On väärin, että hiljaiset ja arat oppimisvaikeuksiset ovat samassa luokassa käytöshäiriöisten kanssa koulussa

Vierailija kirjoitti:

Tai sitten vaan opetellaan siihen, että elämässä joutuu olemaan, tekemään töitä ja opiskelemaan hyvin erilaisten ihmisten kanssa mitä itse on. Vapaa-ajalla voi sitten valita seuransa.

Totta. Onneksi peruskoulussa oli tottunut siihen, että takana oleva viskoo kuminpalasia selkään, niin se ei enää yliopiston luennolla haitannut. 

Vierailija kirjoitti:

Miltähän aikuisesta tuntuisi, jos pitäisi joka päivä töihin mennessä miettiä, tuleeko kollegalta turpaan vai ei, vai saako tehdä työtehtäviä tällä kertaa rauhassa?

Fyysinen väkivalta lienee työpaikoilla harvinaista, mutta henkistä väkivaltaa hyvin moni kyllä kohtaa.

UP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai sitten vaan opetellaan siihen, että elämässä joutuu olemaan, tekemään töitä ja opiskelemaan hyvin erilaisten ihmisten kanssa mitä itse on. Vapaa-ajalla voi sitten valita seuransa.

Totta. Onneksi peruskoulussa oli tottunut siihen, että takana oleva viskoo kuminpalasia selkään, niin se ei enää yliopiston luennolla haitannut. 

Ongelmakäytös 10-vuotiaalla ja 25-vuotiaalla ilmenee aika eri tavoilla. Silti aikuisenakin pitää kyetä toimimaan myös niiden ei-niin-mukavien ihmisten kanssa, joilla on (omasta mielestä) outoja tapoja, mahdollisesti häiritseviäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omalla lapsellani on keskittymisvaikeuksia jotka vaikuttavat tuntityöskentelyyn silloinkin kun on rahallista.

Luokassa on häiriköitä ja tänä syksynä tilanne vielä pahentunut. Mutta tämä on viides kouluvuosi ja lapsi on oppinut sopeutumaan. Ei mitään unelmaluokkaa olekaan olemassa jossa kaikki lapset olisivat vertaisiaan.

Kyllä on, niissä  kouluissa, joissa tehdään pienenä karsinta ja kouluun pääsevät vain hyvät oppilaat.

Lapset joilla vaikeuksia koulunkäynnissä ei sinne pääse.

Älä helkkarissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti aikuisessakin elämässä joutuu tulemaan toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa. Ujon ja aran on hyvä oppia myös tulemaan vähän kuorestaan.

Siis ne käytöshäiriöiset HÄIRITSEVÄT. Ja sitä paitsi elämässä on karsinnat siten, että ympäröivät ihmiset ovat samankaltaisia kuin itse on. Siksi myös sellaiset koulut, joihin on karsinta, ovat hyviä.

Kuplassa eläminen ei tee hyvää. On erittäin tärkeää oppia näkemään erilaisuus ja hyväksymään se. Kun on vain omankaltaistensa kanssa, maailmankuva vääristyy.

Sinänsä tunnen kyllä tuskan siitä, että tietynlainen käytös on todella häiritsevää oppimista ajatellen ja mielestäni kouluissa pitäisi eriyttää enemmän pienryhmiin jne. Silti on erittäin hyvä, että jo päiväkodista alkaen lapsi oppii ihmisten moninaisuuden ja saa kohdata päinvastaisia mielipiteitä ja arvomaailmoja ja käyttämismalleja kuin oma.

Mitä enemmän näen "erilaisuutta" sitä enemmän yritän painaa duunia, jotta pääsen siitä eroon jonain päivänä. Kuplaan päässeet ihmiset ovat varmasti onnellisempia kuin me erilaisuutta jatkuvasti kohtaavat.

- eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti aikuisessakin elämässä joutuu tulemaan toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa. Ujon ja aran on hyvä oppia myös tulemaan vähän kuorestaan.

Siis ne käytöshäiriöiset HÄIRITSEVÄT. Ja sitä paitsi elämässä on karsinnat siten, että ympäröivät ihmiset ovat samankaltaisia kuin itse on. Siksi myös sellaiset koulut, joihin on karsinta, ovat hyviä.

Kuplassa eläminen ei tee hyvää. On erittäin tärkeää oppia näkemään erilaisuus ja hyväksymään se. Kun on vain omankaltaistensa kanssa, maailmankuva vääristyy.

Sinänsä tunnen kyllä tuskan siitä, että tietynlainen käytös on todella häiritsevää oppimista ajatellen ja mielestäni kouluissa pitäisi eriyttää enemmän pienryhmiin jne. Silti on erittäin hyvä, että jo päiväkodista alkaen lapsi oppii ihmisten moninaisuuden ja saa kohdata päinvastaisia mielipiteitä ja arvomaailmoja ja käyttämismalleja kuin oma.

