Miten se elämäntapamuutos tehdään?

Jos illalla tekee mieli herkkuja, se yleensä tarkoittaa, että et ole päivän mittaan syönyt tarpeeksi kunnon ruokaa.

Liian kevyesti syöminen tai aterioiden skippaaminen johtaa tuohon.

Ratkaisu ei missään nimessä ole keto. Jos jo syöt aika terveellisesti ja monipuolisesti, mitä hiton järkeä sinun on jättää se?

Keskity vaan siihen ongelmaan eli iltamässäämiseen. Tuo tarpeeksi syöminen auttaa ja koska varmaan teet niin tavasta, niin toki voit korvata ne keksit jollain terveellisemmällä.

Älä mene nälkäisenä kauppaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keto ruokavalio kiinnostaa ja uskon että sillä saa ihan varmasti tuloksia. Pelkään vaan sitä, onko se pysyvä ratkaisu. Jos jotain syystä siitä alan lipsua tai lopetan kokonaan, palaako kaikki kilot kaksinkertaisena takaisin? Kauanko te ketoilijat olette noudattaneet sitä ja onko sellainen tunne että se on loppuelämän ruokavalio? Ap

Ei ei ei ei. Ketolla laihdutetaan. Se on dieetti.

Sähän halusit elämäntapamuutoksen etkä laihdutuskuuria!

Elämäntapamuutoksessa opit pysyviä, vuosia jatkuvia, uusia tapoja.

Ketolla et tule olemaan loppuelämääsi, joten unohda nyt se kokonaan.

Suksi nyt kuuseen! Mielipide kyllä löytyy, vaikka tieto on hukassa.

Vierailija kirjoitti:

Jos illalla tekee mieli herkkuja, se yleensä tarkoittaa, että et ole päivän mittaan syönyt tarpeeksi kunnon ruokaa.

Liian kevyesti syöminen tai aterioiden skippaaminen johtaa tuohon.

Ratkaisu ei missään nimessä ole keto. Jos jo syöt aika terveellisesti ja monipuolisesti, mitä hiton järkeä sinun on jättää se?

Keskity vaan siihen ongelmaan eli iltamässäämiseen. Tuo tarpeeksi syöminen auttaa ja koska varmaan teet niin tavasta, niin toki voit korvata ne keksit jollain terveellisemmällä.

Älä mene nälkäisenä kauppaan.

Voi kun pitäisikin kaikilla paikkansa tuo, mitä joka paikassa toitetaan, että iltaherkuttelu johtuu päivän huonosta syömisestä. Itse kuulun valitettavasti siihen porukkaan, jolla herkkuja tekee mieli ihan riippumatta siitä, mitä ja kuinka paljon on aamulla, lounaalla, välipalaksi ja illalliseksi syönyt.

Olen aina ollut hiilihydraattien ystävä ja vannonnut, etten koska ala syömään vhh puhumattakaan mistään ketoilusta. Viime kevään poikkeusolot aiheuttivat sen, että kun tuli könnättyä kotona koko ajan, alkoi herkkujen määrä karata käsistä eli ei riittänyt enää päivittäinen yksi pieni herkku, vaan söin esim. jokaisen aterian jälkkäriksi jonkun suklaan, keksin, jäätelöä ja sitten iltalukemisten kyytipojaksi linssisipsejä tms.

Mieliteot oli valtavat koko ajan ja kun en epätoivoissani muuta keksinyt, päätin vähentää hiilareita. En ketoillut, mutta sovelluksella seurasin, että päivittäinen hiilarimäärä oli alle 100 g. Yllätys oli melkoinen, että jo muutaman päivän päästä mieliteot alkoivat hävitä ja noin viikon kuluttua en himoinnut enää yhtään aiempia herkkuja, mutta en myöskään leipää tai pastaa. Paini putosi ja olo oli hyvä. Herkkuina söin tummaa suklaata ja Lohiloa, sipsien tilalla linssisipsejä, mikäli sopivat hiilarimäärään.

Kesällä annoin löysää, kun kauppoihin tuli kirsikat, mansikat ja uudet perunat. Söin leipää ja marjoja. Aika hyvin pysyin ruodussa, mutta pulla- ja pastahimot alkoi taas vaivata. Syksyn tullen pudotin hiilarit taas hetkeksi alle sataan ja herkkuhimot oli kadonneet, nostin päivittäisen hiilarimäärän 100-150 g/vrk. Tuohon määrään mahtuu pari palaa ruisleipää, vähän marjoja, mielinmäärin vihanneksia ja kasviksia (eli ei tarvitse valikoida niitä sen mukaan, missä on alhaisin määrä hiilareita), mautamatonta jogurttia tai rahkaa ja pieni määrä jäätelöäkin. Kaikki hiilarit (jäätelöä lukuunottamatta) on ns. hyviä hiilareita, eikä niiden syöminen aiheuta mulle herkkuhimoja. Jätskinkin voisin korvata tummalla suklaalla, mutta olen pitänyt sen mukana, koska tykkään siitä niin paljon. 

