Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten harrastusvalmentajat jaksaa nykylapsia?
03.12.2013 |
Viimeksi eilen ihmettelin futisvalmentajan hermojen kestävyyttä. Kyseessä 9-10-vuotiaat pojat. Harkkoihin tullaan pulisemaan ja hälisemään keskenään, ainoa mikä hetken kiinnostaa on se lopun pelaaminen, mitään taitoharjoituksia tms. ei tehdä tosissaan, juoksussa osa käveleskelee ja laahaa huvikseen perässä, osa pulisee keskenään, osa potkii palloa esteverkkoon, osa länkyttää valmentajalle joka asiasta vastaan, oli kyseessä sitten seuraava harjoitus tai moken valinta maaliin tai joukkuejako peliin tai mitä tahansa. Osa pistettiin jo vähäksi aikaa kentän sivuun rauhoittumaan. Valmentaja otti välillä aiheesta pulttia ja sanoi suoraan, ettei tänne tarvitse tulla jos ei homma kiinnosta. Oma poika oli porukassa myös, on tosin yksi niistä hiljaisimmasta, ei länkytä kyllä valmentajalle vastaan mutta on välillä kyllä omissa ajatuksissaan. Se on kyllä tehty selväksi, että valmentaja päättää mitä tehdään ja silloin tehdään. Lapset ei jankkaa siellä vastaan eikä valita päätöksistä.
Tällaisiako nämä nykytenavat on joka paikassa, koulussakin? Ei ihme, että opettajille iskee turhaumat ja burnout varhaisessa vaiheessa. Harrastusvalmentajat ei saa tosin hommasta edes palkkaa vaan ovat vapaaehtoisesti paikalla... Omasta mielestä saisi olla vähän enemmän kuria - jos on asiaa, viitataan ja kysytään luvan kanssa asia. Kavereiden kanssa voi jutella ennen harkkoja ja niiden jälkeen, ei harjoituksissa. Jos joku jankkaa vastaan eikä yhdellä huomautuksella mene asia perille, sen jälkeen jokaisesta vastaansanomisesta aina juoksu kentän ympäri tai kymmenen punnerrusta tms. Siinähän sitä kunto kasvaa sitä mukaan kun kieli käy...
Pitäisi vanhempienkin kotona tehdä nuo säännöt selväksi ja olla joskus seuraamassa mitä siellä tapahtuu, vaikka isommista lapsista onkin kyse.
Kommentit (14)
Hyvin jaksan. Vedän lasten satujumppaa ja isompien lasten sählykerhoa. Hyvin jaksan ja lapset ja esiteinit on tosi mukavia.
Ollaan esinnyttykin joskus satujumpparyhmän kanssa ja lapsilla oli tosi hauskaa ja olin niin ylpeä heistä.
Joten vastaan. Erittäin hyvin jaksan vetää harrasteryhmiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän tyttö pelaa jalkapalloa ja aika monesti on tullu seurattua harjoituksia ja vertailtua miten touhu sujuu toisella kenttäpuoliskolla poikien kanssa. Tyttöjen valmentajalla 80% ajasta menee tereenaamisen johtamiseen ja kurin pitoon 20% ajasta, poikajoukkueessa prosentit on päinvastoin.
Meidän joukkueella on säännöt ja ne luettiin ja allekirjoitettiin kotona, vanhemmilla on myös paljon vastuuta lasten treeni-ja pelikäyttäytymisessä. Lisäksi valkku antaa kyllä heti kotiin palautetta, jos treeneissä ei ole oltu kunnolla, pari kertaa olen jutellut lapsen kanssa noista asioista. Mutta näin tämä homma toimii hyvin.
Ei ne jaksakaan. Ne vetää vinkujia turpiin
Paremmin niitä lapsia jaksaa, kuin nykyvanhempia ja niiden odotuksia ja luuloja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei lapsissa mitään vikaa ole, niiden vanhemmat vain on hulluja.
[quote author="Vierailija" time="03.12.2013 klo 13:17"]
Paremmin niitä lapsia jaksaa, kuin nykyvanhempia ja niiden odotuksia ja luuloja.
