Sisko omii lapseni :( Mentiin vielä kummiksi pyytämään
ja tästähän nyt riittää sitten veruketta tunkea ovelle "lasta hoitamaan" milloin vaan sattuu haluamaan, eli usein. Sisko on itse lapseton (ei vapaaehtoisesti) ja viimeisin pitkä suhde päättyi juuri, kuvittelin tekeväni oikein sekä siskon että lapsen kannalta laittamalla siskon kummiksi, hän saisi sisältöä ja merkitystä elämäänsä (työtön, lievää mt-ongelmaa) ja lapsi omistautuneen kummitädin (no joo, liiankin). Osaan kyllä arvostaa hoitoapua ja arvostaisin varmasti enemmänkin jos lapsi olisi vaativa ja tarvisin ns. omaa aikaa, mutta meillä on aika helppoa ollut vauva-arki. Sisko asuu lähellä ja tulee kylään liki päivittäin, tuo vauvalle tuliaisia, vie vaunulenkeille, jää puolipakolla meille yöksi "yöhoitamaan", kantaa ihan melkein näyttää kuin jossain transsitilassa vauvaa tuntikausia sylissä. Tuntuu ettei meillä ole mitään yksityisyyttä enää. Olen yrittänyt sanoa asiasta nätisti, ettei niin usein ois tarvis käydä, mutta ei mene perille. Kellään kokemusta?
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Miten sä uskallat antaa vauvan mt-ongelmaiselle hoitoon? Itse en uskaltaisi.
Mt-ongelmia on niin monen tasoisia. Saman lapsuuden siskoni kanssa eläneeni ymmärrän häntä hyvinkin pitkälti, itselläni oli nuorempana hieman samantyylisiä ongelmia, vaikken olekaan yhtä herkkä kuin siskoni. Psykoottiselle tai akuutisti päihdeongelmaiselle en jättäisi lastani, tässä ei ole kyseessä kumpikaan. ap
Kylläpä puhut varsin alentavaan sävyyn siskostasi ja siitä ettei lapsettomalla olisi sisältöä elämässään. Melkein siskosi puolesta toivon että ymmärtäisi jättää sinut pois elämästään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen jotenkin myötätuntoa myös siskoa kohtaan jos hänen elämänsä tuntuu merkityksettömältä ja on saanut ap:n vauvasta siihen sisältöä, kun on työtön ja ei-vapaaehtoisesti lapseton. Ne mt-ongelmatkin voi vähentyä, jos kohdellaan positiivisesti. Ja lisääntyä, jos torjutaan ilkeästi. Liika on tietty liikaa. Aika ilkeältä kuulostaa tuo, että kuin transsissa kantaa vauvaa. Että onko kuitenkin vain ihastunut vauvaan. Aistin tässä vähän mt-ongelmasheimausta. Kannattaa varmaan sanoa ihan vaan nätisti (ja selkeämmin), että haluatte olla enemmän keskenänne.
Nyt on vaan niin, että se vauva ei voi olla mikään hoitokeino. Se on henkistä väkivaltaa.
Henkistä väkivaltaa? No huhhuh. Työttömän ja mt-ongelmaisen leiman niskaansa saanut torjutaan monessa paikassa, siis myös kaveripiirissä (ei ole kiinnostavaa seuraa), työhönotossa, seurustelusuhteissa. Se on henkistä väkivaltaa, siinä mielessä että se vain pahentaa esim. masennusta. Lääke olisi, että annetaan mahdollisuuksia ja otetaan mukaan. Tuo asenne on osa ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen jotenkin myötätuntoa myös siskoa kohtaan jos hänen elämänsä tuntuu merkityksettömältä ja on saanut ap:n vauvasta siihen sisältöä, kun on työtön ja ei-vapaaehtoisesti lapseton. Ne mt-ongelmatkin voi vähentyä, jos kohdellaan positiivisesti. Ja lisääntyä, jos torjutaan ilkeästi. Liika on tietty liikaa. Aika ilkeältä kuulostaa tuo, että kuin transsissa kantaa vauvaa. Että onko kuitenkin vain ihastunut vauvaan. Aistin tässä vähän mt-ongelmasheimausta. Kannattaa varmaan sanoa ihan vaan nätisti (ja selkeämmin), että haluatte olla enemmän keskenänne.
