Kotiäiti sairaslomalle -miten?

Ihan aiheellinen kysymys tämäkin. Minä jouduin hoitovapaalla sairaalaan kun umppar puhkesi. Mies Norjassa työmatkalla ja isovanhemmat asuu länsisuomessa. Klo 2 yöllä soitin ambulanssin ja sossusta tuli joku päivystäjä meille siksi aikaa, että mies sai soitettua ystävättärelleni, joka oli omista töistä poissa siihen saakka, että äitini pääsi pelipaikalle, joka hänkin oli poissa töistä 2 päivää kunnes mieheni joka lähti kesken konferenssin pääsi kotiin lasten luo.

Sori, mun vika :( Typerä kotiäiti!

Sieltä paljon parjatusta lastensuojelusta voisi saada apua, siis ihan taloudellista tukea nuoremman lapsen hoitoon. Ainakaan meidän kunnassa päivähoitomaksuihin ei ole mahdollista saada tukea edes silloin kun pk-paikka on osa lapsen kuntoutusta, saati sitten jos se olisi osa vanhemman kuntoutusta :( mutta lastsnesuojelun avohuollosta voi saada pk-maksuihin apua, jos katsovat sen tarpeelliseksi. Jos tekee itse itsestään lastensuojeluilmoituksen ja on muutenki nyhteistyökykyinen niin lastensuojelusta on paljon apua!

Mikä tässä nyt on ongelma? Äidille sairausloma, päivärahat saa Kelasta, lapset päivähoitoon. Päivähoitomaksut määräytyvät tulojen mukaan, joten tuskin ne on kenellekään ylivoimaisia.

[quote author="Vierailija" time="04.12.2013 klo 12:46"]

[quote author="Vierailija" time="04.12.2013 klo 12:29"]

Ihan oikeasti, en tajua kyllä tällaisia mammoja.  Mitenhän sitä isoäitimme selvisivät, kun miehet oli sodassa, lapset pieniä ja kantturoita navetassa.

[/quote]

Osalla isoäideistämme oli talossa muita aikuisia auttamassa. Loput joutuivat sitten turvautumaan sellaisiin ratkaisuihin, joita nykypäivän lastensuojelu ei kyllä hyväksyisi. Esimerkiksi minun isoäidilläni ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin jättää pienet lapset keskenään kotiin. Sitoi kiinni pöydännurkkaan, etteivät päässeet karkaamaan. Hänellä kävi niin hyvä tuuri, että kaikki lapset selvisivät hengissä aikuisiksi. Monelta muulta kuoli lapsi tapaturmaisesti, kun äidin ei mitenkään ollut mahdollista katsoa lasten perään kaikkien muiden töidensä ohella.

[/quote]

Niinpä. Sukua oli ennen lähellä tai jos ei ollut niin sitten oli nuo pöydänjalkametodit. Minun isoisäni vanhemmat kalastivat ammatikseen. Verkoille kun lähtivät niin hekin jättivät kotiin 2- ja 1-vuotiaat keskenään. Ja kun lapsia tuli lisää niin pienet neli-viisi-vuotiaat huolehtivat taapero-ja vauvaikäisistä.

[quote author="Vierailija" time="04.12.2013 klo 12:59"]

Niin ja monelle tuli mies ja poika arkussa takaisin. Ja ei silti paruttu, että miten saisin saikkua, kun kotiäidillä on niin vaikeaa.

Mutta jos haluaa olla heikko paska, niin sitten elää elämänsä heikkona paskana. Arvot kovenee koko ajan ja jos haluaa sortua, niin sinne vain paskaan mahtuu makaamaan.

No, toisaalta maailman tilanne näyttää siltä, että ehkä meidän sukupolvi saattaa oikeasti nähdä sen, kun elämä romahtaa. Siinä sitten näkee, kuka selviää ja kuka on ruikuttaja.

[/quote]

Ai ennen ei romahdettu? Tutkipa historiaa. Mielisairaaloita oli paljon enemmän kuin nykyään ja ne olivat väärällänsä potilaita. Myös terveydellisiä romahduksia sattui. Ihmisiä kuoli nuorena sydänvaivoihin ja triviaaleihin tauteihin joista olisi selvinnyt lepäämällä. Ennenaikaiset synnytykset ja keskenmenot olivat yleisiä, koska levätä ei saanut vaan painostettiin töihin. Myös lapsivuodekuolemat parin viikon sisällä synnytyksestä olivat yleisiä samasta syystä, levätä ei saanut. Tämä kaikki on mielestäsi tietenkin erinomaisen mainiota meininkiä. Maallikoilla on kaikenlaisia hassuja käsityksiä historiasta kuten että ihmiset eivät ole ennen sortuneet elon tiellä. Tietäisit vaan! T: Historian jatko-opiskelija

[quote author="Vierailija" time="04.12.2013 klo 14:40"]

Ai ennen ei romahdettu? Tutkipa historiaa. Mielisairaaloita oli paljon enemmän kuin nykyään ja ne olivat väärällänsä potilaita. Myös terveydellisiä romahduksia sattui. Ihmisiä kuoli nuorena sydänvaivoihin ja triviaaleihin tauteihin joista olisi selvinnyt lepäämällä. Ennenaikaiset synnytykset ja keskenmenot olivat yleisiä, koska levätä ei saanut vaan painostettiin töihin. Myös lapsivuodekuolemat parin viikon sisällä synnytyksestä olivat yleisiä samasta syystä, levätä ei saanut. Tämä kaikki on mielestäsi tietenkin erinomaisen mainiota meininkiä. Maallikoilla on kaikenlaisia hassuja käsityksiä historiasta kuten että ihmiset eivät ole ennen sortuneet elon tiellä. Tietäisit vaan! T: Historian jatko-opiskelija

