Lue keskustelun säännöt.
Sektio viikon päästä -pelottaa! :(
03.12.2013 |
Minulla on edessä suunniteltu sektio viikon päästä. En ole aiemmin sitä pelännyt, mutta nyt viime viikkoina on iskenyt aivan hirveä pelko, että jokin menee pieleen ja saatan jopa kuolla siihen. :( Menin etsimään tietoa netistä (ei olisi pitänyt) ja paljon luki riskejä, mitä kaikkia komplikaatioita siinä voi sattua ja että se on iso ja vaikea leikkaus. Nyt pelkään ihan tosissani. :( Pelkoani lisää se, että minulla on jo lapsi, ja pelkään että hän jää äidittömäksi. Tiedän että suurin osa sektioista menee hyvin, mutta entäpä jos se olenkin juuri minä jolle käy jotain vakavaa... Luin jonkun lääkärin kirjoittaman artikkelin tai vastaavan, ja siinä ei lukenut mitään rauhoittavaa sektiosta, ainoastaan kaikkia kauheuksia ja nyt en saa unta enää. Tässä linkki: http://www.terveyskirjasto.fi/xmedia/duo/duo93493.pdf
Onko jollakin kertoa sektiosta omakohtaisia kokemuksia, hyviä tai huonoja? Minulla kaikki ystävät ja sukulaiset ovat synnyttäneet normaalisti, joten sektiosta ei ole kokemusta.
Ei todella olisi pitänyt lukea noita juttuja, nyt tuntuu että haluan palata ajassa taaksepäin ja perua koko raskauden vaikka vauva onkin todella toivottu ja odotettu :(
Kommentit (26)
Mulle tehdään sectio 9.12. Esikoinen syntyi sectiona myös mutta ei suunniteltuna. Mulla on raskausajan diapetes ja vauvan koko arvio 4-5kg. Olen itse pienikokoinen ja suvussa lantion sisäkaariutuminen joten vauva ei mahtuisi ulos. Mun siskoille, tädeille, äitille jne. tehty sectiot myös. Mua ei se sectio itsessään jännitä, haluaisin vaan et päivät menisi äkkiä niin saisin nyytin syliin. Onneksi tässä on seurantoja, käyriä jne. ennen 9.12. Silloin mulla viikkoja tasan 36rv kun sectio tehdään. Pelkään että vauvalle tapahtuu jotain tässä muutamien päivien sisällä ja siksi haluan sen nopsaan pois ettei tarveisi enää olla huolissaan jos ei just sillä sekunnilla liiku kun toivoisin. :/ Mä synnärillä töissä ja sen jälkeen kun siellä aloitin on tullut todellisemmaksi asiat ja sit pelkää että ne tapahtuu omalle kohdalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle tehdään sectio 9.12. Esikoinen syntyi sectiona myös mutta ei suunniteltuna. Mulla on raskausajan diapetes ja vauvan koko arvio 4-5kg. Olen itse pienikokoinen ja suvussa lantion sisäkaariutuminen joten vauva ei mahtuisi ulos. Mun siskoille, tädeille, äitille jne. tehty sectiot myös. Mua ei se sectio itsessään jännitä, haluaisin vaan et päivät menisi äkkiä niin saisin nyytin syliin. Onneksi tässä on seurantoja, käyriä jne. ennen 9.12. Silloin mulla viikkoja tasan 36rv kun sectio tehdään. Pelkään että vauvalle tapahtuu jotain tässä muutamien päivien sisällä ja siksi haluan sen nopsaan pois ettei tarveisi enää olla huolissaan jos ei just sillä sekunnilla liiku kun toivoisin. :/ Mä synnärillä töissä ja sen jälkeen kun siellä aloitin on tullut todellisemmaksi asiat ja sit pelkää että ne tapahtuu omalle kohdalle.
On harmi, että sektioiden riskeistä ei ole saatavilla pätevää tutkimustietoa. Jos muuten joku sellaiseen tutkimukseen on törmännyt, niin vinkatkaa, olisi mielenkiintoista lukea. Jos sektioiden ja alatiesynnytysten turvallisuudesta haluttaisiin pätevää tutkimustietoa, täytyisi tutkimus toteuttaa siten, että verrattaisiin perusterveitä alatiesynnyttäjiä ja perusterveitä sektiosynnyttäjiä samassa sairaalassa. Sektioissa tulisi sulkea pois hätä- ja kiireelliset sektiot. Tutkimuksessa tulisi olla vähintään 3 vuoden seuranta, jotta havaittaisiin myös sellaiset komplikaatiot, jotka ilmenevät myöhemmin (esim. kehitysviivästyminä esiin tulevat hapenpuuteongelmat). Tässä seurannassa tulisi vauvojen seurannan lisäksi huomioida myös äitien kokemukset. Sektiopropagandatutkimustuloksia saadaan helposti mm. seuraavin keinoin:
-Otetaan tutkimukseen mukaan hätäsektiot. Sektiokomplikaatioiksi kirjautuvat tällöin myös ongelmat, jotka tosiasiassa ovat syntyneet alatieyritykset aikana. Myös elektiivisten sektioiden käsite tulisi avata tutkimuksessa kunnolla. On eri asia, että sektiopäätös on tehty esim. kolme viikkoa aiemmin poliklinikkakäynnillä kuin että leikkausajanvaraus on tehty edellisenä päivänä äidin ollessa komplikaatioiden vuoksi osastolla.