Nyt on vaan niin, että se vauva ei voi olla mikään hoitokeino. Se on henkistä väkivaltaa.
Henkistä väkivaltaa? No huhhuh. Työttömän ja mt-ongelmaisen leiman niskaansa saanut torjutaan monessa paikassa, siis myös kaveripiirissä (ei ole kiinnostavaa seuraa), työhönotossa, seurustelusuhteissa. Se on henkistä väkivaltaa, siinä mielessä että se vain pahentaa esim. masennusta. Lääke olisi, että annetaan mahdollisuuksia ja otetaan mukaan. Tuo asenne on osa ongelmaa.
Vauvan käyttäminen oman olon helpottamiseen on äärimmäisyä väkivaltaa ko lasta kohtaan. Ja lapsen vanhempia kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Sama lärpätys on ollut palstalla
ennenkin.Mikä -tun idea siinä on suoltaa keskustelupalstalle keksittyjä juttuja???
Mä en oo nähny, nosta ketju todistaaksesi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se on nyt tuo elämänvaihe, anna olla ja korkeintaan sano, että nyt halutaan olla oman perheen kesken, tule vasta viikonloppuna/ensi viikolla seuraavan kerran. Miten hitto vaikeaa voi olla määritellä rajansa ystävällisesti ja jämäkästi? Vai oletko joku teiniäiti?
Sinä olet tainnut olla koko elämäsi siinä tilanteessa, että ympärilläsi on vain ollut ihmisiä, joille tuo "rajojen määrittely ystävällisesti ja jämäkästi" on toiminut ja riittänyt. Valitettavasti maailmassa on muunkinlaisia ihmiisä, ja kun ne ovat läheisiä, sukua ja myös rakkaita, tilanne on "hieman" haastavampi. ap
Tai - kuvitteles, tästkin se voi olla kiinni! - minä osaan olla oikeasti jämäkkä, sinä et.
Totta kai rakkaille ihmisille vastaansanominen on hankalaa, en kiistä sitä. Mutta kyllä se perille menee ihan jokaiselle, jos sanot tiukasti. "Et voi tulla meille nyt, meillä on muuta tekemistä, nähdään viikonloppuna, hei!" Ja vedät saman tien oven kiinni. Et ala väitellä, etä kerro mitä se muu tekeminen on, ihan evvk se hänen kannaltaan on, äläkä ala käydä kauppaa. Ja kaiken sanot tietysti ystävällisesti, mutta et_päästä_häntä_sisälle.
Toki olet jo edellisen käynnin yhteydessä sanonut siskollesi, että nähdään sitten vasta viikonloppuna, meillä on muuta tekemistä sitä ennen, halutaan olla oman perheen kesken. Mutta tuon siis toistat, jos pyrkii teille kumminkin aiemmin.
Ja juttelet tietysti asian selväksi vanhempienne kanssa etukäteen, että nyt on pakko alkaa hiukan rajata siskon käyntejä. Tämä siksi, että siskosi voi alkaa valittaa vanhemmillenne ja jos et ole etukäteen asiasta puhunut heille, he voivat asettua siskosi kannalle ja se on ikävää.
Ei tuo nyt oikeasti ole hankalaa. Ja teet isommat karhunpalveluksen siskollesi, jos ET vedä rajoja, koska tuo jatkuva teillä muhiminen on jo nyt nostattanut sinussa vihantunteita, jotka paljon pahemmin rappeuttavat välejänne kuin se, että alat säädellä siskosi tulemisia ja menemisiä!
Älä siis ole kynnysmatto ap!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen jotenkin myötätuntoa myös siskoa kohtaan jos hänen elämänsä tuntuu merkityksettömältä ja on saanut ap:n vauvasta siihen sisältöä, kun on työtön ja ei-vapaaehtoisesti lapseton. Ne mt-ongelmatkin voi vähentyä, jos kohdellaan positiivisesti. Ja lisääntyä, jos torjutaan ilkeästi. Liika on tietty liikaa. Aika ilkeältä kuulostaa tuo, että kuin transsissa kantaa vauvaa. Että onko kuitenkin vain ihastunut vauvaan. Aistin tässä vähän mt-ongelmasheimausta. Kannattaa varmaan sanoa ihan vaan nätisti (ja selkeämmin), että haluatte olla enemmän keskenänne.