Tämä toimii itselläni, enkä kaipaa riisiä, perunaa, pastaa tai enempää leipää ruokavaliooni. Puuroa syön silloin harvoin, kun sitä tekee mieli ja joskus, kun on rankemmat treenit, lisään hiilareiden määrää. Itse en usko, enkä suosittele elämäntavaksi esim. ketogeenistä ruokavaliota, koska olen useammasta tutkimuksesta lukenut, että aivot vaativat toimiakaseen noin 140 g glukoosia vuokrokaudessa. Jos jollain on muuta tutkittua tietoa, voi mieluusti linkittää, mutta Antti Heikkilän opetuslapsien tms. paasaamista en ota enää tosissani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keto ruokavalio kiinnostaa ja uskon että sillä saa ihan varmasti tuloksia. Pelkään vaan sitä, onko se pysyvä ratkaisu. Jos jotain syystä siitä alan lipsua tai lopetan kokonaan, palaako kaikki kilot kaksinkertaisena takaisin? Kauanko te ketoilijat olette noudattaneet sitä ja onko sellainen tunne että se on loppuelämän ruokavalio? Ap

Ei ei ei ei. Ketolla laihdutetaan. Se on dieetti.

Sähän halusit elämäntapamuutoksen etkä laihdutuskuuria!

Elämäntapamuutoksessa opit pysyviä, vuosia jatkuvia, uusia tapoja.

Ketolla et tule olemaan loppuelämääsi, joten unohda nyt se kokonaan.

No äläpä puhu paskaa. Monet ovat ketolla ihan pysyvästi. Ainakin keto toimii hyvänä aloituksena vhh-elämäntavalle.

Hiilareilla käyvä ihminen on nälän ja himojensa orja. Pätkäpaasto ja vhh vapauttavat jatkuvan syömisen kurimuksesta.

Viralliset suositukset ovat väärässä ja täydellisessä ristiriidassa uusimman tutkimuksen kanssa.

Kun paastoaa ja toisaalta syödessään antaa keholle runsaasti ravinteita eli hyvää rasvaa, paljon kasviksia, proteiinia jne. ei enää himoa prosessoitua sontaa tai tyhjiä hiilareita.

Vierailija kirjoitti:

Jos illalla tekee mieli herkkuja, se yleensä tarkoittaa, että et ole päivän mittaan syönyt tarpeeksi kunnon ruokaa.

Liian kevyesti syöminen tai aterioiden skippaaminen johtaa tuohon.

Ratkaisu ei missään nimessä ole keto. Jos jo syöt aika terveellisesti ja monipuolisesti, mitä hiton järkeä sinun on jättää se?

Keskity vaan siihen ongelmaan eli iltamässäämiseen. Tuo tarpeeksi syöminen auttaa ja koska varmaan teet niin tavasta, niin toki voit korvata ne keksit jollain terveellisemmällä.

Älä mene nälkäisenä kauppaan.

Ketolla nimenomaan tuo näläntunne pysyy poissa, kun nauttii aterian yhteydessä sopivan määrän rasvaa, joka voi siis olla vaikka juustoa, avokadoa, tms. Hiilareita vedellessä tuo nälkä aina palaa.

Joku hoitaja oli mennyt kirjoittamaan mun omakantaan, että potilas on aloittanut elämäntaparemontin! Ko remontista ei ollut hoitajan kanssa mitään puhetta, kolesteroli oli vähän koholla ja sanoin, että pitäisi varmaankin pudottaa painoa muutama kilo.

Mulla auttoi herkkujen ostamisen lopettamiseen ruuan tilaaminen kotiin. Teen tilauksen yleensä maanantaina aamulla, ja ei sillon tee mieli ladata herkkuja "koriin". Ja kun olen maksanut kuljetuksen, en "saa" mennä enää itse kauppaan koska muuten kuljetuksesta on maksettu turhaan :D 1.5 kuuakudessa lähtenyt 4 kg.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos illalla tekee mieli herkkuja, se yleensä tarkoittaa, että et ole päivän mittaan syönyt tarpeeksi kunnon ruokaa.

Liian kevyesti syöminen tai aterioiden skippaaminen johtaa tuohon.

