Lue keskustelun säännöt.
Kerroin että oli harkinnut laajennettua itsemurhaa
07.12.2013 |
Olin tietysti vakavasti masentunut ja minusta tuntui, että olin jo masennuksellani pilannut lasteni tulevaisuuden aiemmalla masentuneella köytökselläni/jaksamattomuudella ja tulevalla sellaisella, koska en uskonut tilanteen korjaantuvan,Lisäksi halusin suojella heitä tältä äärettömän mustalta ja hirveältä maailmalta, jossa on vain tuskaa ja pahuutta. Minkälainen äiti jättää lapsensa sellaiseen maaailmaan, jos sairauden takia uskoo maailman sellaisen olven ja tälläisenä pysyvän, Ja mikä trauma jättää lapsille, jos tapat vain itsesi. Harkitsin tätä itsemurhan ohella. Tästä on n. 2 vuotta ja olen uudelleen vakavasti masentunut ja samat ajatukset kävivät mielessä, Tosin tiesin että en siihen ryhtyisi ainakaan lähitulevaisuudessa. Kerroin näistä ajatuksista sitten psyk.sairaanhoitajalle ja hän sanoi, että varmasti ymmärrän että hänen täytyy viranomaisena toimia tässä tapauksessa tietyllä tavalla.tietysti hän tekee lastensuojeluilmoituksen. Pelottaa! Olen kyllä hyvä äiti siloin kun en ole masentunut ja huolehtivainen ja isä pystyy hoitamaan lapsia hyvin vaikka minä olenkin tässä nyt pysytellyt enemmän sivulla lasten-ja kodinhoidossa oman jaksamisenikin takia. Tiedän olevani sairas ja tarvitsen hoitoa ja sitä saankin, mutta ei kai ne nyt lapsia vie, pelkkien ajatusten takia? Varsinkin jos minä lähden sairaalaan. Ja ollaanko nyt ikuisesti valvovan silmän alla silloinkin kun voin hyvin?
Kommentit (30)
[quote author="Vierailija" time="11.12.2013 klo 12:01"]
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 21:23"]Pahoin pelkään, että kyllä ne lapset lähtee. Ei heti, mutta myöhemmin. Sillä valitettavasti lastensuojelutaho ei osaa suhtautua siten, että ajatus on ajatus. Ei osaa, vaikka ajatuksista puhuminen on paranemisen ehto. Avun saaminen on siis tehokkaasti estetty.
Tästä eteenpäin teillä onkin sitten tehtävänä yrittää vakuuttaa lastensuojelulle, että teillä ei ole mitään synkkiä ajatuksia.
Paradoksaalista on, että usein masentuneet äidit ovat niitä kaikkein vastuuntuntoisimpia pikkutarkkuuteen asti ja sitten lopulta murtuvat taakkansa alle. Ja sitä taakkaa ja sairautta vain pahentaa lastensuojelun pikkutarkka kyttäys.
Otan osaa.
Eivät ne näe sitä puolta, että olet etsimässä apua itsellesi (esim. ollaksesi parempi äiti).
Kertomasi asiat olivat niin rajuja, että ensin ajattelin, että aloitus on trolli. ("Tottakai ne ottavat yhteyttä lastensuojeluun.") Ei Suomessa ole sellaista keskustelukulttuuria, että voisi aikuisten kesken avoimesti puhua negatiivisistakin tunteista, esim. "silloin ajattelin, että vielä kuristan ton ipanan". Vaan tällainen johtaa lastensuojelun puuttumiseen. VAIKKA aikuisten välinen luottamuksellinen keskustelu olisi sitä parasta tukea.
Täällä joutuu oppimaan sen, että jos on äiti, mitään negatiivista ei saa ilmetä julkisella puolella, tai siihen puututaan. Tukea ei heru. Se on täällä "äitiystävällinen" ilmapiiri.
[/quote]
Kaverini on kyllä kertonut psykiatrille juuri noin asioita, että pelkää tekevänsä lapselle jotain. Psykiatri oli vain todennut, että nuo ajatukset on yleisiä, eikä sellainen henkilö todennäköisesti tee mitään joka pystyy noista tunteista puhumaan.
Jotenkin rajummasti on täytynyt ottaa asia esiin, jos tosiaan tulee lastensuojeluilmoitus.
