Kotiäiti sairaslomalle -miten?

Minä en ymmärrä näitä ilkeilijöitä, jotka ovat sitä mieltä, että äiti ei voi tarvita koskaan lepoa ja sairaslomaa. Tiedän erään äidin, joka jaksoi ja jaksoi ilman apua. Yksi kaunis päivä ei sitten enää ollutkaan niin mahdotonta äidin päästä sairaslomalle tai apua: Äiti kiidätettiin suljetulle osastolle ja sairaslomaa tuli kuukausikaupalla kerrasta, kun äiti pysyi sairaalassa.

Jotenkin toivoisi, että äideilläkin olisi mahdollisuus saada tarvitsemansa lepo, eikä aina vain vittuiltaisi ja käskettäisi jatkamaan, ennen kuin ollaan tuollaisessa tilanteessa.

Sanoinko ap, että mt-ongelma johtuu lapsista. Hänellähän voisi olla sama tilanne duunissakin. Kyllä se taitaa niin olla, että ratkaisut on vähissä, jos varaa toiseen hoitopaikkaa ei ole. Mieheltä ainakin odottaisi tässä tilanteessa mittavaa venymistä.

[quote author="Vierailija" time="04.12.2013 klo 12:29"]

[quote author="Vierailija" time="04.12.2013 klo 12:24"]

Minäkin juuri mietin sitä että mitä jos sairastun vaikka siihen influenssaan tai pienempäänkin flunssaan? Miten vauvaa jaksaa hoitaa ja leikkiä jos on joku 39 astetta kuumetta?  Irvailija tietysti jaksaa. Täytynee ottaa influenssarokotus, mutta se ei estä flunssia.

[/quote]

Silloin otettiin buranaa 800mg ja odotettiin, että kuume laskee.

Ihan oikeasti, en tajua kyllä tällaisia mammoja.  Mitenhän sitä isoäitimme selvisivät, kun miehet oli sodassa, lapset pieniä ja kantturoita navetassa.

[/quote]

Minä tein noin kerran lapsen ollessa vauva. Ihan hyvin meni, kunnes toisena iltapäivänä sydän alkoi hakkaamaan, päässä oyöri, oli kamala olo ja oli pakko mennä siltä seisomalta makaamaan lattialle. Lapsi oli juuri siinä iässä, että kiipesi joka paikkaan ja rukoilin, ettei lapsi siinä välissä saa päähänsä mitään hölmöä ja mietin paheneeko kohtaus ja soitanko ambulanssin vai minne. Soitin kuitenkin miehelle, joka onneksi pääsi tunnissa kotiin kesken työpäivän.

Kai minä olisin tuosta hengissä selvinnyt, mutta opin kerrasta miksi buranan voimin ei sinnitellä ihan missä kunnossa hyvänsä.

[quote author="Vierailija" time="04.12.2013 klo 12:29"]

Ihan oikeasti, en tajua kyllä tällaisia mammoja.  Mitenhän sitä isoäitimme selvisivät, kun miehet oli sodassa, lapset pieniä ja kantturoita navetassa.

[/quote]

Osalla isoäideistämme oli talossa muita aikuisia auttamassa. Loput joutuivat sitten turvautumaan sellaisiin ratkaisuihin, joita nykypäivän lastensuojelu ei kyllä hyväksyisi. Esimerkiksi minun isoäidilläni ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin jättää pienet lapset keskenään kotiin. Sitoi kiinni pöydännurkkaan, etteivät päässeet karkaamaan. Hänellä kävi niin hyvä tuuri, että kaikki lapset selvisivät hengissä aikuisiksi. Monelta muulta kuoli lapsi tapaturmaisesti, kun äidin ei mitenkään ollut mahdollista katsoa lasten perään kaikkien muiden töidensä ohella.

