Kuinka hyvin perheellisenä kestät katsoa lapsettomien ihmisten elämää sivusta?

itse en ainakaan kadehdi siinä kuolee vaan oma elämän ilo. Tiedän että kaverit keillä on nyt lapsia on pitänyt hauskaa ja tiedän että itsellänikin on hauskoja hetkiä paljon. Kyllä se lapsi taatusti rikastuttaa elämää omalla tavallaan. pahinta on kateus ja nälviminen puolin ja toisin. Itsellä on koomisesti koira jota ei voinut lapsiperheessä pitää joten on meistä lapsettomistakin apua lapsiperheille. lisäksi kun lähdetään viettämään niitä "omaa aikaa" iltoja on usein lapseton kaveri se vaihtoehto kelle rimpautetaan. En kadehdi mutta joskus ajattelen miltä se mahtais tuntua olla isä. Varmasti moni isänä oleva taas miettii asiaa päinvastoin. Mitäpä sitä murehtimaan mitä puuttuu. Ottaa ilon irti siitä mitä jo on.

Miksi sen pitäisi häiritä?

Ihan sama. Minulle lapsista on paljon seuraa matkoilla ja vaikkapa taidenäyttelyissä ja tapahtumissa.

Minulla ei monien eri syiden takia ole lapsia. Pidän kuitenkin lapsista ja minulla ei ole mitään perheen perustaneita ihmisiä vastaan. Keskustelen heidän kanssaa mielellään myös lapsiin liittyvistä kuulumisista. Seurani saattaa myös olla joillekin perheellisille kaivattua lepoa lapsikeskeisestä elämäntyylistä.

En ymmärrä, miksi lapsellisten ja lapsettomien välillä pitäisi olla jotain halveksuntaa tai eripuraa kunpaankaan suuntaan. Lapset tai niiden tekemättömyys eivät ole syitä lopettaa toisten arvostaminen.

Ja se elämän eteenpäin meneminen. Kyllä minunkin elämäni on mennyt eteenpäin, vaikkei minulla perhettä olekaan. Välillä jopa nopeammin eteenpäin kuin perheellisillä, koska lapsia ja heihin liittyviä velvoitteita ei ole hidastamassa. En todellakaan näin kolmekymppisenä elä tyhjänpäiväistä elämää tai samaa elämää kuin mitä elettiin silloin kymmenen vuotta sitten kun kenelläkään piireissäni ei vielä ollut lapsia.

Olen nähnyt maailmaa (myös Muumimaailman ja Alanyan all inclusive -hotellien tuolla puolen), edennyt ammatissani, ottanut vastuuta muista ihmisistä vapaaehtoistyön kautta ja läheisteni sairastuttua, harrastanut monipuolisesti, kasvanut ihmisenä.

Ärsyttää, että joku tyhmä pikku vähemmistö perheellisistä ajattelee, että me lapsettomat olemme itsekkäitä ikiteinejä, jotka asuvat baareissa ja ovat kolmetoistavuotiaan tasolla mitä vastuunottamiseen tulee.

Oikein mielelläni seuraan ja osallistun lapsettomien ystävieni elämään! Suurin osa ystävistäni on 40-50 vuotiaita ja lapsettomia. Tänään meillä on saunailta. Olen kaiketi kovin kiitollisessa asemassa, että ystäväni pitävät erityisesti lapsistani hekin saavat moneen menoon osallistua (toinen lapsistani on jo aikuinen). Hassua, mutta ne muutamat perhetutut tuntuvat olevan vaikempaa seuraa :)

[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 15:36"]Tämän ketjun piti olla puolustuspuheenvuoro perheellisille ja niille joilla lapsia. Mutta tadaa!!!!! Teitte tästäkin temmellyskentän omien valintojenne puolustelulle ja perhe-elämän haukkumiselle. Huomaatteko?? :D

Luin just ketjun läpi, eikä yhdessäkään kommentissa haukuta perhe-elämää tai edes puolustella pahemmin omia valintoja. Mistä sun aggressiivisuutesi johtuu?

