Pitääkö arvojen olla samat parisuhteessa?

Meillä on semiviherpiipertäjä vasemmistolainen ja tosikapitalisti oikeistolainn ja hyvin tää sujuu. Ollaan ajat sitten lopetettu politiikasta puhuminen kotona.

Pitäähän asioista aina yhdessä puhua, mutta arvopohja luo toimintamallin tiukoissakin tilanteissa. Eli voi tietty sopia että toista ei petetä. Mutta entä jos tulisesti ihastuu työkaveriin. Silloin arvot saattavat estää pettämisen. Tai jos raskaudessa sikiö osoittautuu vammaiseksi. Jos samat arvot, niin ei tule erimielisyyksiä abortin suhteen. Voihan eri arvoillakin varmasti onnistua, jos toista arvostetaan. Mutta helpompaa varmasti, jos suurissa asioissa samat suuntaviivat.

Jos toisen arvot eivät loukkaa toista ja kumpikin pystyy kunnioittamaan toisen arvomaailmaa, se voi mielestäni onnistua.

Kristitty ja ateisti täällä elävät vuosisadan rakkaustarinaa. Hän arvostaa ja kunnioittaa arvojani, minulla taas ei ole mikään pakkomielle hänen pelastuksen puolesta vaan annan olla uskomatta ja jätän Jumalalle Jumalan työn.

Ihan hyvin voi erilaiset sopia yhteen, koska nainen jossain vaiheessa luopuu omista mielipiteistään ja tulee miehensä linjoille. Esimerkkinä säkitetyt suomalaisnaiset muslimien kanssa.

Helpompaa ainakin on, jos ei kovin vastakkaisia arvoja ole. Maltillisesti ja ilman toisen käännytystarvetta voi ajatella eri tavoillakin. Mutta jos ottaa tavoitteeksi tehdä toisesta itsensä kaltainen, sen toisen on viisasta häipyä suhteesta.

Se riippuu täysin siitä, mitkä ovat niitä kaikkein merkityksellisimpiä asioita ja arvoja. Jos esimerkiksi jollekulle se oikeistolaisuus ja siihen liittyvät arvot ovat kaikkein tärkeimmät, he todennäköisesti tulevat ottamaan yhteen vasemmistokumppanin kanssa niin usein, että suhde ei toimi. Jos taas oikeistolaisuus ja vasemmistolaisuus ei oikeasti näy heidän arjessaan koko ajan, heillä on mahdollisuus suhtautua toisen mielipiteisiin kunnioittavasti. Jotkut arvot voivat ihmisillä olla samojakin, esim. kristitylle ja ateistille ihmisarvo voi kummallekin olla tärkeä asia eri syistä. Konservatiivit ovat aatteessa kuin aatteessa oma lajinsa, mutta muuten me ihmiset olemme kyllä monessa asiassa aika samanlaisia aatteistamme riippumatta.

Kyllä elämää helpottaa, jos arkiarvot ovat samat. Sehän ei taas tarkoita, etteikö vaikka ateisti ja kristitty voisi jakaa aika samanlaisiakin perhearvoja tms.

Jos toinen arvostaa rehellisyyttä ja toinen taas tekee työt pimeänä ja nostaa kaikki mahdolliset tuet samalla niin vaikea kuvitella että homma toimisi. Sama siinä jos lastenkasvatukseen tai kotitöihin liittyvät arvot ovat täysin erilaiset.  Sen sijaan se että arvomaailmat jossain uskontoon tai politiikkaan liittyvissä asioissa ovat erit ei liene este parisuhteelle.

Minun näkemykseni mukaan ne arkipäivän elämässä näkyvät arvot pitäisi olla samantyyliset niin parisuhde voi helpommin toimia.

Riippuu arvoista ja miten ne vaikuttavat arkeen. Kristityn ja ateistin arvot voivat olla hyvinkin lähellä toisiaan, toinen vain kokee niiden tulevan jumalasta toinen jostain muualta. Pidän itseäni agnostikkona, mutta monessa asiassa olen hyvin lähellä peruskristillisiä arvoja, tosin niiden tulkinta ei johda aina samaan lopputulokseen kuin kovin konservatiivisilla kristityillä. (Esim. lähimmäisen rakkaus ja siitä seuraava suhtautuminen esim. homojen oikeuksiin. Toisaalta moni vakaumuksellinen kristittykin ajaa homojen oikeuksia juuri samoilla argumenteilla kuin itsekin, joten oma näkemykseni ei ole ristiriidassa kaiken kristillisyyden kanssa vaan sen joidenkin tulkintojen kanssa.)

Toisaalta vaikka molemmat olisivat kristittyjä, oikeistolaisia, tiukkapipokapitalisteja ja muutenkin arvot samanlaisia, jos toinen haluaa panostaa täysillä työelämään ja elättää siinä toisenkin, joka hoitaa kodin, ja toinen taas haluaisi jakaa työn ja kodin hoitamisen tasaisemmin ja päästä itsekin töihin (tai puolestaan haluaisi olla se, joka panostaa vain töihin), siitä voi tulla pahoja ristiriitoja käytännön elämän pyörittämisestä, vaikka perusarvomaailma olisi sama.