[quote author="Vierailija" time="04.12.2013 klo 12:33"]

Sanoinko ap, että mt-ongelma johtuu lapsista. Hänellähän voisi olla sama tilanne duunissakin. Kyllä se taitaa niin olla, että ratkaisut on vähissä, jos varaa toiseen hoitopaikkaa ei ole. Mieheltä ainakin odottaisi tässä tilanteessa mittavaa venymistä.

[/quote]

Tässä se ongelma on kiteytetty. Jos olisi varaa toisenkin hoitoon niin jaksaisin paremmin. Tämä olisi optimaalinen ratkaisu, tai no minun paraneminen tietenkin.

Voisiko miehesi jäädä hoitovapaalle ja sinä ilmoittautuisit työnhakijaksi? En usko, että ihan heti tarjottaisiin mitään työtä. Sitten hoitokontaktiin yhteys ja mahdollisesti osastojakso.

Ja isoäitimme elivät ihan erilaisessa maailmassa, jossa "tilaa" masennukselle ei juuri ollut, mutta ei niitä lapsiakaan niin hyvin aina hoidettu.

[quote author="Vierailija" time="04.12.2013 klo 12:29"]

[quote author="Vierailija" time="04.12.2013 klo 12:24"]

Minäkin juuri mietin sitä että mitä jos sairastun vaikka siihen influenssaan tai pienempäänkin flunssaan? Miten vauvaa jaksaa hoitaa ja leikkiä jos on joku 39 astetta kuumetta?  Irvailija tietysti jaksaa. Täytynee ottaa influenssarokotus, mutta se ei estä flunssia.

[/quote]

Silloin otettiin buranaa 800mg ja odotettiin, että kuume laskee.

Ihan oikeasti, en tajua kyllä tällaisia mammoja.  Mitenhän sitä isoäitimme selvisivät, kun miehet oli sodassa, lapset pieniä ja kantturoita navetassa.

[/quote]

Aika paljon siihen aikaan lapsia kuolikin tapaturmissa.

Eikä vauvoja hoidettu ja leikitetty niinkuin nykyään. 4 tunnin välein annettiin ruokaa, ja jos vauva siinä välissä itki, niin sen sanottiin vain kehittävän keuhkoja ja antavan kauniin lauluäänen.

Itsekseen ja keskenään lapset silloin saivat pärjätä.

Jos tänä päivänä joku yrittäisi tuota 'isoäitien' tapaa, niin äkkiä lähtisi lapset huostaan.

[quote author="Vierailija" time="04.12.2013 klo 12:46"]

Osalla isoäideistämme oli talossa muita aikuisia auttamassa. Loput joutuivat sitten turvautumaan sellaisiin ratkaisuihin, joita nykypäivän lastensuojelu ei kyllä hyväksyisi. Esimerkiksi minun isoäidilläni ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin jättää pienet lapset keskenään kotiin. Sitoi kiinni pöydännurkkaan, etteivät päässeet karkaamaan. Hänellä kävi niin hyvä tuuri, että kaikki lapset selvisivät hengissä aikuisiksi. Monelta muulta kuoli lapsi tapaturmaisesti, kun äidin ei mitenkään ollut mahdollista katsoa lasten perään kaikkien muiden töidensä ohella.

[/quote]

Näinhän sitä tehtiin. Omalla isoäidilläni isommat lapset katsoivat pienempien perään. Aika pienestä pienetkin lapset käskettiin keskenään metsään marjaan, eväät vain mukaan. Siellä huitelivat ties missä soilla ja metsissä koko päivän ja tulivat illalla kotiin. Ja hänellä sentään oli mies kotona, eikä joutunut edes sotaan.

[quote author="Vierailija" time="04.12.2013 klo 12:36"]

[quote author="Vierailija" time="04.12.2013 klo 12:29"]

[quote author="Vierailija" time="04.12.2013 klo 12:24"]

Minäkin juuri mietin sitä että mitä jos sairastun vaikka siihen influenssaan tai pienempäänkin flunssaan? Miten vauvaa jaksaa hoitaa ja leikkiä jos on joku 39 astetta kuumetta?  Irvailija tietysti jaksaa. Täytynee ottaa influenssarokotus, mutta se ei estä flunssia.

