Kun mies on koko ajan ahdistunut ja vittuuntunut, vaikka

[quote author="Vierailija" time="03.12.2013 klo 18:53"]Mulla on myös tuollainen mies. Se alkaa raivota ihan mistä vaan ja raivo yltyy ihan mahdottomaksi. Koko ajan joudun olemaan varuillani puheissani ja teoissani.

Kun tulee lasku vaikka lapsen harrastuksesta, puhelimista tai sähköstä, niin jo tiedän, että raivo alkaa.

Esim lapsen harrastuslaskuraivo: "Taas tuli tästäkin lasku. Kauhean kallis. Ei ole rahaa. Lapsi oli poiskin (flunssan takia) kaksi kertaa. Mitä järkeä on maksaa, kun on ollut poiskin. Lopetetaan koko harrastus, kun on noita poissaoloja ja rahaa menee hukkaan.  Matka harrastukseenkin maksaa ja aikaa kuluu. Miksei lapsi mene sinne itse bussilla. Pitäisi olla harrastus, johon pääsee kävelemällä tai muuten itse jne jne jne."

Tuo koko litania tulee jokaisesta harrastuslaskusta. Muista laskuista sitten omanlaisensa.

Raivo on miehellä sisäsyntyistä. En voi sitä mitenkään puheillani lieventää tai poistaa. Kamalinta se on autossa, kun poiskaan ei siitä pääse ja mies huutaa hulluna (jostain pikkuasiasta).

[/quote]

Otan osaa :(

Mutta siis muuttua tässä pitäisi miehen! Ei muiden terveisin 14 ja 20 kirjoittaja

Kiitos myötätunnostasi 21. Kaikki lohdutus on ihanaa. Raivoava mies on kamala.

Ai tama on nain yleista. Meilla asuu ylakerrassa tallasia kaksi kappaletta, huutavat, riitelevat oisin. Eivat ole humalassa. Mistaan ei saisi valittaa, "kun ovat olleet koko viikon hiljaa".  Olen ymmartanyt, etta rouvalla on masennus. Ei liiku koskaan missaan. Idiooteja sanon mina jos aikuiset eivat osaa hallita tunteitaan paremmin. Menkoot maalle asumaan.

[quote author="Vierailija" time="03.12.2013 klo 19:51"]

15:lle Meillä ei ainakaan auta mitään, kun kerron miehelleni, että raivokohtaukset rasittavat perhettämme ja pelkäämme niitä. Ei tietoisuus tuosta auta mitään. Mies vaan syyttää raivostaa mua ja lapsia. (Lapsi vaatii liikaa kaikkea huomiota, minä vaadin liikaa kaikkea muka)  Meillä raadan minä lähinnä. Mies lepäilee.

[/quote]

Ok, kuulostaa pahalta. Onko raivoaminen siis miehen mielestä ainoa keino saada mielipiteensä ja -pahansa esille? Meillä on ainakin yritetty opetella siihen, että jos jokin ärsyttää, suututtaa jne., asia yritetään tuoda esille keskustelemassa. Tottakai joskus tulee pikaistuksissa suututtua, ja silloin voi harkitsemattomasti tiuskaista tai "raivota", mutta aika vähäisiä nämä ovat, koska olemme keskustelleet asiasta ja kumpikin on ymmärtänyt että jos joku asia "raivostuttaa" tai suututtaa, sen voi ottaa rakentavamminkin esille. Katsooko mies siis, ettei hän pysty hillitsemään niitä raivokohtauksia millään? Jos sinä vaadit kaikkea, niin ei kai se kuitenkaan ole miehen raivoamisen syy? Eikö se ole syy sille, miksi mies on pahalla tuulella tai miksi häntä ärsyttää, ja tuon tunteen hän voisi tuoda esille monella tavalla. Puhumalla ja kertomalla asiasta, mököttämällä, lähtemällä tilanteesta jne. Ettekö voisi keskustella siitä mikä olisi parempi tapa ilmaista tunteita kuin raivoaminen? Ja yrittää korostaa miehelle sitä, että hänenkin kannaltaan lopputulos voisi olla parempi, jos hän osaisi ilmaista tunteensa jotenkin muuten kuin raivoamalla.