[/quote]
Mä sanoin suoraan, että tapan itseni ja vauvani, koska vauva ei huollinnut korviketta. Luulin, että ressu kuolisi hitaasti nälkään. Mulla oli tosiaan suunnitelmat jo valmiina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huhhuh. "Olen ihan hyvä äiti aina silloin kun en harkitse murhaavani lapsiani". Kai tajuat että vaikka syy olisi sairautesi niin omien lasten murhan edes mielessä käyminen on helvetin hyvä syy ottaa lapset pois sinulta lopullisesti.
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 19:52"]
Ensiksi kiitos,että kerroit hoitotahollesi. Kuulostaa todella rankalta tilanteelta, joka vaikuttaa kaikkiin perheenjaseniin. Tarvitsette perusteellisen arvion ja kuntoutussuunnitelman, lastari voi tarjota teille sitä apua.
Voisitte myös itse tiedustella lähimmästä ensi- ja turvakodista, mitä palveluja olisi tarjolla, kunta voi ostaa ne. Vaikeissa tilanteissa voi päästä perhekuntutukseen, jossa apua saatavilla ympäri vuorokauden.
Riski tulee ottaa vakavasta, ottaa kaikki tuki vastaan. Lapsia ei oteta huostaan, vaikka sinä olisit riski heidän turvallisuudelle, silloin sun paikka on akuutissa tilanteessa psykiatrisessa hoidossa, lasten isä voi silloin saada tukea kotiin.
Yksi juttu vielä: ajattelusi on vääristynyttä noista lasten tappamisen syistä. Toivoa on paljon, ammattiavun ja pikaisen intervention avulla lapsillasi on hyvä elämä edessä, vaikka äidin sairaus vielä jatkuisi
[/quote]
Sulla vissiin ois jotain "palvelua" myytävänä. Jepjep.
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 21:20"]
No minäkin kerroin ja oli suunnitelmat ja kaikki. Sairaalaan jouduin siltä istumalta kolmeksi kuukaudeksi. Lapsi oli silloin vielä vauva. Lastensuojeluilmoitus tehtiin mutta eipä siitä sen vakavampaa seurannut. Apuakaan ei ne tarjonneet.
[/quote]
Saivatko tietää, että olet puhunut lastesi tappamisesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei olisi kannattanut aloittaaa koko ketjua, vaikka myös tuli paljon hyviä ja järkeviä kommenteja. Mutta totuus tässä taitaa olla, että tälläisista tai ylipäänsä mistään vaikeista aiheista ei saisi eikä pitäisi PUHUA. Menin itse tilapäisesti sukulaisen luokse ja kävin sieltä käsin psykoterapiassa kuten olin ennenkin käynyt plus toisaalla MT-palvelussa juttelemassa. Kontakteja oli useita vikossa. Ja lääkkeethän on käytössä. Nyt lapset ja mies sukulaisissa, itse lepäilen kunnes olen paremmassa kunnossa.
Tosi kiva kommentti, tuo että en ole sopiva huoltajaksi... Minä olen oikeasti huolehtiva ja vastuuntuntoinen ja rakastava äiti, mutta sitähän ei voi moni näiden tekstien läpi nähdä. Te uskotte tai olette uskomatta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 21:23"]Pahoin pelkään, että kyllä ne lapset lähtee. Ei heti, mutta myöhemmin. Sillä valitettavasti lastensuojelutaho ei osaa suhtautua siten, että ajatus on ajatus. Ei osaa, vaikka ajatuksista puhuminen on paranemisen ehto. Avun saaminen on siis tehokkaasti estetty.
Tästä eteenpäin teillä onkin sitten tehtävänä yrittää vakuuttaa lastensuojelulle, että teillä ei ole mitään synkkiä ajatuksia.
Paradoksaalista on, että usein masentuneet äidit ovat niitä kaikkein vastuuntuntoisimpia pikkutarkkuuteen asti ja sitten lopulta murtuvat taakkansa alle. Ja sitä taakkaa ja sairautta vain pahentaa lastensuojelun pikkutarkka kyttäys.
Otan osaa.
Eivät ne näe sitä puolta, että olet etsimässä apua itsellesi (esim. ollaksesi parempi äiti).