[/quote]

Silloin otettiin buranaa 800mg ja odotettiin, että kuume laskee.

Ihan oikeasti, en tajua kyllä tällaisia mammoja.  Mitenhän sitä isoäitimme selvisivät, kun miehet oli sodassa, lapset pieniä ja kantturoita navetassa.

[/quote]

Minä tein noin kerran lapsen ollessa vauva. Ihan hyvin meni, kunnes toisena iltapäivänä sydän alkoi hakkaamaan, päässä oyöri, oli kamala olo ja oli pakko mennä siltä seisomalta makaamaan lattialle. Lapsi oli juuri siinä iässä, että kiipesi joka paikkaan ja rukoilin, ettei lapsi siinä välissä saa päähänsä mitään hölmöä ja mietin paheneeko kohtaus ja soitanko ambulanssin vai minne. Soitin kuitenkin miehelle, joka onneksi pääsi tunnissa kotiin kesken työpäivän.

Kai minä olisin tuosta hengissä selvinnyt, mutta opin kerrasta miksi buranan voimin ei sinnitellä ihan missä kunnossa hyvänsä.

[/quote]

Voi hellanlettas sentäs. Olisit kyllä 40-luvulla varmaan romahtanut ensimäisenä päivänä, kun miehes olisi joutunut rintamalle.

Ei voi kuin nauraa, tai oikeastaan sääliä nykyajan naisia.

Niin ja monelle tuli mies ja poika arkussa takaisin. Ja ei silti paruttu, että miten saisin saikkua, kun kotiäidillä on niin vaikeaa.

Mutta jos haluaa olla heikko paska, niin sitten elää elämänsä heikkona paskana. Arvot kovenee koko ajan ja jos haluaa sortua, niin sinne vain paskaan mahtuu makaamaan.

No, toisaalta maailman tilanne näyttää siltä, että ehkä meidän sukupolvi saattaa oikeasti nähdä sen, kun elämä romahtaa. Siinä sitten näkee, kuka selviää ja kuka on ruikuttaja.

[quote author="Vierailija" time="04.12.2013 klo 12:59"]

Niin ja monelle tuli mies ja poika arkussa takaisin. Ja ei silti paruttu, että miten saisin saikkua, kun kotiäidillä on niin vaikeaa.

Mutta jos haluaa olla heikko paska, niin sitten elää elämänsä heikkona paskana. Arvot kovenee koko ajan ja jos haluaa sortua, niin sinne vain paskaan mahtuu makaamaan.

No, toisaalta maailman tilanne näyttää siltä, että ehkä meidän sukupolvi saattaa oikeasti nähdä sen, kun elämä romahtaa. Siinä sitten näkee, kuka selviää ja kuka on ruikuttaja.

[/quote]

Kuka jaksaa sota-aikoja muistella. Ettehän te silloin eläneet äitinä.

Aika ilkeitä vastauksia monellakin, täältä huomaa asenteen, että mielenterveysongelmia ei pidetä "oikeana sairautena". Monella on enemmän huoli flunssasta tms. jota nyt jokaisella on ja tuollaisesta muutamassa päivässä ohi menevästä vaivasta nyt aina jotenkin päin selviää. Kuitenkin, ap:llä on niinkin paha tilanne, että hänellä on itsetuhoisia ajatuksia ja hän todellakin tarvitsee apua pikaisesti.

