Lue keskustelun säännöt.
Yhdessä asuminen ei olekaan niin kivaa
27.09.2020 |
Haluaisin laittaa kodin juuri sellaiseksi kuin haluan. Miestä ei tavallaan sisustus kiinnosta, kunhan on sohva ja tv ja työtila hänelle. Silti se aina napisee kun minä haluaisin tehdä muutoksia. Haluaisin vihdoin ostaa oman pianon (osaan soittaa) ja onhan se aika iso kapistus, mutta minun unelmani. Kyllä se tänne mahtuisi, mutta mies valittaa eikä ainakaan suostu auttamaan sen kuljetuksessa mitenkään. Melkein kaikesta joutuu vääntämään enkä ikinä saa häneltä apua.
Kommentit (47)
Ostin sähköpianon ja kannoin ihan itse sisään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi helvetissä edes muuttaisin naisen kanssa yhteen enää tässä iässä?
Jos jotain yhdessäkulkemista on, niin sitten on.
Mutta omat asunnot.
Tässä mitään perheitä enää suunnitella.
M46
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinasuminen tulee kalliimmaksi. Siinä sen ainoa huono puoli.
Olen eri, mutta valmis maksamaan extraa omasta rauhasta. Tosin ruokaan menee nyt paljon vähemmän rahaa eron jälkeen. Ennen maksettiin ruuat puoliksi ja nyt tajuan miten paljon mies oikeastaan söi.
Mulla taas aikanaan muijalla ei menny kaaliin, etten osallistu ruokakustannuksiin kuin viikonloppuna.
Vuorotyöläisenä oli ilmainen safka 2x päivässä.
En syönyt kuin iltaleivän/pari.
Itse taas tykkään asua miehen kanssa yhdessä. On kiva syödä aamupala yhdessä ja lukea lehdestä parhaita paloja toisillemme. Tai on ihana iltaisin mennä nukkumaan, laittaa varpaat yhteen ja lukea kirjoja. Tai jos haluaisin sen pianon, on joku joka auttaa kantamaan ja valitsemaan. Saan olla rauhassa ihan niin paljon kuin haluan.
Ehkä ongelma on vääränlainen mies. Jos mies ei halua ilahduttaa sinua auttamalla pianon kanssa, tuskin hän on kovin hyvä puoliso.
Ei kuulosta, että ongelma olisi yhdessäasumisesa, vaan että mies ei jaksa tai halua tukea sinun harrastusta, eli pianon soittoa. Siksi varmaan jankkaa, koska ei halua kuunnella sitä soittoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi helvetissä edes muuttaisin naisen kanssa yhteen enää tässä iässä?
Jos jotain yhdessäkulkemista on, niin sitten on.
Mutta omat asunnot.
Tässä mitään perheitä enää suunnitella.
M46
Täysin samaa mieltä. Omat asunnot on oltava.
N50
Naisena joka kulutan vain vähän ruokaan ym. ja muutenkin tykkään elää pienesti, kuluni ovat yksin asuessani paljon pienemmät kuin hyvätuloisen miehen kanssa asuessani. Pärjäilen vallan mainiosti toisin kuin aiemmin, vaikka ehkä muuta voisi luulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en haluaisi minkään instrumentin soittoa harrastavaa puolisoa tai lemmikkieläimen omistajaa.
Vierailija kirjoitti:
Yksin asuminen on ihanaa, saan paljon paremmin nukuttua yksin ja aamulla saa ihan rauhassa olla yksinään kiukkuinen. Saa tehdä niitä ruokia mitä itse haluaa syödä ja siivota omat sotkunsa tai olla siivoomatta, jos juuri sillä hetkellä ei kiinnosta. Kotiin ei tule sellaisia vieraita, joita ei sinne halua, vessa on aina vapaa eikä siellä haise. Hyvistä puolista vois kirjottaa vaikka pienen romaanin :D
T. N38, 8 vuotta yksin
Meillä on tällaista, ollaan oltu 15 v yhdessä, lapsi maailmalla. Eri unirytmi, minä kokkaan, vessassa on ilmanraikastin. N41
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse en haluaisi minkään instrumentin soittoa harrastavaa puolisoa tai lemmikkieläimen omistajaa.