Kertomasi asiat olivat niin rajuja, että ensin ajattelin, että aloitus on trolli. ("Tottakai ne ottavat yhteyttä lastensuojeluun.") Ei Suomessa ole sellaista keskustelukulttuuria, että voisi aikuisten kesken avoimesti puhua negatiivisistakin tunteista, esim. "silloin ajattelin, että vielä kuristan ton ipanan". Vaan tällainen johtaa lastensuojelun puuttumiseen. VAIKKA aikuisten välinen luottamuksellinen keskustelu olisi sitä parasta tukea.
Täällä joutuu oppimaan sen, että jos on äiti, mitään negatiivista ei saa ilmetä julkisella puolella, tai siihen puututaan. Tukea ei heru. Se on täällä "äitiystävällinen" ilmapiiri.
[/quote]
Kaverini on kyllä kertonut psykiatrille juuri noin asioita, että pelkää tekevänsä lapselle jotain. Psykiatri oli vain todennut, että nuo ajatukset on yleisiä, eikä sellainen henkilö todennäköisesti tee mitään joka pystyy noista tunteista puhumaan.
Jotenkin rajummasti on täytynyt ottaa asia esiin, jos tosiaan tulee lastensuojeluilmoitus.
[quote author="Vierailija" time="11.12.2013 klo 12:01"]
[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 21:23"]Pahoin pelkään, että kyllä ne lapset lähtee. Ei heti, mutta myöhemmin. Sillä valitettavasti lastensuojelutaho ei osaa suhtautua siten, että ajatus on ajatus. Ei osaa, vaikka ajatuksista puhuminen on paranemisen ehto. Avun saaminen on siis tehokkaasti estetty.
Tästä eteenpäin teillä onkin sitten tehtävänä yrittää vakuuttaa lastensuojelulle, että teillä ei ole mitään synkkiä ajatuksia.
Paradoksaalista on, että usein masentuneet äidit ovat niitä kaikkein vastuuntuntoisimpia pikkutarkkuuteen asti ja sitten lopulta murtuvat taakkansa alle. Ja sitä taakkaa ja sairautta vain pahentaa lastensuojelun pikkutarkka kyttäys.
Otan osaa.
Eivät ne näe sitä puolta, että olet etsimässä apua itsellesi (esim. ollaksesi parempi äiti).
Kertomasi asiat olivat niin rajuja, että ensin ajattelin, että aloitus on trolli. ("Tottakai ne ottavat yhteyttä lastensuojeluun.") Ei Suomessa ole sellaista keskustelukulttuuria, että voisi aikuisten kesken avoimesti puhua negatiivisistakin tunteista, esim. "silloin ajattelin, että vielä kuristan ton ipanan". Vaan tällainen johtaa lastensuojelun puuttumiseen. VAIKKA aikuisten välinen luottamuksellinen keskustelu olisi sitä parasta tukea.
Täällä joutuu oppimaan sen, että jos on äiti, mitään negatiivista ei saa ilmetä julkisella puolella, tai siihen puututaan. Tukea ei heru. Se on täällä "äitiystävällinen" ilmapiiri.
[/quote]
Kaverini on kyllä kertonut psykiatrille juuri noin asioita, että pelkää tekevänsä lapselle jotain. Psykiatri oli vain todennut, että nuo ajatukset on yleisiä, eikä sellainen henkilö todennäköisesti tee mitään joka pystyy noista tunteista puhumaan.
Jotenkin rajummasti on täytynyt ottaa asia esiin, jos tosiaan tulee lastensuojeluilmoitus.
[/quote]
Mä luulen, että kaverisi kohdalla oli kyse pakkoajatuksista, jotka tosiaan eivät ole vaarallisia. Masennukseen liittyvät itsemurha-ajatukset ovat eri asia mielestäni. Toki suurin osa ei toteuta niitä, onneksi, mutta toki se, että on ajatellut laajennettua itsemurhaa on riski sille, että sen toteuttaa (verrattuna ihmiseen, jolla ei koskaan ole ollut tuollaisia ajatuksia).
Ap, kukaan ei voi varmasti sanoa miten käy. Tuntuu aika epätodennäköiseltä että lapset vietäisiin, koska huostaanotot ovat kalliita ja yleensä pyritään tukemaan perhettä ensin muilla keinoin (se on ls-laissakin). Mutta tärkeintä on, että saat apua ja otat kaiken mahdollisen avun vastaan, mikä vain tuntuu hyvältä. Paljon voimia sinulle ja perheellesi!
Tuliko lastensuojelu kuvioihin?