Nyt on vaan niin, että se vauva ei voi olla mikään hoitokeino. Se on henkistä väkivaltaa.
Henkistä väkivaltaa? No huhhuh. Työttömän ja mt-ongelmaisen leiman niskaansa saanut torjutaan monessa paikassa, siis myös kaveripiirissä (ei ole kiinnostavaa seuraa), työhönotossa, seurustelusuhteissa. Se on henkistä väkivaltaa, siinä mielessä että se vain pahentaa esim. masennusta. Lääke olisi, että annetaan mahdollisuuksia ja otetaan mukaan. Tuo asenne on osa ongelmaa.
Vauvan käyttäminen oman olon helpottamiseen on äärimmäisyä väkivaltaa ko lasta kohtaan. Ja lapsen vanhempia kohtaan.
Voi jeesus mitä pas kaa. Jokainen lapsi syntyy vanhempien tarpeesta, ja koko ajanhan ihminen käyttää läheisiään MYÖS siksi, että he antavat positiivisia tunteita.
Eli se vauvan kanniskelu on aivan ok, niin kauan kuin se on vauvasta kivaa. Itkevän vauvan väkisin kanniskelu tietysti ei ole, muttei ap sellaista edes kertonut.
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä puhut varsin alentavaan sävyyn siskostasi ja siitä ettei lapsettomalla olisi sisältöä elämässään. Melkein siskosi puolesta toivon että ymmärtäisi jättää sinut pois elämästään.
Siellä jo joku hullu napsahti 😆
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle tulee tästä ap:n kertomuksesta mieleen, että onkohan tämä sisko ymmärtänyt tuon kummin tehtävän velvoittavan hänet jatkuvaan yhteydenpitoon.
Jos ei ole aiemmin ollut kenenkään kummina, voi jäädä ajatus, että minun on pakko hoitaa lasta, muistaa häntä jatkuvasti jne., ettei minua pidetä huonona kummina.
En kyllä osaa sanoa, miten tätä asiaa kauniisti tältä siskolta kysyisikään, ettei hän loukkaannu.
MITEN joku muka voisi ymmärtää kummiuden niin, että käytännössä voi muuttaa toisen perheeseen?
Ööö siis kummi pitää huolta että lapsi saa kristillisen kasvatuksen ja omaa sen arvot. Ei ole nykyaikana helppo tehtävä.
Ennen varmaan ei tarvinnut kuin muistaa syntymäpäivinä, tässä ajassa se on vain eri asia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle tulee tästä ap:n kertomuksesta mieleen, että onkohan tämä sisko ymmärtänyt tuon kummin tehtävän velvoittavan hänet jatkuvaan yhteydenpitoon.
Jos ei ole aiemmin ollut kenenkään kummina, voi jäädä ajatus, että minun on pakko hoitaa lasta, muistaa häntä jatkuvasti jne., ettei minua pidetä huonona kummina.
En kyllä osaa sanoa, miten tätä asiaa kauniisti tältä siskolta kysyisikään, ettei hän loukkaannu.
MITEN joku muka voisi ymmärtää kummiuden niin, että käytännössä voi muuttaa toisen perheeseen?
Ööö siis kummi pitää huolta että lapsi saa kristillisen kasvatuksen ja omaa sen arvot. Ei ole nykyaikana helppo tehtävä.
Ennen varmaan ei tarvinnut kuin muistaa syntymäpäivinä, tässä ajassa se on vain eri asia!
Milloin sitä varten on pitänyt muuttaa perheeseen??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen jotenkin myötätuntoa myös siskoa kohtaan jos hänen elämänsä tuntuu merkityksettömältä ja on saanut ap:n vauvasta siihen sisältöä, kun on työtön ja ei-vapaaehtoisesti lapseton. Ne mt-ongelmatkin voi vähentyä, jos kohdellaan positiivisesti. Ja lisääntyä, jos torjutaan ilkeästi. Liika on tietty liikaa. Aika ilkeältä kuulostaa tuo, että kuin transsissa kantaa vauvaa. Että onko kuitenkin vain ihastunut vauvaan. Aistin tässä vähän mt-ongelmasheimausta. Kannattaa varmaan sanoa ihan vaan nätisti (ja selkeämmin), että haluatte olla enemmän keskenänne.