Ratkaisu ei missään nimessä ole keto. Jos jo syöt aika terveellisesti ja monipuolisesti, mitä hiton järkeä sinun on jättää se?

Keskity vaan siihen ongelmaan eli iltamässäämiseen. Tuo tarpeeksi syöminen auttaa ja koska varmaan teet niin tavasta, niin toki voit korvata ne keksit jollain terveellisemmällä.

Älä mene nälkäisenä kauppaan.

Voi kun pitäisikin kaikilla paikkansa tuo, mitä joka paikassa toitetaan, että iltaherkuttelu johtuu päivän huonosta syömisestä. Itse kuulun valitettavasti siihen porukkaan, jolla herkkuja tekee mieli ihan riippumatta siitä, mitä ja kuinka paljon on aamulla, lounaalla, välipalaksi ja illalliseksi syönyt.

Olen aina ollut hiilihydraattien ystävä ja vannonnut, etten koska ala syömään vhh puhumattakaan mistään ketoilusta. Viime kevään poikkeusolot aiheuttivat sen, että kun tuli könnättyä kotona koko ajan, alkoi herkkujen määrä karata käsistä eli ei riittänyt enää päivittäinen yksi pieni herkku, vaan söin esim. jokaisen aterian jälkkäriksi jonkun suklaan, keksin, jäätelöä ja sitten iltalukemisten kyytipojaksi linssisipsejä tms.

Mieliteot oli valtavat koko ajan ja kun en epätoivoissani muuta keksinyt, päätin vähentää hiilareita. En ketoillut, mutta sovelluksella seurasin, että päivittäinen hiilarimäärä oli alle 100 g. Yllätys oli melkoinen, että jo muutaman päivän päästä mieliteot alkoivat hävitä ja noin viikon kuluttua en himoinnut enää yhtään aiempia herkkuja, mutta en myöskään leipää tai pastaa. Paini putosi ja olo oli hyvä. Herkkuina söin tummaa suklaata ja Lohiloa, sipsien tilalla linssisipsejä, mikäli sopivat hiilarimäärään.

Kesällä annoin löysää, kun kauppoihin tuli kirsikat, mansikat ja uudet perunat. Söin leipää ja marjoja. Aika hyvin pysyin ruodussa, mutta pulla- ja pastahimot alkoi taas vaivata. Syksyn tullen pudotin hiilarit taas hetkeksi alle sataan ja herkkuhimot oli kadonneet, nostin päivittäisen hiilarimäärän 100-150 g/vrk. Tuohon määrään mahtuu pari palaa ruisleipää, vähän marjoja, mielinmäärin vihanneksia ja kasviksia (eli ei tarvitse valikoida niitä sen mukaan, missä on alhaisin määrä hiilareita), mautamatonta jogurttia tai rahkaa ja pieni määrä jäätelöäkin. Kaikki hiilarit (jäätelöä lukuunottamatta) on ns. hyviä hiilareita, eikä niiden syöminen aiheuta mulle herkkuhimoja. Jätskinkin voisin korvata tummalla suklaalla, mutta olen pitänyt sen mukana, koska tykkään siitä niin paljon. 

Tämä toimii itselläni, enkä kaipaa riisiä, perunaa, pastaa tai enempää leipää ruokavaliooni. Puuroa syön silloin harvoin, kun sitä tekee mieli ja joskus, kun on rankemmat treenit, lisään hiilareiden määrää. Itse en usko, enkä suosittele elämäntavaksi esim. ketogeenistä ruokavaliota, koska olen useammasta tutkimuksesta lukenut, että aivot vaativat toimiakaseen noin 140 g glukoosia vuokrokaudessa. Jos jollain on muuta tutkittua tietoa, voi mieluusti linkittää, mutta Antti Heikkilän opetuslapsien tms. paasaamista en ota enää tosissani.

Minä syön päivässä alle 50 g hiilareita ja voin vakuuttaa, että voin erinomaisesti ja aivoni toimivat hyvin. Itse asiassa paremmin kuin silloin, kun söin runsaasti hiilareita.

Jos ihminen on ketoosissa, aivot käyttävät energiana ketoneita. Monet ovat sitä mieltä, että se on parempi.

Lisäksi jos elimistö ei saa hiilareita, se alkaa valmistaa glukoosia varastorasvasta. Tätä kutsutaan neoglukogeneesiksi.

Ihminen ei kuole eikä näänny nälkään, vaikka ei koko ajan söisi ja nimenomaan hiilareita. Viralliset ravintosuositukset ovat puhdasta soopaa.