Minä soitan sähköpianoa kuulokkeilla ettei naapurit häiriinny. Ei kannata ihan heti tyrmätä.
Vierailija kirjoitti:
Yksinasuminen tulee kalliimmaksi. Siinä sen ainoa huono puoli.
Mulla kyllä tulee halvemmaksi, koska saan asumistukea melkein puolet vuokrasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asut väärän henkilön kanssa yhdessä.
En tajua miksi yhdessä asuminen nähdään niin kamalana ja vaikeana.
Parasta kun voi kokkailla yhdessä, katsoa elokuvia, herätä maailman rakkaimman ihmisen vierestä jne. Meillä ainakin tosi samantyylinen ruoka- ja leffamaku niin ei tarvitse kinastella kumpi päättää tänään.
Ihanaa kun kaikkia kotitöitä ei tarvitse tehdä yksin. Jos en vaikka tänään jaksa imuroida niin mies imuroi ja minä sitten vastaavasti pesen vaikka pyykkiä.
Aina on juttuseuraa ja joku joka tukee sua kaikessa. Myös omassa rauhassa oleminen sujuu eri huoneessa jos joskus haluaa omaa aikaa.
Vieraita ei kutsuta kylään kysymättä ensin toiselta.
Sisustus on enemmän mun vastuulla, mutta kysyn isompiin juttuihin myös aina miehen mielipiteen.
Yhdessä asuminen on parasta❤️
Vierailija kirjoitti:
Yksinasuminen tulee kalliimmaksi. Siinä sen ainoa huono puoli.
Olen säästänyt paljon ruoka- ja autokuluissa. Ennen osallistuin myös autokuluihin, kun yhdessä sitä käytettiin. Nyt olen tullut siihen tulokseen, että pärjään julkisilla ihan hyvin enkä tarvitse autoa. Eksän kanssa se auto oli jotenkin itsestäänselvyys vaikka olisimmehan mekin voineet yhdessä julkisia käyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos asuntoon kerta mahtuu piano niin senkus ostat omilla rahoillasi pianon ja kotiinkuljetuksen. miten hommaisit pianon ilman miestä? Jos sinne ei oikeasti mahdu, että pitää karsia tavaraa niin karsi tavaraa pois tai sitten muutatte kolmioon. Molemmille omat makkarit missä huoneessa saa olla kummankin omat kamat mitä haluaa ja oma tila, sitten olkkariin laitatte yhteisen sängyn ja sohvan ja telkkarin jos niitä on. Eli kummallekin oma tila/huone ja sitten muut tilat ovat yhteisiä.
Tässä syy, miksi asumme miesystäväni kanssa omissa asunnoissamme, ei tule kinaa sisustustyyleistä. Muutenkin meille paras ratkaisu, säilyy suhde tuoreena ja kiinnostavana, kun vain ” tapaillaan” viikonloppuisin ja lomilla. Toimut näin jo 12 vuotta.
Ei kuulosta yhtään hyvältä, jos jo tässä vaiheessa mies suhtautuu yhteiseen asuntoonne noin, kertoo myös muustakin asenteesta kuin sisustamisesta.
Nyt oli katkeraa porukkaa täällä. Yksin asuminen on ihanaa, mutta niin on rakkaan kanssa asuminenkin.
Aloittajan tilanne kuulostaa siltä ettei yhdessä asumisesta ole keskusteltu kunnolla. Toki yllätyksiä voi aina tulla tai toinen voi olla konfliktia pelkäävä vätys, joka myötäilee kaikessa puhuttaessa, mutta käytännössä asiat ovat toisin. Tuo on pahin mahdollinen tyyppi, jonka kanssa muuttaa yhteen. K u sipäästä kuitenkin jo vähän puhumalla tietää millainen se on ja voi sitten tehdä tietoisen päätöksen muuttaa sellaisen kanssa yhteen. Mutta nuo vätykset, millä ne löytää?
