G: Mietittekö lapsen tekoa kauan ja tarkasti? Ja mitä asioita painotitte, kun päätöksen teitte?

Alkoi tuntua siltä, että lapsia voisi tulla. Tuli siis vauvakuume. Oltiin vuosi seurusteltu ja puoli vuotta yhdessä asuttu. Tärppäsi samantien. Ei me mietitty edes miten lapsi hoidetaan äitiysloman jälkeen, ei käynyt edes mielessä. Lapsi oli sitten minun kanssani muutaman kk hoitovapaalla, ja sitten mummonsa hoiti kunnes 1v7kk vanhana meni päiväkotiin. Toinen tuli kun lapsi oli 2v4kk.

Melkein tavatessa molemmat tiedettiin, ettän haluttaisiin lapsia. Ja minä olen aina halunnut paljon lapsia joten se oli itsestäänselvyys. Miehellä on hyvä työ, ja minullakin ammatti, mutta minun unelmani on aina ollut enemmän perhe ja oma talo ja sellainen turvallinen ja onnellinen elämä yhdessä, eikä niinkään ura, maine ja kunnia. Olin kotona ekan vuoden, sitten opiskelin vähän osa-aikaisena pari vuotta, saatiin toinen, ja nyt rakennetaan taloa, ja voishan tähän kolmannenkin pyöräyttää ja sitten ottaa taukoa. Tehdään niinkuin tuntuu oikealta..

Itsestä tuntuu että liiankin tarkkaan! Vauvakuume oli vuosia ja kun VIHDOIN tuli se oikea hetki lapselle, niin se vauvakuume oli oikeastaan jo kadonnut. Toki siis edelleen lasta halusi, mutta ei kuitenkaan samalla tavalla. Ja yritystä on kestänyt nyt pitkään ja jossittelen että jos olisi yritys aloitettu viisi vuotta aikaisemmin, niin olisinko silloin tullut helpommin raskaaksi? Että jos se vauvakuume oli sen merkki, että silloin olin biologisesti valmis ja nyt kun se pahin vauvakuume on mennyt ohi, niin myös biologisesti mahdollisuus raskauteen on mennyt ohi?Mutta, nämä suunnittelut on niin vaikeita varmasti kaikkien kohdalla. Aika harva etukäteen voi tietää miten jaksaa kahden lapsen kanssa ja on helppo sanoa jälkikäteen että olisi tehnyt vain yhden. Mutta että tekee viisi?? Kummallista. Oma äitini teki monta lasta vaikka oli välillä ihan äärirajoilla jaksamisen kanssa, en koskaan ymmärtänyt häntä, että miksi? Selitti vain joskus vauvakuumeen olleen niin kova KOKO AJAN.

Tavattiin eka kertaa vuonna 2004. Esikoinen syntyi vuotta myöhemmin. Siitä kaksi vuotta eteenpäin syntyi kolmas. Monesti tuntuu että olis ehkä vähän kannattanu miettiä..

Johtui siitä, että olemme uusperhe ja minulla takana jo ero liitosta, josta lapsia. Esimerkiksi se mietittiin voiko mies jäädä kotiin lapsen kanssa minun palatessani töihin (on jäämässä) ja että mahdutaanko asumaan nykyisessä asunnossa. Samoin siitä puhuttiin perusteellisesti miten vauva mahdollisesti vaikuttaa parisuhteeseemme, myös niitä negatiivisia asioita pohdittiin.

Naimisiin mennessämme ajateltiin, että ei nyt ihan muutamaan vuoteen. Sen jälkeen taas määritimme, että ei ole viisivuotissuunnitelmissa. Sen jälkeen tuli kehiin toinen viisivuotissuunnitelma, joka sisälsi sen, että ensin minun kannattaa täyttää 30.

Olimme olleet yhdessä jo yli kymmenen vuotta. Sinä vuonna, kun olin täyttämässä 30, alkoi tuntua siltä, että nyt voisi antaa lasten tulla. Ilmeisesti ikää alkoi olla sen verran, että järki sanoi, että "nyt", jos lapsia aikoo saada. Sain ensimmäisen lapsen 30- ja toisen lapsen 34-vuotiaana.