[/quote]
Samaa mieltä. Ehkä nämä pölisijät eivät ole niin innoissaan futisharrastuksesta, mutta vanhemmat raahaavat siitä huolimatta harjoituksiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen ihmetellyt miten ohjaajat jaksavat edes alle 6v harrastusryhmiä. Oman lapseni harrastusryhmässä on 3-6v lapsia ja se kaikkein vanhin ja isokokoisin joko raivoaa tai itkee joka kerta, kun ei saa olla ensimmäinen tai asioita ei tehdä hänen mielensä mukaan. Miten pitkä pinna ohjaajalla onkaan!
Hyvin jaksaa ja hyvin menee. Poikani harrastaa kilpauintia kolmatta vuotta. 10 minuutin jäähylle joutuu hyvinkin helposti. Jos huono käytös toistuu niin sitten poisto. Lapset on 8- 10v. Poikani joutui jäähylle, kun eivät kuunnelleet ja kysyivät uudestaan niin jäähy tuli. Kuri on kova, mutta kuitenkin valmentajat selkeästi välittävät lapsista ja kohtelu on tasapuolista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi hyvää päivää. Oma poikani on 7-vuotias ja jalkapallovalmentajansa on tänä vuonna täysin itsevaltainen öykkäri. Pojat nyt ovat poikia, mutta todella kiltisti tekevät harjoitteet ja yrittävät tosissaan. Peleissä hyvin harvoin kukaan sooloilee, mutta silti valmentaja huutaa ja riekkuu kuin 3-vuotias uhmaikäinen joka asiasta. Ihan pahaa tekee seurata vierestä. Eli vaihda ap ryhmää jos kaipaat natsimeininkiä, itselläni on mielessä vaihto vähän lepsumpaan valmennukseen, kun pojalla ei kuitenkaan ole mitään valtavaa lahjakkuutta, vaan on aivan tavallinen poika.
Säännöt pitää olla ja koko toiminnan pitää olla johdonmukaista. Sanoisin pojan ryhmän olevan oikein mallikelpoinen. Kaikissa uimaseuroissa osataan kasvattaa lapsia ja säännöt pitää homman kasassa. Oikein mallikelpoisia urheilijoita. Jutella ei taatusti ehdi, kun ui valmennusryhmässä. T.11
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ne lapset vaan ne vanhemmat! Olen ratsastuksen ohjaaja. Joka kausi keskustelen vanhempien kanssa kuinka joku lapsi pelkää poneja, ei tykkää ratsastaa että olisiko joku muu harrastus parempi. Ei, ratsastusta sen olla pitää kun se koetaan jotenkin "paremmaksi" harrastukseksi. lapsen mielipiteestä viis. Sitten lapsi nököttää ponin selässä urheasti tunnin joka ikinen viikko ja silminnähden inhoaa koko touhua.
Lapsille kerrotaan tallin säännöt ja kuinka hevosten kanssa toimitaan. Lapset osaavat käyttäytyä todella hienosti ja rauhallisesti. Mutta sitten joku äippämamma alkaa huutamaan ja hosumaan aidan reunalla. Onneksi pienten lasten ponit ovat rautahermoisia eivätkä hätkähdä pienistä.
Lisään vielä että uimaseuroissa valmentajat ei koskaan uhkaile ettei tänne tarvitse tulla. Jalkapallo onkin öykkäreiden laji. Valmentajatkin saattaa olla ihan paskoja. Poikani joskus on kokeillut jalkapalloa ja kyllä uinti on ihan eri maata. T.11
Alue: Aihe vapaa
Tuollaisia ne kai aika usein ovatkin. Olen kuitenkin ihmetellyt, että poikani futisjoukkueessa kukaan ei hölmöile. Yhden ainoan kerran olen nähnyt kun porukka pistettiin punnertamaan kun ei kuunneltu tarpeeksi.
Poikani koululuokka on yksi apinatarha, ihanaa että futiksessa hän saa olla seurassa missä kukaan ei heitä hommaa lekkeriksi.