-Jätetään huomioimatta taustatekijät. Esim. Suomessa kun ei lainkaan tehdä sektioita pelkän toiveen vuoksi ja synnytyspelkosektiokin on todella vaikea saada, tehdään suurin osa sektioista synnyttäjille, joilla on vaikea perussairaus tai raskauskomplikaatio. Jos synnyttäjä kärsii esim. pahasta raskausmyrkytyksestä ja verenpaineet on ollut pilvissä jo kaksi viikkoa, niin toki sektion jälkeen on kohonnut riski sydän- ja aivotapahtumille.
-Poimitaan leikkausalueen infektioita käsittelevät tulokset heikomman hygieniatason maista. Vaikka esim. Englanti ei mikään kehitysmaa olekaan, on siellä kaikissa leikkauksissa Suomea isommat tulehdusriskit.
-Jätetään täysin huomioimatta äitien kokemukset toipumisesta/palautumisesta. Tutkijalääkärit päättävät, että ei sillä ole merkitystä, jos jää pitkäaikaista inkontinenssi-, tunto- tai kosmeettista vaivaa.
Sinun todennäköisyytesi kuolla tai loukkaantua auto-onnettomuudessa on suurempi kuin sektiossa. Silti tuskin menet sairaalaan kävellen...
Minulle tehtiin sektio vuoden alussa, käynnistysyrityksistä huolimatta mitään ei tapahtunut, raskausmyrkytyksen oireet pahenivat ja A-vauva alkoi olla lievässä ahdingossa, jolloin lääkäri päätti, että leikataan vauvat ulos.
Puuduttivat, kokeilivat ettei tunnu ja leikkasivat vauvat pihalle. Sektiossa pahin oli, kun kuulin kyllä, että A-vauva alkoi heti huutaa synnyttyään ja B-vauvasta en tiennyt, että tuli edes pihalle, kun ei huutanut. Vieressä oleva kätilö ei sanonut mitään muuta, kuin että "B-joutuu lasten teholle". Elämäni pisimmät sekunnit, kun en tiennyt, oliko vauva elossa vai ei! Tajusi sitten ilmeestäni sanoa, että liikkuu vauva kyllä, ei vaan huuda ja silloin B-vauva rääkäisi ja aloin itkemään helpotuksesta.
Pahinta myös oli se, ettei vauvoja saanut heti viereen, vauvat pääsivät isän kanssa synnytyssaliin punnittavaksi yms. kun minut tikattiin umpeen ja vietiin heräämöön.
Haava parani hyvin, ensimmäinen päivä oli pahin, pääsin liikkeelle, mutta sattui parin metrin päästä liikaa. Toisena päivänä pääsin jo suihkuun! :) Särkylääkkeitä napsin vain sairaalassa olo ajan (olimme 6 päivää vauvojen kanssa) ja kotiin päästyä nappasin vain 1-2, yöksi ainakin aina.
Nyt vauvat ovat 9 kk, arpi on melkein jo kadonnut näkyvistä. Paikka paikoin on tunnoton arven kohdalta :) Välillä tulee pientä jomotusta, välillä särkyä. Mutta hyvin se meilläkin meni, varmasti menee sinullakin! :) Mitä aikaisemmin lähdet liikkeelle, sitä parempi ja helpompaa se on! :)
Kannattaa tosiaan muistaa se, että ihan samalla lailla suolistoleikkaukset, selkäleikkaukset ym. ovat ISOJA leikkauksia mutta ei ihmisiä niistä pelotella. Miksiköhän? Älä lue enää netistä mitään selostuksia sektiosta, pelko ei auta asiaa ollenkaan.
Oma suunniteltu sektioni sujui todella hyvin, kaikki meni mukavasti ja olin parin tunnin päästä osastolle siirryttyäni jo pystyssä. Kipulääkitys oli kohdallaan, ainoastaan ensimmäinen yö oli epämukava jälkisupistusten takia. Mitään tulehduksen tapaistakaan ei haavaan tullut tai verenvuotoa, ne on nimenomaan nämä SUUNNITELLUT sektiot erittäin turvallisia. Hätäsektioissa onkin enemmän mm. tulehdusriskejä.
Kotona haava oli jo täysin kivuton. Opettele nousemaan alussa sängystä kyljeltään ja rasita itseäsi muutenkin vähän ja suihkuttele haavaa. Minä olin vaunulenkillä jo heti viikon päästä sektiosta ilman kipuja.
Hyvin se menee, tsemppiä!