Nyt on vaan niin, että se vauva ei voi olla mikään hoitokeino. Se on henkistä väkivaltaa.
Henkistä väkivaltaa? No huhhuh. Työttömän ja mt-ongelmaisen leiman niskaansa saanut torjutaan monessa paikassa, siis myös kaveripiirissä (ei ole kiinnostavaa seuraa), työhönotossa, seurustelusuhteissa. Se on henkistä väkivaltaa, siinä mielessä että se vain pahentaa esim. masennusta. Lääke olisi, että annetaan mahdollisuuksia ja otetaan mukaan. Tuo asenne on osa ongelmaa.
Vauvan käyttäminen oman olon helpottamiseen on äärimmäisyä väkivaltaa ko lasta kohtaan. Ja lapsen vanhempia kohtaan.
Voi jeesus mitä pas kaa. Jokainen lapsi syntyy vanhempien tarpeesta, ja koko ajanhan ihminen käyttää läheisiään MYÖS siksi, että he antavat positiivisia tunteita.
Eli se vauvan kanniskelu on aivan ok, niin kauan kuin se on vauvasta kivaa. Itkevän vauvan väkisin kanniskelu tietysti ei ole, muttei ap sellaista edes kertonut.
Tee maho oma vauva sinäkin ja lakkaa kiusaamasta läheisiäsi!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen jotenkin myötätuntoa myös siskoa kohtaan jos hänen elämänsä tuntuu merkityksettömältä ja on saanut ap:n vauvasta siihen sisältöä, kun on työtön ja ei-vapaaehtoisesti lapseton. Ne mt-ongelmatkin voi vähentyä, jos kohdellaan positiivisesti. Ja lisääntyä, jos torjutaan ilkeästi. Liika on tietty liikaa. Aika ilkeältä kuulostaa tuo, että kuin transsissa kantaa vauvaa. Että onko kuitenkin vain ihastunut vauvaan. Aistin tässä vähän mt-ongelmasheimausta. Kannattaa varmaan sanoa ihan vaan nätisti (ja selkeämmin), että haluatte olla enemmän keskenänne.
Nyt on vaan niin, että se vauva ei voi olla mikään hoitokeino. Se on henkistä väkivaltaa.
Henkistä väkivaltaa? No huhhuh. Työttömän ja mt-ongelmaisen leiman niskaansa saanut torjutaan monessa paikassa, siis myös kaveripiirissä (ei ole kiinnostavaa seuraa), työhönotossa, seurustelusuhteissa. Se on henkistä väkivaltaa, siinä mielessä että se vain pahentaa esim. masennusta. Lääke olisi, että annetaan mahdollisuuksia ja otetaan mukaan. Tuo asenne on osa ongelmaa.
Vauvan käyttäminen oman olon helpottamiseen on äärimmäisyä väkivaltaa ko lasta kohtaan. Ja lapsen vanhempia kohtaan.
Voi jeesus mitä pas kaa. Jokainen lapsi syntyy vanhempien tarpeesta, ja koko ajanhan ihminen käyttää läheisiään MYÖS siksi, että he antavat positiivisia tunteita.
Eli se vauvan kanniskelu on aivan ok, niin kauan kuin se on vauvasta kivaa. Itkevän vauvan väkisin kanniskelu tietysti ei ole, muttei ap sellaista edes kertonut.
Se sisko ei ole lapsen vanhempi.
Eikä lapsen vanhempikaan saa mielenterveytensä kannattelijaksi lasta kasvattaa
Kuulostaa tutulta. Itse olin henkisesti aika kiinni vauvassa enkä kaivannut apua. Meillä onneksi sukulainen ymmärsi, kun nätisti muutaman kerran kieltäydyin, ja oma ahdistuksenikin meni ohi lapsen kasvaessa. Jäi osallistuva täti eikä kenellekään tullut paha mieli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä puhut varsin alentavaan sävyyn siskostasi ja siitä ettei lapsettomalla olisi sisältöä elämässään. Melkein siskosi puolesta toivon että ymmärtäisi jättää sinut pois elämästään.
