Lääkkeellä tehty abortti?

Ole rauhallisin mielin:) Voimia!

t: 2

Teillä on ollut aika kivuttomia kokemuksia, hyvä että niinkin. Minulla koski prkleesti. Uskoisin että johonkin aina koskee, sieluun tai ruumiseen, ihan omaa päättelyä tämä siis. Ke kävin polilla ja sain sieltä esilääkkeeet, ja to-pe yönä alkoi vuoto ja tuli isoja hyytymiä, todella inhottavan tuntuisia, sellaista limaista, sitkeää rihmaa. Pe aamusta menin osastolle, jossa hoitaja mietti että tulikohan sieltä jo alkio pois, antoi kuitenkin lääkkeet jotka puolen tunnin välein piti laittaa kielen alle sulamaan. Sain myös särkylääkettä. n. 20min ensimmäisestä pilleristä alkoivat kivut,ja kun toisen otin, niin pian sen jälkeen kivut muuttuivat aivan kamalaksi ja voin pahoin. Piti konttailla lattioita pitkin ja yrittää vaikka mitä, mutta eihän se auttanut. Sain kipupiikin ja sen jälkeen kivut hävisivät.

Sitten lääkäri kutsui ultrattavaksi, kohdussa ei ollut enää mitään. Lääkäri oli ensin aika tyly, ja en osannut hänen mielestään tehdä siinä vastaanottohuoneessa mitään oikeen, eli ilmeisesti ei pidä henkilöistä jotka päätyvät aborttiin... Siitä jäi vähän huono mieli. Pyysin anteeksi sitä että jännitin alapäätäni, niin sen jälkeen oli sitten ystävällisempi. Ei hän oikeastaan mitään minulle itselleni puhunut koko aika, naputti vain.

Olin tarkastuksen jälkeen vielä n.3 tuntia huoneessa, sain olla yksin, ja yritin syödä lounaan, mutta olo oli niin paha, ettei mikään maistunut. Kivut alkoivat uudelleen, sain lämpötyynyn ja lisää lääkettä. 14 aikaan pääsin kotiin kun vuoto oli vähentynyt. Vuodin 8 päivää keskeytyksen jälkeen 7 niistä aika runsaasti ja viimeinen oli niukka vuotopäivä. Kotona ei tarvinnut ottaa särkylääkettä, kivut jäivät osastolle. Kokemus oli kauhea fyysisesti ja pyysykkisesti ja tietysti toivoin ja toivon ettei kenenkään tarvitse joutua siihen. Henkinen puoli tuntuu rauhoittuneen, mutta koskaan en voi tietää että tuleeko millon taas mitäkin mieleen.

Kipuihin kannattaa varautua, koska niitä voi tulla, niin kun aiemmista huomaat, osalla niitä ei ole ollut. Sitä kun ei voi tietää ennen kuin saat lääkkeet. Jaksamista huomiseen.

Jos sinulla on taustalla synnytyskokemuksia , selviät fyysisesti varmasti aika helposti. Psyykkinen puoli oli minullekin todella vaikea. Mietin koko seuraavan vuoden sitä , minkä ikäinen vauva nyt olisi. Nyt tuosta on 4 vuotta ja asia on jokseenkin käsitelty. Minulle kävi vähän samoin kuin sinulle, paitsi että ikää oli muutama vuosi enemmän. 3 pientä lasta oli ja sitten sairastuin vakavasti kun odotin nejättä. Vaihtoehdot olivat aika karut ja valitsin keskeytyksen , koska en halunnut ottaa sitä riskiä että hoitojen viivästyessä kuolen. Onneksi tuolloin minulla oli vasta rv 9 ja sain keskeytyslääkkeet heti . Kaikki meni hyvin ja olen edelleenkin tyytyväinen ratkaisuun , mutta surutyö piti kuitenkin tehdä.

No kokemus ei varsinaisesti abortti, vaan keskeytynyt keskenmeno. Sairaalassa sain lääkkeet suuhun ja sisään osastolla. Eivät vaikuttaneet, sain toiset, kolmannet ja lopulta vissiin 7 satsia. Ei mitään. Joten kaavintaan meni. Kaavinta olikin opea ja helppo nukutuksessa. Joten lääkkeet ei siis toimi kaikilla. Mulla ei ollenkaan.

Miksi tehdään abortti niin heppoisin perustein?

[quote author="Vierailija" time="03.12.2013 klo 12:52"]

Miksi tehdään abortti niin heppoisin perustein?

[/quote] Kuka nyt on tekemässä aborttia heppoisin perustein? Älä rakas ihminen syöksy tuomitsemaan ihmistä joka on joutunut vaikea päätöksen tekemään. Ole vain onnellinen siitä että aborttiei ole itsellesi ajankohtainen.

Älä murehdi , hyvin se menee. Pahoitteluni vaikeasta tilanteesta.

Minulle kävi niin että sain lääkkeet ja vuosi kyllä jotain ulos mutta en ollut missään vaiheessa kamalan kipeä.

niinpä sitten kävikin että kuukausi siitä kaavintaan jouduin sillä kohtu ei ollutkaan tyhjentynyt :/

kaavinta meni hyvin mutta sen jälkeen jouduin syömään 3 antibiootit kohtutulehdukseen. Ois kyllä voinut paremmin mennä mutta minkäs teet, jollekin niiden komplikaatioiden on osuttava ja parempi se kai mulle kun jollekin teinitytölle vaikkapa.

minä muuten otin lääkkeet yksin kotona sillä läheisiä ei ole, tätä en suosittele! Jos on vaan mitenkään mahdollista saada kaveri, sisko, miesystävä tai joku tueksi niin ehdottomasti! Kaavinta oli myös raskasta käydä yksin läpi. Toki raskaampaa olisi ollut saada lapsi niin yksin. Tsemppiä ap, ei tää naisen elämä ole aina helppoa!

Lämmin kiitos kaikille. Ihania ihmisiä!

ap

Älä turhaan pelkää:) Minulle on tehty ja myös ystävälleni ja molemmilla meni hyvin. Saat ensin suun kautta valmistelevaa lääkettä ja parin päivän päästä varsinaisen keskeytyspillerin. Vuoto voi alkaa jo ensimmäisten lääkkeiden jälkeen, kuten itselläni. Normaalien kuukautisten verran tuli vuotoa. Keskeytyspillerin jälkeen vuoto alkaa varmasti ja joku kerta vaihtaessa sidettä huomaat ( tai et ) isomman hyytymän ja raskaus on keskeytynyt. Saat sairaalasta mukaan kipulääkettä ja itse en tuntenut mitään suuria kipuja, vain kuukautiskipujen kaltaista pientä nipistelyä. Pahoinvointia voi olla, mutta en kärsinyt siitäkään. Ystäväni hieman. Älä pelkää, teet rohkean päätöksen, jos et ole valmis äidiksi. Olen itse jo ennen sitä äiti ja se on elämän mittainen matka, jolle ei kannata lähteä, jos voimavarat tai elämäntilanne sitä ei salli. Kysymykseesi tai vastaukseni tulee täällä varmasti myös ikävää palautetta, mutta jätä lukematta. Jos haluat kysyä vielä jotain, niin olen hetken vastaamassa. Muuten tsemppiä ja voimia :)

Oletko varma päätöksestä? Myös adoptio on ratkaisu!