Kyllä. En mä jaksaisi vuodesta toiseen elää ihmisen kanssa, jonka arvot ovat kovasti erilaiset kuin omani.

Kyllähän kaikki sujuu helpommin ja luontevammin, kun nai samasta sosioekonomisesta lokerosta.

Kyllähän liitto voi onnistua,  mutta jos se on pelkästään rakkauden varassa ja kaikesta muusta ollaan eri mieltä, niin tuskin kestää montaa vuotta.

[quote author="Vierailija" time="04.12.2013 klo 22:56"]

Jos ajatellaan, että yhteiset käyttäytymistavat pystytään sopimaan (esim. seksissä ei petetä) tai että molemmilla on tilaa olla oma itsensä (ateisti hyväksyy, että toinen rukoilee)   niin voiko parisuhde onnistua? Tai voivatko he edes hyväksyä toisiaan?

[/quote] Jos seksuaalikäyttäytymisessä on suuri ero, niin tuskin siinä silloin pettämiselätä säästytään.

Ateistia tuskin häiritsee rukoilu, mutta voiko hän arvostaa ihmistä joka uskoo olemattomiin? Ja miten uskova sulattaa sen että puoliso joutuu helvettiin? Viherpiiperö ottaa varmasti päähän jos toinen ei piittaa ympäristöasiosta ja päin vastoin.

[quote author="Vierailija" time="04.12.2013 klo 22:58"]

Meillä on semiviherpiipertäjä vasemmistolainen ja tosikapitalisti oikeistolainn ja hyvin tää sujuu. Ollaan ajat sitten lopetettu politiikasta puhuminen kotona.

[/quote] Jep jep ja ituhipistäkin on ihan kiva istua kyydissä toisen kerskakulutusökymaasturissa.

Up

Minulle samat arvot ovat tosi tärkeitä. Olen "ituhippi viherpiipertäjä" ja en näe, että voisin olla onnellinen ihmisen kanssa, joka ei esim. kunnioita luontoa ja eläimiä samalla tavalla kuin minä. En näe, että voisin olla rakastunut, jakaa elämääni ihmisen kanssa, joka vaikka kuluttaa päättömästi rahaa ja tekee epäekologisia tai epäeettisiä valintoja tietoisesti. 

En myöskään näe, että voisin olla kovin onnellinen kiihkoateistin tai vaikkapa ns. "tiedeuskovaisen" kanssa (joka siis perustaa kaikki näkemyksensä ja mielipiteensä tieteen ja tieteellä todistettujen asioiden varaan), joka esim. pilkkaa minun uskoani "olemattomiin asioihin" tai pitää minua idioottina hörhönä siksi, että uskon ja käytän vaihtoehtohoitoja jne. Enkä myöskään näe, miten sellainen ihminen voisi olla onnellinen minun kanssani, jos ajatusmaailma eroaa maailmanktsomuksellisella tasolla noin paljon.

Mielestäni yhteiset arvot ja maailmankatsomus ovat kaikista tärkeimpiä asioita kun rakennetaan yhteistä elämää. Arvojen pitää siis olla samat, mutta kiinnostuksenkohteet, luonteenpiirteet ja toimintatavat voivat olla ihan päinvastaisia ja usein ovatkin, koska vastakohdathan nimenomaan täydentävät toisiaan. Liian samanlaiselta ihmiseltä ei opi mitään ja olemme kuitenkin yhdessä nimenomaan oppiaksemme toisiltamme ja kasvaaksemme ihmisinä yhdessä.

[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 20:34"]

Minulle samat arvot ovat tosi tärkeitä. Olen "ituhippi viherpiipertäjä" ja en näe, että voisin olla onnellinen ihmisen kanssa, joka ei esim. kunnioita luontoa ja eläimiä samalla tavalla kuin minä. En näe, että voisin olla rakastunut, jakaa elämääni ihmisen kanssa, joka vaikka kuluttaa päättömästi rahaa ja tekee epäekologisia tai epäeettisiä valintoja tietoisesti. 

En myöskään näe, että voisin olla kovin onnellinen kiihkoateistin tai vaikkapa ns. "tiedeuskovaisen" kanssa (joka siis perustaa kaikki näkemyksensä ja mielipiteensä tieteen ja tieteellä todistettujen asioiden varaan), joka esim. pilkkaa minun uskoani "olemattomiin asioihin" tai pitää minua idioottina hörhönä siksi, että uskon ja käytän vaihtoehtohoitoja jne. Enkä myöskään näe, miten sellainen ihminen voisi olla onnellinen minun kanssani, jos ajatusmaailma eroaa maailmanktsomuksellisella tasolla noin paljon.