Siellä jo joku hullu napsahti 😆
Tai sanoi jämäkästi siihen, että tämmöinen suhtautuminen ei ole tervettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen jotenkin myötätuntoa myös siskoa kohtaan jos hänen elämänsä tuntuu merkityksettömältä ja on saanut ap:n vauvasta siihen sisältöä, kun on työtön ja ei-vapaaehtoisesti lapseton. Ne mt-ongelmatkin voi vähentyä, jos kohdellaan positiivisesti. Ja lisääntyä, jos torjutaan ilkeästi. Liika on tietty liikaa. Aika ilkeältä kuulostaa tuo, että kuin transsissa kantaa vauvaa. Että onko kuitenkin vain ihastunut vauvaan. Aistin tässä vähän mt-ongelmasheimausta. Kannattaa varmaan sanoa ihan vaan nätisti (ja selkeämmin), että haluatte olla enemmän keskenänne.
Nyt on vaan niin, että se vauva ei voi olla mikään hoitokeino. Se on henkistä väkivaltaa.
Henkistä väkivaltaa? No huhhuh. Työttömän ja mt-ongelmaisen leiman niskaansa saanut torjutaan monessa paikassa, siis myös kaveripiirissä (ei ole kiinnostavaa seuraa), työhönotossa, seurustelusuhteissa. Se on henkistä väkivaltaa, siinä mielessä että se vain pahentaa esim. masennusta. Lääke olisi, että annetaan mahdollisuuksia ja otetaan mukaan. Tuo asenne on osa ongelmaa.
Vauvan käyttäminen oman olon helpottamiseen on äärimmäisyä väkivaltaa ko lasta kohtaan. Ja lapsen vanhempia kohtaan.
Joo, yhtä äärimmäistä väkivaltaa kuin väärien pronominien käyttö varmaan. Voitkin varmaan asiantuntijana neuvoa, miten esim. yksinäisyyttä tai masennusta tms. pitäisi tuossa hoitaa. En sano, etteikö ap:n tarpeita pitäisi kuunnella, mutta suhtautumisesi mielenterveysongelmiin ja niiden syihin on lapsellista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen jotenkin myötätuntoa myös siskoa kohtaan jos hänen elämänsä tuntuu merkityksettömältä ja on saanut ap:n vauvasta siihen sisältöä, kun on työtön ja ei-vapaaehtoisesti lapseton. Ne mt-ongelmatkin voi vähentyä, jos kohdellaan positiivisesti. Ja lisääntyä, jos torjutaan ilkeästi. Liika on tietty liikaa. Aika ilkeältä kuulostaa tuo, että kuin transsissa kantaa vauvaa. Että onko kuitenkin vain ihastunut vauvaan. Aistin tässä vähän mt-ongelmasheimausta. Kannattaa varmaan sanoa ihan vaan nätisti (ja selkeämmin), että haluatte olla enemmän keskenänne.
Nyt on vaan niin, että se vauva ei voi olla mikään hoitokeino. Se on henkistä väkivaltaa.
Henkistä väkivaltaa? No huhhuh. Työttömän ja mt-ongelmaisen leiman niskaansa saanut torjutaan monessa paikassa, siis myös kaveripiirissä (ei ole kiinnostavaa seuraa), työhönotossa, seurustelusuhteissa. Se on henkistä väkivaltaa, siinä mielessä että se vain pahentaa esim. masennusta. Lääke olisi, että annetaan mahdollisuuksia ja otetaan mukaan. Tuo asenne on osa ongelmaa.
Vauvan käyttäminen oman olon helpottamiseen on äärimmäisyä väkivaltaa ko lasta kohtaan. Ja lapsen vanhempia kohtaan.
Voi jeesus mitä pas kaa. Jokainen lapsi syntyy vanhempien tarpeesta, ja koko ajanhan ihminen käyttää läheisiään MYÖS siksi, että he antavat positiivisia tunteita.