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 15:33"]Tässähän sen jo näkee. Katsokaapa tämän ketjun peukutuksia ja sitten tuon toisen ketjun peukutuksia. Suorastaan aggressiivisesti täällä puolustetaan tätä omaa lapsetonta elämää. Miksi?

Ei tolla toisessa ketjussa ole alapeukkuja teidän lapsettomien elämänvalinnoista tai täällä peukutuksia perhe-elämän puolesta. 

Mikä tarve tuoda perheellisille oma mielipide, että heidän elämänsä on ihan perseestä?

Ei voi kovin onnellinen sitten olla. 

[/quote]

Mun alapeukut johtuu ainakin siitä, että kommentissa luodaan ihmeellistä me vastaan ne -asetelmaa ja maalaillaan jotain kuvia,joissa ihmiset joilla ei ole lapsia ajattelis olevansa perheellisiä ihmisiä parempia. Ite en oo edes ajatellut asiaa ennen kuin luin tän ketjun.

Hyvin kestän. Elin elämäni 30 ensimmäistä vuotta lapsettomana joten kokemusta siitä elämästä on itsellänikin. Mun lapsettomat ystäväni elävät ihan mukavaa, säännöllistä elämää - niinkuin mekin. Heillä vaan ei ole lapsia. Matkustelevat enemmän, on enemmän aikaa erilaisille aikuisharrastuksille. Me puuhataan ja harrastetaan lasten kanssa, mukavaa sekin. :)

Muistan kyllä hyvin miten kauhean sitovalta ja stressaavalta lapsiperheiden elämä näytti silloin kun olin parikymppinen. Silloin en ikimaailmassa olisi halunnut samaa itselleni! :D

Hyvin jaksan. Kaikki parhaat ystäväni ovat lapsettomia. Ja yllätys yllätys, heillä on muutakin elämää kuin matkustelu ja ryyppääminen. Ihan niinkuin minullakin on muutakin hommaa kuin se Hannu-Irmelin paskavaippa.

Ei ole tullut kyllä mieleenkään etten kestäisi lapsettomien kamujeni päivityksiä, tosin taidan olla aika ikäloppu, kun mun kavereilla ei ole somessa juurikaan mitään bilepäivityksiä, riippumatta siitä ovatko lapsellisia vai lapsettomia... :D

Musta on itse asiassa ihan loistavaa käydä lapsettomien kamujen kanssa vaikka istumassa iltaa, koska yleensä puheenaiheet pysyvät silloin yleisesti kiinnostavina. Jutellaan harrastuksista tai kulttuurista tai mikä meitä sitten yhdistääkään, mulla on aika paljon ikäisiäni, lapsettomia ystäviä ja itse asiassa olin visioinut tulevaisuutta lapsettomana itsellenikin - kunnes teinkin täyskäännöksen.

Perheellisten kamujen kanssa jorinat kääntyvät ikävän usein johonkin ankeampaan. Minua ei ihan oikeasti kiinnosta pätkän vertaa keskustella lasten päiväunista tai ruokailuista, unirytmeistä, talouden hoidosta tms. Olen tällä hetkellä kotona hoitovapaalla ja mulle riittää, että elän sitä arkea. En nyt sano etteikö lapsista olisi mukava jutella, kyllä on, mutta yleensä sellainen "perheenäitijutustelu" alkaa ahdistaa jossain vaiheessa, varsinkin jos olisi itsellä pitkästä aikaa vapaailta meneillään.

No en tietenkään kestä yhtään katsoa, vaan olen kateellinen kuin kateenkorva!

Huh kun on katkeraa ja kateellista tekstiä lapsellisilta tässä keskustelussa. Kai niillä lapsettomilla olisi lapsia, jos niin kovasti sen elämäntavan tahtoisivat.

Ihan hyvin, jatkuvalle toisten elämän seuraamiselle ei oo kyllä yhtään aikaa. Omasta elämästä pitää tehdä sellasta että siitä nauttii sehän se tärkeintä on. Jos katkerana katselet jonkun touhuja niin kannattaa miettiä missä on vika ihan vaan huomataksesi että se ei kauheen kaukana olekaan se vika ;) 

up