Voimia Aloittajalle. Osta piano!
Jos rakkaus ja kunnioitus on molemminpuolista, ei silloin haittaa asua yhdessä. Onhan niitäkin pariskuntia jotka asuvat hyvin pienessä asunnossa ja ovat silti hyvissä väleissä. Siinä täytyy oikeasti tykätä toisesta jos eletään kuin kultakalat maljassa, eikä ole enää mikään suhteen alkuhuuma päällä.
Esimerkiksi miksi mies antaa vessan haista? Mun mies kyllä tuulettaa vessassa paskalla käynnin jälkeen jos tässä sitä tarkoitetaan.
Tuo soittoharrastuksen estäminen kuulostaa todella tylyltä koska siinä estetään toista toteuttamasta omaa luovuuttaan. Sellainen voi johtaa jopa masennukseen.
Jos ei jaksa kuunnella instrumenttia, voihan siitäkin sopia soittoajat, laittaa äänieristeitä, lähteä kävelylle kun toinen soittaa, vaihtoehtoja on monia. Mutta jos ei kiinnosta mikään toisen tukeminen, ei kiinnosta tehdä kompromissejakaan.
Minusta olette vaan väärän ihmisen kanssa. Toki silloin alkaa ärsyttämään sen kanssa vietetty aika, koska se kaikki on hukkaan heitettyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parasta on yksin asuminen. Voi tehdä miten haluaa. Oli ihanaa kun lapsi muutti omaan asuntoon aikuistuttuaan. Miestä en ikimaailmassa ottaisi vastukkeiksi.
Täsmälleen samaa mieltä! Puistattaa ihan ajatus että pitäisi alkaa taas jotain mieslasta paapomaan ja palvelemaan. Saa katsoa tvstä mitä haluaa, voi lukea silloin kuin huvittaa, saa nukkua ja valvoa milloin haluaa, syödä mitä huvittaa, tulla ja mennä ilman että pitää lupia kysellä tai selitellä.
Näinhän se on. Vielä kun saan oikean mieslapsen aikuiseksi ja omilleen niin sisustan kotini oman mielen mukaiseksi ja nautin palvelussuhteeni loppumisesta.
https://yle.fi/uutiset/3-11565684
:-D
Naisten oikuttelun takia päätin 12 vuotta sitten ettei enää ikinä yhteenmuuttoa. Paras päätökseni tähän mennessä,
M.49
Tämä on tylsä provo. Jokainen soittotaitoinen tietää ettei pianoa siirrellä omin voimin, se kärsii siitä. Sen lisäksi että pianoa ei kahden voimin siirrellä ilman apuvälineitä.
Ap:n tilanne, jos olisi todellinen, kuulostaa siltä että teillä ei ole mitään parisuhdetta. Ette ole keskustelleet mistään ennen yhteenmuuttoa ettekä kykene keskustelemaan sen jälkeenkään. Anna kun arvaan, teillä syödä'n paljon eineksiä koska ette osaa edes ruokailusta puhua. Noin käy kun pitää leikkiä kotia ennen kuin on kasvettua aikuisiksi.
Kun asuin vielä yhdessä eksän ja lapseni isän kanssa halusin pianon, lapselle ja itselleni. Eksähän sitä vastusti kuten kaikkea muutakin mikä olisi tuonut minulle iloa. Ostin sitten sähköpianon jota soittelin lapsen kanssa. Aikanaan ymmärsin laittaa ankeuttajan pihalle. Nykyään jo keski-iässä ja edelleen asun yksin. Miesystävä ehdottelee yhteenmuuttoa, ei tule tapahtumaan.