Ei siinä ole vaihtoehtoja kuin jatkat vanhaan malliin tai kärvistelet nälässä lopun ikäsi ja yrität pitää painon kurissa.

Puhun koko iän kokemuksella kirjoitti:

Ei siinä ole vaihtoehtoja kuin jatkat vanhaan malliin tai kärvistelet nälässä lopun ikäsi ja yrität pitää painon kurissa.

On sulla surkea kokemus. Oma vikasi, älä silti usko kaikkien toimivan yhtä tyhmästi.

Vierailija kirjoitti:

Keto ruokavalio kiinnostaa ja uskon että sillä saa ihan varmasti tuloksia. Pelkään vaan sitä, onko se pysyvä ratkaisu. Jos jotain syystä siitä alan lipsua tai lopetan kokonaan, palaako kaikki kilot kaksinkertaisena takaisin? Kauanko te ketoilijat olette noudattaneet sitä ja onko sellainen tunne että se on loppuelämän ruokavalio? Ap

Olin tulossa otsikon nähtyäni ehdottamaan nimenomaan ketoruokavaliota.

Itse aloitin sen suunnilleen samoin ajatuksin kuin sinä tuossa. Yhdistin siihen myös pätkäpaaston, koska luin sen terveysvaikutuksista ja vakuutuin, ja sehän on helpompaa toteuttaa jos on ketoruokavaliolla. Siis kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Ajattelin, että kokeilen ensin vähän aikaa ja palaan vanhaan jos ei toimi. Aluksi tavoitteena oli 10 viikkoa. Päätin noudattaa tätä ainakin sen aikaa, vaikka olisi kuinka kamalaa.

Ensimmäinen viikko oli kamala. Sitten alkoi asteittain helpottaa. Joka viikko tuli aina vain parempi olo. Kun se 10 viikkoa oli takana, tiesin jo että haluan siirtää tavoitetta puoleen vuoteen. Nyt on kohta se puoli vuottakin takana, enkä todellakaan halua lopettaa. 

Minulla ei ollut edes ensisijaisesti tarkoitus laihtua, olin jo normaalipainon rajoissa. Mutta olen myös laihtunut 12 kiloa ihan yrittämättä. Ei ole tarvinnut olla nälässä ja makeanhimo on kadonnut kuin tuhka tuuleen. Päädyin aloittamaan tämän kokeilun tilanteessa, jossa minulla oli samana päivänä ostettu suklaalevy kaapissa. Ne eivät säilyneet entisessä elämässäni muutamaa tuntia kauempaa syömättä. Viikko sitten huomasin että kappas, se sama levy on kaapissa edelleen avaamattomana! Eikä edes siksi että en saisi sitä syödä. Se on tummaa suklaata, joka kuuluu ketoruokavalioon maltillisina määrinä. Ihan vain ei ollut tullut syötyä. Tällainen on aivan uutta minulle, joka olen ikäni ollut kova sokerihiiri. Söin sitä sitten pari palaa, ja edelleenkin siitä on osa syömättä.

Suosittelen ketoruokavaliota todella lämpimästi, vaikka alussa se makrojen laskeminen ottaakin päähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos illalla tekee mieli herkkuja, se yleensä tarkoittaa, että et ole päivän mittaan syönyt tarpeeksi kunnon ruokaa.

Liian kevyesti syöminen tai aterioiden skippaaminen johtaa tuohon.

Ratkaisu ei missään nimessä ole keto. Jos jo syöt aika terveellisesti ja monipuolisesti, mitä hiton järkeä sinun on jättää se?

Keskity vaan siihen ongelmaan eli iltamässäämiseen. Tuo tarpeeksi syöminen auttaa ja koska varmaan teet niin tavasta, niin toki voit korvata ne keksit jollain terveellisemmällä.

Älä mene nälkäisenä kauppaan.

Voi kun pitäisikin kaikilla paikkansa tuo, mitä joka paikassa toitetaan, että iltaherkuttelu johtuu päivän huonosta syömisestä. Itse kuulun valitettavasti siihen porukkaan, jolla herkkuja tekee mieli ihan riippumatta siitä, mitä ja kuinka paljon on aamulla, lounaalla, välipalaksi ja illalliseksi syönyt.

Olen aina ollut hiilihydraattien ystävä ja vannonnut, etten koska ala syömään vhh puhumattakaan mistään ketoilusta. Viime kevään poikkeusolot aiheuttivat sen, että kun tuli könnättyä kotona koko ajan, alkoi herkkujen määrä karata käsistä eli ei riittänyt enää päivittäinen yksi pieni herkku, vaan söin esim. jokaisen aterian jälkkäriksi jonkun suklaan, keksin, jäätelöä ja sitten iltalukemisten kyytipojaksi linssisipsejä tms.