Eli se vauvan kanniskelu on aivan ok, niin kauan kuin se on vauvasta kivaa. Itkevän vauvan väkisin kanniskelu tietysti ei ole, muttei ap sellaista edes kertonut.
Tee maho oma vauva sinäkin ja lakkaa kiusaamasta läheisiäsi!!
Ja SINÄ puhut henkisestä väkivallasta.... 😂😂
Minulla on kaksi aikuista lasta, enkä ole läheisriippuvainen. Mutten myöskään puhu sekavia kyökkipsykologisoivia kommentteja täällä toisin kuin sinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen jotenkin myötätuntoa myös siskoa kohtaan jos hänen elämänsä tuntuu merkityksettömältä ja on saanut ap:n vauvasta siihen sisältöä, kun on työtön ja ei-vapaaehtoisesti lapseton. Ne mt-ongelmatkin voi vähentyä, jos kohdellaan positiivisesti. Ja lisääntyä, jos torjutaan ilkeästi. Liika on tietty liikaa. Aika ilkeältä kuulostaa tuo, että kuin transsissa kantaa vauvaa. Että onko kuitenkin vain ihastunut vauvaan. Aistin tässä vähän mt-ongelmasheimausta. Kannattaa varmaan sanoa ihan vaan nätisti (ja selkeämmin), että haluatte olla enemmän keskenänne.
Nyt on vaan niin, että se vauva ei voi olla mikään hoitokeino. Se on henkistä väkivaltaa.
Henkistä väkivaltaa? No huhhuh. Työttömän ja mt-ongelmaisen leiman niskaansa saanut torjutaan monessa paikassa, siis myös kaveripiirissä (ei ole kiinnostavaa seuraa), työhönotossa, seurustelusuhteissa. Se on henkistä väkivaltaa, siinä mielessä että se vain pahentaa esim. masennusta. Lääke olisi, että annetaan mahdollisuuksia ja otetaan mukaan. Tuo asenne on osa ongelmaa.
Vauvan käyttäminen oman olon helpottamiseen on äärimmäisyä väkivaltaa ko lasta kohtaan. Ja lapsen vanhempia kohtaan.
Joo, yhtä äärimmäistä väkivaltaa kuin väärien pronominien käyttö varmaan. Voitkin varmaan asiantuntijana neuvoa, miten esim. yksinäisyyttä tai masennusta tms. pitäisi tuossa hoitaa. En sano, etteikö ap:n tarpeita pitäisi kuunnella, mutta suhtautumisesi mielenterveysongelmiin ja niiden syihin on lapsellista.
Vauvan tehtävä ei ole kannatella sukulaisen mielenterveyttä. Vauvan huoltajien tehtävä on huolehtia siitä vauvasta ja omasta jaksamisestaan.
Mielenterveysongelmaisen tehtävä on hakea ongelmiinsa. Ei aiheuttaa uusia ongelmia muille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen jotenkin myötätuntoa myös siskoa kohtaan jos hänen elämänsä tuntuu merkityksettömältä ja on saanut ap:n vauvasta siihen sisältöä, kun on työtön ja ei-vapaaehtoisesti lapseton. Ne mt-ongelmatkin voi vähentyä, jos kohdellaan positiivisesti. Ja lisääntyä, jos torjutaan ilkeästi. Liika on tietty liikaa. Aika ilkeältä kuulostaa tuo, että kuin transsissa kantaa vauvaa. Että onko kuitenkin vain ihastunut vauvaan. Aistin tässä vähän mt-ongelmasheimausta. Kannattaa varmaan sanoa ihan vaan nätisti (ja selkeämmin), että haluatte olla enemmän keskenänne.
Nyt on vaan niin, että se vauva ei voi olla mikään hoitokeino. Se on henkistä väkivaltaa.
Henkistä väkivaltaa? No huhhuh. Työttömän ja mt-ongelmaisen leiman niskaansa saanut torjutaan monessa paikassa, siis myös kaveripiirissä (ei ole kiinnostavaa seuraa), työhönotossa, seurustelusuhteissa. Se on henkistä väkivaltaa, siinä mielessä että se vain pahentaa esim. masennusta. Lääke olisi, että annetaan mahdollisuuksia ja otetaan mukaan. Tuo asenne on osa ongelmaa.
