G: Oletko nöyrä?

Toivottavasti olen. Siis koska en halua olla ylpeä, niin pitää olla nöyrä. Nöyryys on kiitollisuutta elämää kohtaan. Sitä, ettei aseta itseään toisten yläpuolelle. 

No rehellisesti sanottuna siinä mielessä, että hyvin harvoin kadehdin muita, ja vielä harvemmin halveksin ketään, tai naureskelen ilkeämielisesti. En ole ilkeä tai pahantahtoinen. Lähinnä jos joku epäonnistuu tai mokaa niin koen myötätuntoa ja yritän auttaa, esim. töissä. En nujerra. Enkä koe olevani parempi, tai toisten yläpuolella missään suhteessa. Vaikka koen että joskus onnistun jossakin asiassa, en leveile tai kerskaa, vaan ajattelen, että elämäni on ollut onnekasta joka on mahdollistanut onnistumisen (esim kaikki eivät voi kouluttautua tässä maailmassa tai saada töitä jne) Olen kiitollinen siitä, että minulla on kiva mies, lapset, ja voin itse vaikuttaa aika paljon elämänvalintoihini (esim. ääri-islamistimaissa naiselle ei suoda tätä mahdollisuutta, tai köyhissä maissa köyhyys kahlitsee valinnan vapautta ja mahdollisuuksia).

Nöyryyttä ei ole oman itsensä mitätöiminen tai sitä, että ei voida rehellisesti tunnustaa että nyt onnistuin, kun onnistuin. Nöyryys on sitä, että suostuu kasvamaan henkisesti, ottaa asiallisen ja totuudellisen palautteen vastaan, ja nöyryys on myös kiitollisuutta siitä, että esim. menestyminen ja onnistuminen on ollut mahdollista omassa elämässä, kaikilla ei näitä mahdollisuusksia ole ollut! Esim. koulutus, hyvinvointi, terveys jne vaikuttavat miten paljon pystyy saamaan niitä onnistumisia elämässään. Ja jokainen ihminen pystyy onnistumaan jossakin kun haluaa! Joku on tosi onnistunut äiti ja/tai puoliso, vaikka esim. olisikin ns. epäonnistunut muussa elämässään esim. ei olisi pärjännyt koulussa tai työelämässä tmv.