Mun mies taas raivosi siitä, että minulla on kaveri tai työpaikalla on pakko olla suhde jonkun kanssa, koska hymyilin niin leveästi kuulemma miespuoliselle työkaverille, kun oli minua hakemassa töistä???

Ja ystävääkään mulla ei saa kuulemma olla, koska on kiero ja koittaa kuulemma jotenkin saada minut miestäni vastaan???

Mitäs tää tällänen istten on?

sairaalloista mustasukkaisuutta, jätä se sika

Onko teillä pieniä lapsia? Raha-huolista kerroitkin.. onko työstressiä? Ei se ole mitenkään tavatonta että uupuu, jos elämästä häviää ilo ja huolia tulee joka tuutista. Onko mies itse tietoinen tilanteesta ja että asiaan täytyis saada jokin muutos? Saako hän tarpeeksi nukuttua ja levättyä, onko mitään "omaa"? Pystyttekö helpottamaan tilannettanne mitenkään? Esim. kustannuksia pienemmiksi --> edullisemmat asumiskustannukset jne..? Tsemppiä ja voimia. Tää pimeä aika kans rassaa aika monia.

raivokohtaukset jolloin toinen pelkää on toisen hallitsemista ja henkistä väkivaltaa soittakaa vaikka psykiatrille tai turvakotiin ja kysykää mitä mieltä ovat asiasta!

Oletko itse töissä vai miksi joutuu  yksin hoitamaan sairasta lasta kotona, eikä voi lomallaan tehdä jotain omaa? Varmasti vituttaa, kun painanut duunia ja haaveillut lomasta, että saisi edes levätä/ tehdä jotain kivaa. Pystytkö itse ottamaan hetkeksi edes vastuuta asioista, jotta miehesi saisi hengähtää?  Heti kun mahdollista, niin järjestäkää miehelle omaa aikaa tai jokin väli milloin voi tehdä jotain mitä todella haluaa. 

ei välttämättä masenna,ehkä ahdistunut esim. jonkun asian salailusta, toinen nainen, raha ongelma, tai jotain muuta mistä on vika puhua mutta painaa mieltä ja sen takia kilahtelee helposti..

25:lle vastaa se ei-ap, joka kertoi asioistaan.

Juu, kyllä minä olen useasti sanonut, että asioista pitää keskustella rauhallisesti ja monenlaisia asioita saa keskusteluissa ottaa esiin. Pääasia on, että ei raivoa. Tämä toiveeni ei ole auttanut koskaan. Mies vaan raivoaa. Hän ei silloin yhtään kuule, mitä muut sanovat. Hän vaan purkaa huonoa tuultaan.

Kurjaa on jo ihan lapsen puolestakin. Hermostuttaa, kun koska vaan voi räjähtää.

ei-ap

Aika narsistisia miehiä. Meillä mies huolestuu jos lapsi on kuumeessa ja nimenomaan haluaa hoitaa lasta. Ei kai tuollaisen miehen kanssa voi elää ?

Pistä selkä seinää vasten eli ilmoita, että lusikat menee jakoon, jos tahti ei muutu. Anna vaikka joku aikaraja, minkä lupaat harkita ja katsella. Ei toi itsestään lopu, eikä välttämättä tahdollakaan ilman ulkopuolista apua. Valinta ja vastuu on joka tapauksessa miehelläsi.

Tänne ei kannata tulla avautumaan parisuhde - tai muistakaan ongelmista. Tämä on hyyenoiden temmellyskenttä. Ihmiset nauttivat, kun saavat toisen huonosta tilanteesta jotenkin tuntea oman olonsa paremmaksi.