Mitä enemmän näen "erilaisuutta" sitä enemmän yritän painaa duunia, jotta pääsen siitä eroon jonain päivänä. Kuplaan päässeet ihmiset ovat varmasti onnellisempia kuin me erilaisuutta jatkuvasti kohtaavat.

- eri

Millainen sun kuplasi olisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti aikuisessakin elämässä joutuu tulemaan toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa. Ujon ja aran on hyvä oppia myös tulemaan vähän kuorestaan.

Siis ne käytöshäiriöiset HÄIRITSEVÄT. Ja sitä paitsi elämässä on karsinnat siten, että ympäröivät ihmiset ovat samankaltaisia kuin itse on. Siksi myös sellaiset koulut, joihin on karsinta, ovat hyviä.

Kuplassa eläminen ei tee hyvää. On erittäin tärkeää oppia näkemään erilaisuus ja hyväksymään se. Kun on vain omankaltaistensa kanssa, maailmankuva vääristyy.

Sinänsä tunnen kyllä tuskan siitä, että tietynlainen käytös on todella häiritsevää oppimista ajatellen ja mielestäni kouluissa pitäisi eriyttää enemmän pienryhmiin jne. Silti on erittäin hyvä, että jo päiväkodista alkaen lapsi oppii ihmisten moninaisuuden ja saa kohdata päinvastaisia mielipiteitä ja arvomaailmoja ja käyttämismalleja kuin oma.

Tottahan tämä on. Mutta kun on menty liian pitkälle!

Nykyisin päiväkoteihin ja koululuokkiin tungetaan myös ne lapset, jotka ihan oikeasti ovat niin huonossa kunnossa, että he ovat jo vaaraksi toisille. Tai häiritsevät niin paljon, ettei muiden opiskelu onnistu yhtään.

Ei tämä ole kenenkään etu. Eikä varsinkaan niiden lasten, jotka ovat häiriöksi/vaaraksi toisille. Sillä vaikka kuinka aikuiset yrittää korostaa että ei se pirkko-perttu nyt kiusallaan huuda tuntia suoraa huutoa tai ala huitoa "kaveria" saksilla kun se tulee pirkko-pertun mielestä liian lähelle, kyllä pitää muiden olla pirkko-pertun kavereita, niin kylläpä siinä vaan käy niin että ei kukaan halua olla pirkko-pertun kaveri ja pirkko-perttu-parka kokee vaan koko kouluaikansa syrjintää ja sivuun jättämistä käytöksensä vuoksi. Ja muidenkin opiskelu menee penkin alle kun "pirkko-perttuihin" menee opettajan( ja koko luokan) koko aika ja energia

Ei, kyllä nämä haastavimmat lapset pitäisi olla ihan omana joukkonaan, josta sitten pystymisen mukaan käytäisiin siellä "normiluokassa"/jossain rauhallisempien lasten pienemmässä ryhmässä harjoittelemassa. Kun taidot riittää, voisi sitten siirtyä sinne "normiluokkaan" vaikka pysyvästi kun on ensin harjoitellut tiukemmassa ohjauksessa ja pienemmässä ryhmässä.

Mutta rahahan tässä puhuu, eikä muutosta ole luvassa kun tulee halvemmaksi vaan tunkea kaikki samoihin ryhmiin/luokkiin. Milloinkohan havahduttaisiin siihen, että tämä tulee varmasti kyllä vaan kalliimmaksi pitkässä juoksussa, kun kaikkien opiskelutulokset laskee kuin lehmän häntä tästä syystä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti aikuisessakin elämässä joutuu tulemaan toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa. Ujon ja aran on hyvä oppia myös tulemaan vähän kuorestaan.

Siis ne käytöshäiriöiset HÄIRITSEVÄT. Ja sitä paitsi elämässä on karsinnat siten, että ympäröivät ihmiset ovat samankaltaisia kuin itse on. Siksi myös sellaiset koulut, joihin on karsinta, ovat hyviä.

Kuplassa eläminen ei tee hyvää. On erittäin tärkeää oppia näkemään erilaisuus ja hyväksymään se. Kun on vain omankaltaistensa kanssa, maailmankuva vääristyy.

Sinänsä tunnen kyllä tuskan siitä, että tietynlainen käytös on todella häiritsevää oppimista ajatellen ja mielestäni kouluissa pitäisi eriyttää enemmän pienryhmiin jne. Silti on erittäin hyvä, että jo päiväkodista alkaen lapsi oppii ihmisten moninaisuuden ja saa kohdata päinvastaisia mielipiteitä ja arvomaailmoja ja käyttämismalleja kuin oma.

Mitä enemmän näen "erilaisuutta" sitä enemmän yritän painaa duunia, jotta pääsen siitä eroon jonain päivänä. Kuplaan päässeet ihmiset ovat varmasti onnellisempia kuin me erilaisuutta jatkuvasti kohtaavat.

- eri

Millainen sun kuplasi olisi?

Sellainen missä on tasapainoisia, koulutettuja ja elämänhallinnaltaan kunnollisia ihmisiä, jotka ottavat muut ihmiset huomioon ja kunnioittavat yhteisiä sääntöjä.

UP