Mielestäni yhteiset arvot ja maailmankatsomus ovat kaikista tärkeimpiä asioita kun rakennetaan yhteistä elämää. Arvojen pitää siis olla samat, mutta kiinnostuksenkohteet, luonteenpiirteet ja toimintatavat voivat olla ihan päinvastaisia ja usein ovatkin, koska vastakohdathan nimenomaan täydentävät toisiaan. Liian samanlaiselta ihmiseltä ei opi mitään ja olemme kuitenkin yhdessä nimenomaan oppiaksemme toisiltamme ja kasvaaksemme ihmisinä yhdessä.

[/quote]

hmm. Mitä jos rahamies antaisi sinun kunnioittaa luontoa, eikä mollaisi sinua? Ateisti antaisi sinun käydä vaihtoehtohoidoissa, eikä mollaisi Sinua siitä. Onko arvojen erilaisuuden pakko synnyttää kitkaa? 

Mä en kyllä pystyis elämään jonkun kanssa, jolla on eri arvot. Samanlaisillakin arvoilla kun on ihan tarpeeksi vaikeaa!

Aloituksessa mainitut vastaparit ovat sellaisia, että eivät välttämättä paljon arkeen vaikuta. Esimerkiksi seksuaalinen vapaamielisyys - jos sallii sen periaatteessa, mutta itse ei sitä harrasta niin ei haittaa. Kuten ei sekään, että yksi äänestää kommunisteja ja toinen kokoomusta, jos ei muuten elä aatteiden mukaan.

Paljon enemmän vaikuttaa esimerkiksi erilainen suhtautuminen taloustöihin. Jos toinen on siisteysnipottaja eikä kuitenkaan itse tee siisteyden hyväksi mitään (useimmiten mies) ja toinen hyvin 'boheemi', niin ei tule muuta kuin riitaa.

Tässä olen jyrkästi eri mieltä, että toimitatavat voivat olla erilaisia kunhan arvot ovat samat. Juuri toimintapojen erilaisuuteen suhde kariutuu, sillä toisen puolison toimintatavat eivät vastaa omia eikä niistä ole helppo päästä yhteisymmärrykseen vaikka kuinka olisi rakkautta.

Moni hyvinkin epäsuhtainen pari elää yhdessä onnellisinä, jos on yhteisiä kiinnostuksenkohteita, ja varsinkin paljon yhdessä tekemistä.

[quote author="Vierailija" time="06.12.2013 klo 09:28"]

[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 20:34"]

Minulle samat arvot ovat tosi tärkeitä. Olen "ituhippi viherpiipertäjä" ja en näe, että voisin olla onnellinen ihmisen kanssa, joka ei esim. kunnioita luontoa ja eläimiä samalla tavalla kuin minä. En näe, että voisin olla rakastunut, jakaa elämääni ihmisen kanssa, joka vaikka kuluttaa päättömästi rahaa ja tekee epäekologisia tai epäeettisiä valintoja tietoisesti. 

En myöskään näe, että voisin olla kovin onnellinen kiihkoateistin tai vaikkapa ns. "tiedeuskovaisen" kanssa (joka siis perustaa kaikki näkemyksensä ja mielipiteensä tieteen ja tieteellä todistettujen asioiden varaan), joka esim. pilkkaa minun uskoani "olemattomiin asioihin" tai pitää minua idioottina hörhönä siksi, että uskon ja käytän vaihtoehtohoitoja jne. Enkä myöskään näe, miten sellainen ihminen voisi olla onnellinen minun kanssani, jos ajatusmaailma eroaa maailmanktsomuksellisella tasolla noin paljon.

Mielestäni yhteiset arvot ja maailmankatsomus ovat kaikista tärkeimpiä asioita kun rakennetaan yhteistä elämää. Arvojen pitää siis olla samat, mutta kiinnostuksenkohteet, luonteenpiirteet ja toimintatavat voivat olla ihan päinvastaisia ja usein ovatkin, koska vastakohdathan nimenomaan täydentävät toisiaan. Liian samanlaiselta ihmiseltä ei opi mitään ja olemme kuitenkin yhdessä nimenomaan oppiaksemme toisiltamme ja kasvaaksemme ihmisinä yhdessä.

[/quote]

hmm. Mitä jos rahamies antaisi sinun kunnioittaa luontoa, eikä mollaisi sinua? Ateisti antaisi sinun käydä vaihtoehtohoidoissa, eikä mollaisi Sinua siitä. Onko arvojen erilaisuuden pakko synnyttää kitkaa? 

[/quote]

Arvot vaikuttavat käytännön elämään. Luontoa kunnioittava tekee usein tämän mukaisia kulutusvalintoja, esimerkiksi pyrkii minimoimaan kulutusta, elämään vaatimattomasti, ostamaan käytettyä jos mahdollista... Tämmöinen köyhäily voi nyppiä toista, jos ympäristö ei ole samalla tavalla tärkeä.