti sairas, sitä ei ymmärrä eikä itse näe ja tarvitsee hoitoa. Mutta eipä näistä usein uskalla ruveta kenelekään ruveta puhumaan. Kiitos kannustavasta viestistä. Tällä hetkellä suurta hätää ei ole, mutta mielellään otetaan ja tarvitaankin tukea ja apua varsinkin silloin kun oma jaksamine on kortilla. Kun olen hyvässä kunnossa, olen mielestäni huolehtiva ja rakastava äiti, en ainakaan yhtään huonompi kuin "keskiverto" äiti. Yritän nyt psykoterapiassa päästä masennuksen ytimeen ja korjata minussa vialla olevia ajatustapoja ja tunteita itseäni kohtaan ja  toivottavasti estää toistuvat masennukset.

 

Kiitos siis paljon 2/2 kirjoituksestasi, taidat olla alan ammattilainen. ;)  En tiedä miten nämä ammattilaiset jaksavat töissään, se on rankkaa vaikka on se sairastaminenkin ja parantumisen yrittäminenkin.

Vierailija
10/30 |
07.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos olet noin masentunut, lapsillesi on parasta päästä kauemmas sinusta. Jos kerran haluat heille vain parasta, hyväksyt sen, että jopa huostaanotto voi olla tässä tilanteessa heidän parhaakseen. Jos et hyväksy, et oikeasti olisi tekemässä laajennettua itsemurhaasi lastesi parhaaksi vaan omista itsekkäistä syistäsi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/30 |
07.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

ed. 6/6 siis ap

Vierailija
12/30 |
07.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tsemppiä sinulle ap! Hyvä että olet uskaltanut puhua ajatuksistasi lääkärissä, noin saat varmemmin tarvitsemaasi apua. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/30 |
07.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mies on taloudessa. Ja ajatus on ajatus.

Minkälaista sun lapsuutesi oli, ap?

Vierailija
14/30 |
07.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja miten hyvä paikka se huostaanotto siis itse asiassa on? Varsinkin kun vaihtoehtona on isä  ja äiti sairaalassa siihen asti kunnes paremmassa kunnossa.

Minkälaisia perheitä siellä huostaanotosssa on tarjolla? Kyllä sieltä löytyy ihan kamalakiakin tapauksia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/30 |
07.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kakkonen tässä vielä.

 

Näitä synkkiä ajatuksia on aika monella kriisin keskellä, vain muutama päättyy traagisesti. Eipä vaan uskalleta myöntää, mitä mielessä on ollut. Jos kuitenkin on halukkuutta ottaa apua vastaan ja yrittää, niin ennuste on hyvä, kun vanhempi ei seiso viimeisellä laidalla yksin aatostensa kanssa. Ensi- ja turvakotia suositin siksi, että tematiikkaan löytyy erityisosaamista. Heillä on myös avopalveluita, kuten Jussi-työ, joka on tukipalvelu väkivaltaa tehneille tai sitä pelkääville. Palvea mainostetaan miehille, mutta ottavat vastaaan naisia tai tämän suuntaisiin asioihin voi saada apua naisunhreille tarkoitetusta yksiköstä.

 

Maria-akatemialla on anonyymi puhelinpalvelu naisille, jotka ovat tai pelkäävät voivansa olla väkivaltaisia.

 

Ja miten ne ammattilaiset jaksavat: pitävät itsestään huolta, käyvät työnohjauksessa, jotkut omassa terapiassa, työyhteisön tuki. Yksin ei auttajakaan jaksa, mutta jakamalla ja luottamuksellisessa suhteessa.

Vierailija
16/30 |
07.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 20:11"]

Mies on taloudessa. Ja ajatus on ajatus.

Minkälaista sun lapsuutesi oli, ap?

[/quote]

 

Olet oikeassa: ajatukset on vaan ajatuksia.

 

Omasta lapsuudesta: Kotiväkivaltaa (ihan merkittävää ja välillä hengenvaarallista) minua kohtaan n. vuoden ajan, kova kuri, tukkapöllyjä, luunappepa, uhkailuja koivuniemenherralla, en muista koskaan olleeni äidin sylissä, itkemään jätettiin yksinään eikä lohdutettu (nämä myös äiti vahvistaa, ei ole vain lapsen keksimää) Mikään ei koskaan riittänyt, piti olla äärimmäisen kiltti, äiti uhkasi lähtevänsä koska ei kestänyt meitä jne.

