Help! Lasta sorsitaan, mutta ei kiusata niin, että jäisivät kiinni.

Lapsesi on tullut ikään, jossa henkinen kehitysvaihe alkaa määritellä kuka on kaveri kenenkin kanssa.

Olisiko nuoremmat kaverit sopivampia, 1-2 vuotta nuoremmista voisi löytyä sopivia kavereita tytöllesi.

Kokemusta on meilläkin, tosin pojasta oli kyse. Hänen kaverit kyllä kiusasivatkin, mutta niin ovelasti, etteivät opettajat /välituntivalvojat päässeet jyvälle...

Se oli todella kurjaa aikaa pojalle, perhekin siitä kärsi pidemmän päälle.

Onneksi muutettiin!

Onko sisaruksia joista lapsi saisi tukea?

up

Laittaisin lapsen opettajalle tietoa asiasta Wilman kautta ja kysyisin mitä he voisivat tehdä asialle.

Ope tietää asiasta, mutta voivottelee, että tuossa iässä ei enää voida vaatia muuta, kuin että eivät kiusaa. Kavereita on ollut, mutta ne eivät oikein pysy. Lapsi on aika sosiaalisesti lahjaton ja kärsimätön. Harrastuksista on tullut kavereita, ei ystäviä. Lapsen itsetunto on sen verran romuna, ettei uskalla pyytää ketään meille. AP

Tarkoitus on kysyä ihan asiallisesti ei kettuilla, mutta onko lapsesi yliaktiiviisuus huonoa käytöstä vai esim adhd -tyyppistä, jolle ei mahda mitään? Tästä ei nyt saa ihan selvää, että onko lapsesi reppana vai hankala? Olisiko syytä keskustella lapsesi kanssa, siitä miten kavereiden kanssa käyttäydytään? En halua syyllistää, tuntuu vain että osa vanhemmista ei ymmärrä sitä, että omassakin lapsessa voi olla jotain "vikaa". Lapsuudessa, tai oikeastaan varhaisnuoruudessa yksi kaverini äideistä jutteli ajan kanssa siitä, millainen hänen tyttärensä on ja miksi häntä kiusataan/syrjitään koulussa. Opettaja tiesi siis myös tästä. Tämä oli mielestäni fiksua, harvoin lapsi tajuaa miksi muut häntä kiusaavat, joten aika mahdoton vanhemmankaan on aiheesta saada oikeaa kuvaa. Tässä tapauksessa tämä tyttö oli melko hemmoteltu ja vähän ylimielinen, tällaisia usein kiusataan lapsena. Oli toisaalta yksinäinen, mutta kun hänen kanssaan oli niin komenteli yms. Vanhempi tosiaan näkee tilanteesta vain sen, että lapsi on yksinäinen ei syitä siihen. Mutta toivottavasti asia ratkeaa ja lapsesi ei ole enää onneton!

Olen kieltänyt lastani olemasta vastaavanlaisen tytön kanssa. Mikään ei toimi, kaikessa pitää totella, tavarat viedään ja rikotaan, tönitään muka siksi, että se on kivaa jne.

Olen sanonut omalle lapselleni, että kiusata ei saa, mutta kaveri ei tarvitse olla. Kenenkään ei pidä olla toisen nyrkkeilysäkkinä siksi, että kaveri on "lyhytpinnainen ja vilkas". Kyseessä ei ole kiusaaminen vaan terve itsesuojeluvaisto.

Tuossa iässä tytöillä menevät kaverisuhteet uusiksi fyysisen ja henkisen tason kehittyessä eri aikoihin. Mielestäni kyse ei ole kiusaamisesta silloin. Omakin tyttäreni on pudonnut aikaisemmasta kaveriporukasta pois, koska ei ole vielä valmis murrosikäisten juttuihin. Uusia (vielä lapsenomaisia) kavereita on löytynyt toisen luokan tytöistä ja jopa toisesta koulusta. Älkää antako periksi, vaan etsikää uusia kavereita rinnakkaisluokilta ja harrastuksista. Kaverisuhteet muuttuvat taas, kun omalle lapsellesi alkaa tulla murrosiän merkkejä.

Mitä toivot tapahtuvaksi? Haluat ensisijaisesti muuttaa muita kuin oman lapsesi tapaa toimia?

Minulla on samanlainen kokemus, mutta tältä toiselta puolelta. Lapsi kiusasi ja ahdisteli omaa lastani ensin ja lapsi sai vain yksinjertaisesti tarpeekseen. Tiedän, että lapseni ei kiusaa tätä lasta, ei vain halua olla ylenmärin tekemisissä. Ei ole mitään kiinnijäämistä, tämän tietää myös opettaja. lapsen käytös voi olla joskus niin poikkeavaa ja päällekäyvää, että ystävyys ei vain onnistu. ystäviä voi saada muualtakin kuin omalta luokalta. Ikävä tilanne kuitenkin. Kaikki ei ole vain ihan mustavalkoista.

Lapsi varmasti löytää vielä paikkansa ja oppii käyttäytymään kuten tuhannet muutkin.Enempää ei hänelä odoteta esim. koulussa.

Sellaista se on. Ei ketään voi velvoittaa toisen kaveriksi, eikä ole mitenkään tuomittavaaa että nuo tytöt ei halua tytärtäsi kaveripiireihinsä. Riittää, että eivät kiusaa, antavat olla rauhassa. Ja luokassa esim. ryhmätöissä opettajan täytyy pitää huoli siitä, että kaikilla on ryhmä, myös niillä epäsuosituilla oppilailla.

Koulussa pitää olla hiljaa ja rauhallisesti, ja Suomessa myös useimpien ihmisten kanssa. Intensiivisempiäkin yksilöitä löytyy, mutta ei välttämättä samalta luokalta.

Luokassa tyttäreni on rauhallinen, eikä häiriköi. Muuten on vähän villimpi tapaus ja keskittyminen on vähän hukassa. ap

Vainoharhaisen mielestä vainoajat ovat aina niin ovelia, että eivät jää kiinni.

Murrosiän fyysinen ja henkinen kehitys menevät usein eri linjaa. Eli henkisen murrosiän mukaan mennään. 

Olin itse aika ujo lapsi ja mua ahdisti kaikki "vähän vilkkaat" lapset. En halunnut olla heidän kanssaan, mutta en kiusatakaan. Minusta se on aika luonnollista. Lue muuten Liisa Keltikangas-Järvisen kirja Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot. Luin sen juuri äsken, mutta palautinkin jo kirjastoon, ja siinä lopussa oli jotain näistä aktiivisista lapsista, jotka putoavat pois kaveriporukoista. Muutenkin kirja oli oikein hyvä ja suosittelen kaikille :)

Toivotaan, että tyttäresi löytää samantyyppisen tytön tai pojan kaverikseen vielä.