Vauvan käyttäminen oman olon helpottamiseen on äärimmäisyä väkivaltaa ko lasta kohtaan. Ja lapsen vanhempia kohtaan.
Voi jeesus mitä pas kaa. Jokainen lapsi syntyy vanhempien tarpeesta, ja koko ajanhan ihminen käyttää läheisiään MYÖS siksi, että he antavat positiivisia tunteita.
Eli se vauvan kanniskelu on aivan ok, niin kauan kuin se on vauvasta kivaa. Itkevän vauvan väkisin kanniskelu tietysti ei ole, muttei ap sellaista edes kertonut.
Se sisko ei ole lapsen vanhempi.
Eikä lapsen vanhempikaan saa mielenterveytensä kannattelijaksi lasta kasvattaa
Nyt ei ollut mistään sellaisesta kyse, vaan vauvan sylissä pitelemisestä. Jos joku nauttii ja saa mielihyvää lapsenhoidosta - siis sellaisesta, josta lapsi itse nauttii - niin siinä ei ole mitään pahaa. Ihminen on ylipäänsä melkein aina tekemisissä toisten ihmisten kanssa siksi, että he saavat siitä itse jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen jotenkin myötätuntoa myös siskoa kohtaan jos hänen elämänsä tuntuu merkityksettömältä ja on saanut ap:n vauvasta siihen sisältöä, kun on työtön ja ei-vapaaehtoisesti lapseton. Ne mt-ongelmatkin voi vähentyä, jos kohdellaan positiivisesti. Ja lisääntyä, jos torjutaan ilkeästi. Liika on tietty liikaa. Aika ilkeältä kuulostaa tuo, että kuin transsissa kantaa vauvaa. Että onko kuitenkin vain ihastunut vauvaan. Aistin tässä vähän mt-ongelmasheimausta. Kannattaa varmaan sanoa ihan vaan nätisti (ja selkeämmin), että haluatte olla enemmän keskenänne.
Nyt on vaan niin, että se vauva ei voi olla mikään hoitokeino. Se on henkistä väkivaltaa.
Henkistä väkivaltaa? No huhhuh. Työttömän ja mt-ongelmaisen leiman niskaansa saanut torjutaan monessa paikassa, siis myös kaveripiirissä (ei ole kiinnostavaa seuraa), työhönotossa, seurustelusuhteissa. Se on henkistä väkivaltaa, siinä mielessä että se vain pahentaa esim. masennusta. Lääke olisi, että annetaan mahdollisuuksia ja otetaan mukaan. Tuo asenne on osa ongelmaa.
Vauvan käyttäminen oman olon helpottamiseen on äärimmäisyä väkivaltaa ko lasta kohtaan. Ja lapsen vanhempia kohtaan.
Voi jeesus mitä pas kaa. Jokainen lapsi syntyy vanhempien tarpeesta, ja koko ajanhan ihminen käyttää läheisiään MYÖS siksi, että he antavat positiivisia tunteita.
Eli se vauvan kanniskelu on aivan ok, niin kauan kuin se on vauvasta kivaa. Itkevän vauvan väkisin kanniskelu tietysti ei ole, muttei ap sellaista edes kertonut.
Se sisko ei ole lapsen vanhempi.
Eikä lapsen vanhempikaan saa mielenterveytensä kannattelijaksi lasta kasvattaa
Nyt ei ollut mistään sellaisesta kyse, vaan vauvan sylissä pitelemisestä. Jos joku nauttii ja saa mielihyvää lapsenhoidosta - siis sellaisesta, josta lapsi itse nauttii - niin siinä ei ole mitään pahaa. Ihminen on ylipäänsä melkein aina tekemisissä toisten ihmisten kanssa siksi, että he saavat siitä itse jotain.
No nythän se hänen nautintonsa haittaa jo rajusti sen vauvan perheen elämää.
Aivan ja sen jälkeen lapsi kaapattiin kerhosta jaheitä stalkattiin puistossa. Edes se lähestymiskielto ei lopettanut häirintää.
1