Ap:llä on erilainen tilanne kuin itselläni, mutta ongelma on tuttu. Jouduin hiljattain (fyysisen syyn) takia olemaan sairaalahoidossa n. 2 viikkoa, eikä edes siksi ajaksi ollut mahdollista saada mitään apua mistään 3 alle kouluikäisen lapsemme hoitoon. Onneksi suurimman osan ajasta pystyimme toimimaan niin, että tulin aina miehen työpäivien ajaksi kotiin, lähinnä makasin sohvalla puolikuolleena ja 6-vuotias esikoinen passasi minua sekä katsoi pienimmäisen (1½-vuotias) perään. Toinen vaihtoehto olisi ollut viedä lapset äkkiseltään päiväkotiin, mikä ei myöskään erityisesti pienimmän osalta olisi ollut mikään kiva ratkaisu (yhtäkkiä ilman mitään tutustumisia hoitoon 9h 5 päivänä viikossa, lisäksi hänellä on seurantaa vaativa sairaus+ lääkitys siihen). Alussa, kun en vielä päässyt kotiin päiviksi, mies piti palkatonta vapaata töistä. Siinäpä ne vaihtoehdot sitten olivatkin. MLL:n hoitajia ei monessakaan paikassa saa, ja ainakin meillä se olisi myös ollut pitemmän päälle taloudellisesti täysin mahdotonta, hinta lähes 10€/tunti!

Ap:n tilanteessa tulee lähinnä mieleen, että olisiko kuitenkin jostain mahdollista nipistää niin, että pystyisitte kustantamaan toisellekin lapselle vaikka osa-aikaisen virikehoidon? Pystyisiköhän asiaan saamaan apua joltain sosiaalityöntekijältä tai muulta ammattihenkilöltä? Neuvolasta?

[quote author="Vierailija" time="04.12.2013 klo 12:56"]

Voi hellanlettas sentäs. Olisit kyllä 40-luvulla varmaan romahtanut ensimäisenä päivänä, kun miehes olisi joutunut rintamalle.

Ei voi kuin nauraa, tai oikeastaan sääliä nykyajan naisia.

[/quote]

Se voi olla. Tuohon samaan aikaan kärsin erittäin huonosti nukkuvan ja sairaan vauvan aiheuttamasta järkyttävästä univelasta. Jos olisin ollut täysin yksin ilman mitään apua vauvan kanssa, ehkä olisin joutunut jättämään lapsen hoitamatta kunnolla, tai joutunut jossain vaiheessa itse sairaalaan, seonnut tai käynyt vielä huonommin. Sellaistakin sattui äideille, aivan oikeassa elämässä. Entisaikaan äitejä kuoli, vauvoja hylättiin, annettiin pois, pahoinpideltiin tai jätettiin huonolle hoidolle, jos äidille tuli ongelmia tai ei apua saanut. Tätä tapahtuu yhä paikoissa, joissa äidit jäävät liian yksin eikä apua saa mistään.

Siksi ihmisyhteisöt eivät normaalisti jätä yleensä äitiä yksin lasten kanssa, vaan auttavat ja hoitavat yhdessä. Niin ihminen on kehittynyt evoluutiossa ja selvinnyt rankoistakin vaiheista, sillä että olemme ihmisyhteisönä välittäneet toisistamme, emmekä jättäneet toisia pärjäämään yksin. On tutkittu, että ihmisnaaraat elävät pitkälle lisääntymisiän yli juuri siksi, että heidän apunsa on tehnyt mahdolliseksi jälkeläisten selviytymisen paremmin. Siksi evoluutio on alkanut suosimaan isoäitien pitkää elinikää, siksi, että äidit ja lapsenlapset selviävät siten paremmin. Toistemme auttamisen vuoksi olemme aina olleet myös yhteisöissä elävä laji, emme yksineläjiä.

Meidät on lajina rakennettu auttamaan toisiamme ja ennen kaikkea tukemaan pikkulapsivaiheen yli. En ymmärrä mihin tämä lajin perustavaa laatua oleva asia on kadonnut nykyihmisen ymmärryksestä.

Kotiäiti voi hakea sairaslomalapun ja mies viedä sen töihin. Vapaata, ei palkallista, saa pakottaviin perhesyihin ja lasten hoidon järjestämiseen.

Mihinkään vuosia kestävään mt-ongelmaan se ei auta, mutta sairauksiin, pieniin operaatioihin jne riittänee.