 

Ottakaa vanhemmat opiksenne: olkaa oikeasti lempeitä lapsillenne ja yrittäkää välttää kuritusta ja rankkoja rangaistuksia ja pelkkää kiltteyden ihannointia! Antakaa niiden lapsien näyttää tunteita (teot on ero asia ja niistäkin rangaistus tai opetus riippuu iästä) ja antakaa niiden olla sellaisia kuin ne on, kehukaa muuten vaan eikä vain suorituksista, tyyliin: mä tykkään susta, vaikka se lapsi ei olisi tehnyt mitään. ja olkaa niiden kanssa, ne saattaa jopa ajatella että ne on arvokkaita teille kun vietätte niiden kanssa aikaa. Me ei saatu olla sitä mitä me luontaisesti oltaisiin oltu, liikaa oli kuria ja olisi pitänyt olla tietynlainen (reipas ja pärjäävä, ahkera, tunnollinen jne.) Yrittivät tietysti tehdä meistä kunnon kansalaisia, "se joka kuritta kasvaa, kunniatta kuolee"

 

Meillä kaikilla sisaruksilla on nyt mielenterveysongelmia.Mutta menneeseen ei saa jäädä hautomaan, ei se mitään auta.

 

Tuli ehkä saarnattua pikkusen liikaa. ANTEEKSI! 

 

nykyään lapsia ainakin kehutaan enemän eikä fyysinen rangaistus ole enää ok, niin kuin se meidän aikaan ihan yleisesti oli. Kiitos tästä laista!

 

Ennen lapsia ajattelin pystyväni olemaan tosi hyvä äiti ja välttämään kaikki nämä karrikot vain tietämällä miten en tekisi, kuten minua oli kohdeltu, aika raskasta ja uuvuttavaa jo tämäkin ponnistelu kun ei voi luottaa siihen "vaistoon" mikä sanoo, mitä missäkin tilanteessa tehdään vaan pitää tietoisesti aina yrittää keksiä oarempi ratkaisu. Silläpä se vaisto sanoo juuri niitä asioita, mitä itse sain kokea.

 

ap

Vierailija
17/30 |
07.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ai niin, ja oli minunkin lapsuudessani paljon hyviä aikoja, ei se pelkkää kurjuuttaa ollut. Paljon on hyviäkin muistoja, hoidosta ja lomilta varsinkin.

ap

Vierailija
18/30 |
07.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Et Ole sopiva huoltajaksi

Vierailija
19/30 |
07.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

No minäkin kerroin ja oli suunnitelmat ja kaikki. Sairaalaan jouduin siltä istumalta kolmeksi kuukaudeksi. Lapsi oli silloin vielä vauva. Lastensuojeluilmoitus tehtiin mutta eipä siitä sen vakavampaa seurannut. Apuakaan ei ne tarjonneet.

Vierailija
20/30 |
07.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pahoin pelkään, että kyllä ne lapset lähtee. Ei heti, mutta myöhemmin. Sillä valitettavasti lastensuojelutaho ei osaa suhtautua siten, että ajatus on ajatus. Ei osaa, vaikka ajatuksista puhuminen on paranemisen ehto. Avun saaminen on siis tehokkaasti estetty.

Tästä eteenpäin teillä onkin sitten tehtävänä yrittää vakuuttaa lastensuojelulle, että teillä ei ole mitään synkkiä ajatuksia.

Paradoksaalista on, että usein masentuneet äidit ovat niitä kaikkein vastuuntuntoisimpia pikkutarkkuuteen asti ja sitten lopulta murtuvat taakkansa alle. Ja sitä taakkaa ja sairautta vain pahentaa lastensuojelun pikkutarkka kyttäys.

Otan osaa.

Eivät ne näe sitä puolta, että olet etsimässä apua itsellesi (esim. ollaksesi parempi äiti).

Kertomasi asiat olivat niin rajuja, että ensin ajattelin, että aloitus on trolli. ("Tottakai ne ottavat yhteyttä lastensuojeluun.") Ei Suomessa ole sellaista keskustelukulttuuria, että voisi aikuisten kesken avoimesti puhua negatiivisistakin tunteista, esim. "silloin ajattelin, että vielä kuristan ton ipanan". Vaan tällainen johtaa lastensuojelun puuttumiseen. VAIKKA aikuisten välinen luottamuksellinen keskustelu olisi sitä parasta tukea.

Täällä joutuu oppimaan sen, että jos on äiti, mitään negatiivista ei saa ilmetä julkisella puolella, tai siihen puututaan. Tukea ei heru. Se on täällä "äitiystävällinen" ilmapiiri.