Onko normaalia ahdistusta, jos ahdistun yhtä paljon kavereiden soitoista kuin historian tapahtumistakin?

Harvinaisen sekava otsikko, mutta siis itsestäni on tuntunut jo pidemmän aikaa, että keinun burnoutin tai jonkun romahduksen partaalla. Olen todella väsynyt ja ahdistun ihan kaikesta. Ennen esimerkiksi minun oli todella helppo puhua vieraille, nyt en voi soittaa tuntemattomille, koska... No en osaa selittää, tuntuu vaan että en voi. Puhelin on äänettömällä, koska ahdistaa ajatus että joku soittaa ja pitäisi vastata. Ihan siis vaikka ystävä tai sukulainenkin. Tuntuu vaan niin väsyttävältä keskustella niiden kanssa.

Nyt mua on ruennut ahdistamaan alaston lapseni saunassa. Mietin mielessäni, miten keskitys***teillä he ovat takertuneet äiteihinsä kammioissa. Ja haluaisin vain itkeä yksin maailman pahuutta.

Ei kai tämä ole enää normaalia... Mihin mun pitäisi ottaa yhteyttä, työterveyteen?