Niinhän se on että kotiäitillä ei ole sairaslomaa. Eikö sun nuorimmainen nuku päikkäreitä että saat ainakin silloin levähtää?? Flunssalääkettä vaan nassuun. Itselläni meni  vähän aikaa sitten selkä jumiin enkä pystynyt kunnolla kävelemään tai olemaan pystyssä..Kaksi pientä muksua kotona. Ei apuja sukulaisista. Minä makoilin lattialla tehden palapelejä,rakensin palikoilla, piirsin yms. lapsien kanssa. Mies oli onneksi apuna heti kun pääsi töistä.

[quote author="Vierailija" time="04.12.2013 klo 12:59"]

Mutta jos haluaa olla heikko paska, niin sitten elää elämänsä heikkona paskana. Arvot kovenee koko ajan ja jos haluaa sortua, niin sinne vain paskaan mahtuu makaamaan.

No, toisaalta maailman tilanne näyttää siltä, että ehkä meidän sukupolvi saattaa oikeasti nähdä sen, kun elämä romahtaa. Siinä sitten näkee, kuka selviää ja kuka on ruikuttaja.

[/quote]

Näin saattaa hyvinkin käydä, varsinkin jos haluamme edistää sinun julistamaasi ajatusmaailmaa.

Ihmiskunta on selvinnyt paljon paljon kovemmista ajoista: Jääkaudesta. Ajasta jolloin vasta olimme keksimässä miten tehdään tuli tai rakennetaan lämpimiä asumuksia. Ajasta ilman lääketieteen osaamista tai lääkkeitä. Mammuttien metsästyksestä alkeellisin asein.

Niistä ajoista selvisivät juuri ne, jotka eivät jättäneet muita paskaan makaamaan ja keskittyneet omaan napaan. Hengissä selvivät ne, jotka osasivat tehdä ryhmätyötä, huolehtivat koko ryhmästä, pitivät huolta myös jälkikasvusta, eivätkä jättäneet vauvaa kuolemaan, jos äiti ei jaksanut.

Me todellakin tulemme näkemään romahduksen, jos unohdamme sen tärkeimmän keinon millä ihminen on aina selvinnyt vaikeimmista ajoista ja joka on osoittautunut ylivoimaisen hyväksi aikojen saatossa. Meille on muotoutunut monimutkaiset sosiaalisia viestejä ja konteksteja ymmärtävät aivot juuri siksi, että se on tehnyt mahdolliseksi yhdessä toimimisen. Se on myös taannut resurssien järkevämmän käytön, kun muita on autettu selviämään sairaudesta ja ongelmista eikä päästetty hukkaan kyseiseen ihmiseen panostettuja resursseja. Tällä on saatu eri taitoja ryhmän käyttöön, eikä niitä ole turhaan menetetty ja jouduttu taas kasvattamaan alusta lähtien uusia yksilöitä, joista suuren osan olisi taas annettu kuolla. Fyysisesti olemme melko heikko laji, mutta henkiset ominaisuutemme ovat ne, jotka ovat mahdollistaneet ryhmän kautta selviämisen.

t. 46

Päiväkodit on keksitty sitä varten, että sinne voi viedä lapset siksi aikaa kun vanhemmat käyvät töissä/opiskelevat/sairastavat. Piste. Koska tahansa kotiäiti voi hakea lapselleen päivähoitopaikkaa. Kunnan on järjestettävä lääkärintodistuksella hoitopaikka kahden viikon sisällä hakemisesta tai akuuttitilanteessa jopa heti.

Voiko imettävä ottaa sitä buranaa? Tottahan sitä sitten vedän, jos se on sallittua.

Toinen kysymys: ovatkohan eräät yhtä kovia ja armottomia lapsilleenkin?

Ei myöskään pidä paikkaansa, ettei kotiäidillä olisi sairauslomaa. Kyllä on. Kotiäiti saa sairauslomaa lääkärintodistuksella ja silloin Kela maksaa sairauspäivärahaa. Lapset voi aina viedä päiväkotiin.

Imettävä äiti voi käyttää buranaa.