Eräs puolituttu pariskunta on saanut vammaisen lapsen. Näen sen lähiaikoina. Miten pitäisi suhtautua?
Kommentit (16)
Samoin kuin terveeseenkin lapseen.
Vierailija kirjoitti:
Voisit aloittaa käyttämällä hän-pronominia sen sijaan.
Eiköhän vauvoista käytetä usein sanaa se.
En muuten tiedä.
Itse varmaan aloittaisin samalla tavalla kuin aina jonkun saatua lapsen, onnittelisin. Vammaisuus varmaan näkyy päälle, kun sinäkin sen näkemällä havaitsit? En varmaan voisi olla jotenkin ottamatta asiaa puheeksi, koska jos en ottaisi puheeksi, pelkään että vanhemmat ajattelisivat minun pitävän vammaisuutta häpeällisenä.
Mutta mitä sanoisin? En todellakaan tiedä. Onko täällä vammaisten lasten vanhempia linjoilla, jotka voisivat auttaa? Mikä on kohteliasta tässä tilanteessa?
Puolitutuu pariskunta eli ei läheinen.. Suhtaudut aivan samoin kuin jos he olisivat saaneet ei-vammaisen lapsen. Olisitko tuolloin lähettänyt lahjan tms. Jos et, et tee niin nytkään. Jos olisit , teet juuri samoin.
Tulet huomaamaan, että vammaiset vauvatkin on suloisia. Ihastut varmasti ja lepertelet ihan niin kuin mille tahansa vauvalle.
Vierailija kirjoitti:
Samoin kuin terveeseenkin lapseen.
Mutta he ovat kertoneet vammaisuudesta minulle moneen otteeseen. Siksi tuntuu oudolta, etten nyt yhtään kyselisi, miten he ovat jaksaneet niiden asioiden kanssa, joista ovat minulle kertoneet.
Vierailija kirjoitti:
Tulet huomaamaan, että vammaiset vauvatkin on suloisia. Ihastut varmasti ja lepertelet ihan niin kuin mille tahansa vauvalle.
Itse siis olet ajatellut toisin.
Minä maalaisin vammaa ylistävän taideteoksen. "Down nousee merestä" tai "Huulihalkio Lisa".
Jos joutuisin tuollaiseen tilanteeseen, ottaisin lapsen vammaisuuden esiin vasta kun tai jos vanhemmat alkavat puhua asiasta - esimerkiksi kysyisin, millaista tukea he mahdollisesti saavat, jos lapsi tarvitsee jotain erityistä. Mutta muuten suhtautuisin lapseen lapsena. Me ihmiset olemme muutenkin erilaisia eikä sitä erilaisuutta tarvitse aina erikseen nostaa esiin.
Vierailija kirjoitti:
En muuten tiedä.
Itse varmaan aloittaisin samalla tavalla kuin aina jonkun saatua lapsen, onnittelisin. Vammaisuus varmaan näkyy päälle, kun sinäkin sen näkemällä havaitsit? En varmaan voisi olla jotenkin ottamatta asiaa puheeksi, koska jos en ottaisi puheeksi, pelkään että vanhemmat ajattelisivat minun pitävän vammaisuutta häpeällisenä.
Mutta mitä sanoisin? En todellakaan tiedä. Onko täällä vammaisten lasten vanhempia linjoilla, jotka voisivat auttaa? Mikä on kohteliasta tässä tilanteessa?
En ole siis nähnyt vielä koskaan tätä lasta. Mutta näen lähiaikoina. He ovat kertoneet lapsesta. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulet huomaamaan, että vammaiset vauvatkin on suloisia. Ihastut varmasti ja lepertelet ihan niin kuin mille tahansa vauvalle.
Itse siis olet ajatellut toisin.
No enpä oikeastaan.
Kehitysvammainen vai liikuntavammainen? Tästä on hyvä lähteä kehittämään strategiaa. Hienotunteisuus myös. Jos fas-lapsi, älä vie skumppaa tai mitään liian läpinäkyvää.
Kysymällä yleisellä tasolla kuinka voitte ja antaa siinä vanhemmalle mahdollisuuden kertoa asiasta tai olla kertomatta.
"Onneksi olkoon! Vai tällainen pallero, tui tui. No mitenpä on tuoreilla vanhemmilla lähtenyt vauva-arki rullaamaan?"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samoin kuin terveeseenkin lapseen.
Mutta he ovat kertoneet vammaisuudesta minulle moneen otteeseen. Siksi tuntuu oudolta, etten nyt yhtään kyselisi, miten he ovat jaksaneet niiden asioiden kanssa, joista ovat minulle kertoneet.
Kysy jaksamisesta , kun ovat sinulle kertoneet. Älä surkuttele, älä tee vammaisuudesta "numeroa".
Löydät varmasti vauvasta positiivista sanottavaa. Osoita kiinnostuksesi myös vauvaan, kysy, saatko ottaa syliin...vie unilelu, helistin tms. No, viemiset vauvalle tietysti itsestäänselvyys, ennenvanhaan Karjalassa vietiin "rotinoita", eli esim. leivonnaisia vastasynnyttäneelle äidille. Meinaan vaan, että vanhemmatkin voit huomioida jollain pienellä viemisellä, mistä on apua vauvaperheen arjessa
Voisit aloittaa käyttämällä hän-pronominia sen sijaan.