Mieliteot oli valtavat koko ajan ja kun en epätoivoissani muuta keksinyt, päätin vähentää hiilareita. En ketoillut, mutta sovelluksella seurasin, että päivittäinen hiilarimäärä oli alle 100 g. Yllätys oli melkoinen, että jo muutaman päivän päästä mieliteot alkoivat hävitä ja noin viikon kuluttua en himoinnut enää yhtään aiempia herkkuja, mutta en myöskään leipää tai pastaa. Paini putosi ja olo oli hyvä. Herkkuina söin tummaa suklaata ja Lohiloa, sipsien tilalla linssisipsejä, mikäli sopivat hiilarimäärään.

Kesällä annoin löysää, kun kauppoihin tuli kirsikat, mansikat ja uudet perunat. Söin leipää ja marjoja. Aika hyvin pysyin ruodussa, mutta pulla- ja pastahimot alkoi taas vaivata. Syksyn tullen pudotin hiilarit taas hetkeksi alle sataan ja herkkuhimot oli kadonneet, nostin päivittäisen hiilarimäärän 100-150 g/vrk. Tuohon määrään mahtuu pari palaa ruisleipää, vähän marjoja, mielinmäärin vihanneksia ja kasviksia (eli ei tarvitse valikoida niitä sen mukaan, missä on alhaisin määrä hiilareita), mautamatonta jogurttia tai rahkaa ja pieni määrä jäätelöäkin. Kaikki hiilarit (jäätelöä lukuunottamatta) on ns. hyviä hiilareita, eikä niiden syöminen aiheuta mulle herkkuhimoja. Jätskinkin voisin korvata tummalla suklaalla, mutta olen pitänyt sen mukana, koska tykkään siitä niin paljon. 

Tämä toimii itselläni, enkä kaipaa riisiä, perunaa, pastaa tai enempää leipää ruokavaliooni. Puuroa syön silloin harvoin, kun sitä tekee mieli ja joskus, kun on rankemmat treenit, lisään hiilareiden määrää. Itse en usko, enkä suosittele elämäntavaksi esim. ketogeenistä ruokavaliota, koska olen useammasta tutkimuksesta lukenut, että aivot vaativat toimiakaseen noin 140 g glukoosia vuokrokaudessa. Jos jollain on muuta tutkittua tietoa, voi mieluusti linkittää, mutta Antti Heikkilän opetuslapsien tms. paasaamista en ota enää tosissani.

Minä syön päivässä alle 50 g hiilareita ja voin vakuuttaa, että voin erinomaisesti ja aivoni toimivat hyvin. Itse asiassa paremmin kuin silloin, kun söin runsaasti hiilareita.

Jos ihminen on ketoosissa, aivot käyttävät energiana ketoneita. Monet ovat sitä mieltä, että se on parempi.

Lisäksi jos elimistö ei saa hiilareita, se alkaa valmistaa glukoosia varastorasvasta. Tätä kutsutaan neoglukogeneesiksi.

Ihminen ei kuole eikä näänny nälkään, vaikka ei koko ajan söisi ja nimenomaan hiilareita. Viralliset ravintosuositukset ovat puhdasta soopaa.

Voin omasta puolestani vahvistaa tämän. Minulla on hiilarit alle 40 g päivässä (10% päivän energiasta), kun virallinen suositus olisi jopa kuusi kertaa tuo määrä (60%)! Olen hankkinut verensokerimittarin nähdäkseni, mitä sokereille tapahtuu. Esim. pari päivää sitten olin vähän pidemmällä 36 tunnin paastolla. Verensokeri oli silti tasaisesti noin 5, aina kun sen mittasin. Eli keho tekee sen sokerin kehossa jo olevista aineista (pääasiassa varastoidusta rasvasta).

Kun sokeri tehdään tällä tavoin, verensokeri ei heittele ylös alas. Heittelyä tapahtuu silloin kun syö hiilihydraattipitoisesti. Verensokerin laskiessa nopeasti, ihmiselle tulee nälkä. Tämä nälän tunne ei riipu mitenkään siitä, onko jo syönyt riittävästi kaloreita. Siksi moni syö liikaa omaan energiantarpeeseensa nähden, kun nälän haluaa tietenkin pitää poissa. Ketoruokavaliolla tuo sokerien heittely jää pois ja nälkä tulee vain silloin, kun keho ihan oikeasti tarvitsee niitä kaloreita.

t. 31