Miten myöntää itselleen että oli vain osa sairasta peliä?

Jaa taas on retkahdettu jännään mieheen?

Romahduksen kautta se täytyy mennä. Valitan. Samaa käydään läpi täällä.

Vierailija kirjoitti:

Romahduksen kautta se täytyy mennä. Valitan. Samaa käydään läpi täällä.

Kerran jo romahdin, mutta sain itseni kasaan puhumalla mustan valkoiseksi. Olen valmiiksi heikossa hapessa enkä nyt pysty elämään totuuden kanssa. Kai yritän siirtää totuuden kohtaamista parempaan hetkeen. - ap

Sellainen se matrix on ..

Zinc

Et ole yksin ..

Jos vaan pazkat nakkaat kaikesta. 

Zinc

Pääset itse helpommalla ..

Voi poloinen.

Minäkin koitan tässä hyväksyä että neljän vuoden suhde minkä piti johtaa avioliittoon ja lapsiin olikin miehen osalta vaan bluffausta, jota yrittää jokaisen kanssa ja olisin voinut olla ihan kuka tahansa. Luulin että meillä oli jotain erikoista, mutta sillä on sitä samaa useamman kanssa.

Palaset loksahtelee kohdalleen pikkuhiljaa.

Ei se helppoa ole.

Ole armollinen itsellesi ja pidä hyvää huolta vain sinusta itsestäsi.

Niimpä.

Helpompaahan se on kun myöntää itselleen. Kaikki oudot ja hämärät asiat saavat viimein edes jonkinlaisen selityksen. Kun on ollut vain pelinappula toisten kuvioissa, luottanut itse näihin henkilöihin, ei olisi voinut millään tietää eikä suojautua. Työelämässä tätä tapahtuu koko ajan: pelataan työkaveri pois ennen yt:tä, vaihdetaan sukulainen pomon paikalle, savustetaan hyvä tyyppi ulos ja salarakas tilalle.