[/quote]

Törmäsin mielenkiintoiseen tutkimukseen ja ajankuvaan sota-ajalta, nimenomaan vauvaperheen näkökulmasta

http://users.jyu.fi/~kianhyto/liitteet/Me%20kaikki%20taalla%20voimme%20hyvin.pdf

Tiivistettynä tämän kyseisen, varmaan aika tyypillisen, perheen kuvaus:

- Synnytykset olivat silloinkin vaikeita, niistä päätyi jopa pitkäksi aikaa sairasvuoteelle toipumaan. Ja se mies rintamalta lähetettiin silloin kotiin, eikä jätetty vaimoa selviämään yksin!

- Synnytyksiä pelättiin eikä syyttä, sillä lapsivuodekuolemat ja keskenmenot yleistyivät sodan aikana.

- Vaikka oli erittäin rankkaa, ei siitä kaikesta selvitty yksin. Samassa pihapiirissä asui sukulaisia, renki ja piika ja/tai evakkoperheitä. Naapureita autettiin.

- Kaikesta ei selvitty helpolla ja elämässä oli ongelmia, eivätkä äidit aina oikeasti jaksaneet saati kokeneet voivansa hoitaa lapsiaan riittävän hyvin.

Erityisesti tutkimuksesta käy ilmi kuinka suuri osa tästä meidän käsityksestämme vaikka mitä kestävistä sota-ajan äideistä on todellisuudessa silloin tarkoituksella luotua propagandaa ja kuviteltua kiiltokuvaa, jonka tarkoitus oli nostaa taistelutahtoa ja kotirintaman jaksamista. Propagandaa, joka ei edes silloin ollut totta, mutta me emme ole nähneet sitä aikaa itse, joten me uskomme sen olevan totta ja vaadimme nyt toisiltamme jotain sellaista historiaan perustuvaa jaksamista, jota ei ole koskaan ollut olemassakaan.

Ja kirsikkana kakun päällä: Jo silloin äiti teki aina väärin, teki mitä vain:D

"Elna kärsi siitä, ettei kyennyt hoitamaan lapsiaan itse ollessaan kovan työpaineen alla. Pahaa mieltä asiasta lisäsivät muut ihmiset, jotka puhuivat ilkeästi. ”Vai miltä Sinusta tuntuisi kuunnella yhtämittaa moitteita siitä, että olen laittanut lapsia toisten hoidettaviksi. Sinä kyllä saisit kuulla osan niistä moitteista, sillä en minä yksin ole syyllinen heidän olemassa oloonsa.”"

[quote author="Vierailija" time="04.12.2013 klo 14:14"]

Mikä tässä nyt on ongelma? Äidille sairausloma, päivärahat saa Kelasta, lapset päivähoitoon. Päivähoitomaksut määräytyvät tulojen mukaan, joten tuskin ne on kenellekään ylivoimaisia.

[/quote] Paitsi että jos lapset ovat myös sairaana, ei heitä voi hoitoon viedä.

[quote author="Vierailija" time="04.12.2013 klo 12:05"]Onneksi kivojakin vastauksia on tullut. Olen siis ap. Sairastuin mielenterveysongelmiin toisen vauva-aikana ja olin sairaalassa useamman kuukauden. Lapset oli tuolloin isovanhemmillaan toisella puolella maata. Olen vieläkin toipilas. Isompi laitettiin virikehoitoon, että jaksaisin paremmin. Mutta nyt alkaa voimat loppua taas. Mietin mitä vaihtoehtoja tässä nyt on. Flunsassa ja oksennustaudissa olen lapsia hoitanut tietäen, ettei se kestä kuukausia.
[/quote]

Hakeudu hoitoon ettei tilanne pahene

[quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 16:40"]

[quote author="Vierailija" time="04.12.2013 klo 12:05"]Onneksi kivojakin vastauksia on tullut. Olen siis ap. Sairastuin mielenterveysongelmiin toisen vauva-aikana ja olin sairaalassa useamman kuukauden. Lapset oli tuolloin isovanhemmillaan toisella puolella maata. Olen vieläkin toipilas. Isompi laitettiin virikehoitoon, että jaksaisin paremmin. Mutta nyt alkaa voimat loppua taas. Mietin mitä vaihtoehtoja tässä nyt on. Flunsassa ja oksennustaudissa olen lapsia hoitanut tietäen, ettei se kestä kuukausia. [/quote] Hakeudu hoitoon ettei tilanne pahene

[/quote]

Kappas, tämä muinoin aloittamani ketju tuli esille. Masennusta jatkui jonkun aikaa ja sain uuden lääkityksen. Jaksoin sitten paremmin ja menenkin töihin. Sairastuin kuitenkin uudelleen työn takia ja nyt taas toipilaana. Lapset ovat kuitenkin hoidossa. Alan palautua ja pian aloitan etsimään uutta työtä.