Vaikea on myöskin ulkopuolelta sanoa yhtään mitään. Omaa miestäni esim. en ikinä osaisi pelätä (on lauhkea, kun lammas) vaikka joskus saattaakin karjasta jostain. Sinun tilannetta en tiedä, enkä miestäsi sen paremmin. Vain itse tiedät millaisesta ongelmasta on kyse ja onko todella aihetta huoleen vai tuntuuko sinusta nyt vain tällähetkellä että "aina tää on tätä". Keskustele kuitenkin miehellesi, että olet huolissasi ja itsellesi voit ainakin hakea keskusteluapua ja tukea, jos miehesi ei ole sitä sorttia että innostuu mukaan. :) Kaikkea hyvää teidän perheelle!

Minä olen mies ja vittuuntunut aika usein. Meillä on yksi lapsi ja taloudellisesti tiukkaa. Minua taasen vituttaa se että jos yritän tehdä kotona töitä niin minua tullaan häiritsemään vähintään 10 minuutin välein jollakin äärimmäisen turhanpäiväisellä kysymyksellä. Vaikka asiasta sanon niin mitään muutosta ei tapahdu. Äiti meillä kiivastuu milloin mistäkin ja on todella rankkaa kun joudun olemaan kokoajan varpaillaan. Äidin kiivastumiseen löytyy aina selitys ja syy ja se johtuu useimmisen minusta. Milloin en ole tehnyt kotitöitä riittävästi ja milloin mitäkin. Pinna on ihan riittävän kireällä kun yrittää etsiä rahaa laskuihin. Kotona vituttaa olla oikeastaan lähes aina. Seksiä taasen on äärimmäisen harvoin koska joka ikinen kotiaskare menee seksin edelle ja siten kyllä päättelen että parisuhdekkin on prioriteeteissä aika alhaalla. Tekisi aivan älyttömästi mieli vaan suksia maisemat vieraiksi mutta en voi sitä lapsen takia tehdä.

Meillä mies oli myös pitkään kokoaikaisesti vittuuntunut. Oli paljon työreissuilla ja kotiin tultua ei kauan mennyt kun joku asia alkoi taas nyppiä ja loppuaika meni sitten mököttäessä. Sai todellakin varoa sanojaan ja tekojaan mutta ei siitäkään hyötyä ollut kun saattoi napsahtaa mistä vaan.

Oikeat syyt oli kuitenkin syvemmällä parisuhteemme tilassa. Vyyhti alkoi purkautua kun luin lehdestä jutun miehistä jotka tekevät paljon töitä saadakseen olla pois kotoa. Näytin sitä miehelle joka sanoi että se kaikki on ihan totta. Alkoi pitkä, rankka, vaiherikas, välillä tauolla oleva keskustelu kaikista hiertäneistä asioista ja parisuhteestamme. Nyt alkaa jo helpottaa, vaikka jossain vaiheessa olin varma että ero on ainoa ratkaisu ja olin varma että mieskin haluaa sitä. Keskustelu jatkuu vieläkin, aina kun toinen ottaa esiin mieltään askarruttaneen asian.

Itelleni ainakin jäi trauma koko iäkseni kun ihan pienestä pitäen kuuntelin mutsin raivoomista.

[quote author="Vierailija" time="03.12.2013 klo 18:15"]Asiat ovatkin ihan normaalisti ja hyvin. Raivoamiseen riittää pienikin asia, esim. Lapsen äkillinen kuume, joka muuttaa suunnitelmia on suunnattoman vitutuksen syy. Hän oli ajatellut tehdä lomallaan jotakin omaa ja nyt joutuu hoitamaan sairasta lasta kotona. Tämä antaa syyn kiroilla, huutaa ja raivota monta päivää. Mitä ihmettä minä voisin tehdä tilanteelle niin, että Tonin ei joutuisi tuollaisiin tiloihin? 

[/quote]

Liikaa paskaa elämässä. Itse toivuin tuosta sillä kun myönsin, etten voi auttaa itseäni mitenkään ja ymmärsin että vitutukseen auttaa vain teeskennelty vitutuksen aiheen unohtaminen. Johtaa turtumiseen, mutta parempi sekin kuin raivo. Miehelläsi ilmeisesti vielä tähän matka kesken.