ykinäisyys äippälomalla

Helsingissähän on vaikka kuinka paljon tekemistä, missä tutustuu muihin äiteihin. Kokeile vauvamuskaria, vauvojen värikylpyjä, seurakunnan vauvaryhmiä, MLL:n kerhoa, lähipuistoa. Erityisen hyviä ovat kaikki ryhmät, joissa on juuri alle 1-vuotiaiden äitejä, sillä he ovat todennäköisemmin sinun tilanteessasi.

Haluatko nimenomaan äitikavereita? Haluatko kavereita itsellesi vai lapsellesi? Millaisia kavereita sinulla oli ennen lasta? Älä määrittele itseäsi vain äitinä. Jos kaipaat mammakavereita niin niitä voi etsiä leikkipuistoista. Kannattaa käydä jossain vakipaikassa. Minä olen kyllä sitä mieltä että vauvan äitinä ei välttämättä samaistu toisiin äiteihin. Lapsilla on niin eri taidotkin ensivuosina. Minä olen alkanut kiinnostua puistoilusta vasta lapsen ollessa 1,5 v kun oppinut kävelemään jne. ja puistoissa käyn lähinnä lapseni takia. Joskus jotain smalltalkia muiden kanssa mutta minulla on sitten muitakin kavereita kuin puistomammat... Tylsää välillä kun ihmiset kuvittelevat että nyt kun sulla on vauva niin sun pitäis kaveerata muiden vauvojen äitien kanssa.

Kyllä äitiyslomalla kaipaa juuri samassa tilanteessa olevia, sillä ne muut kaverit ovat päivisin töissä, opiskelemassa ja kuka missäkin. Vain muut pienten vauvojen äidit ovat silloin samaan aikaan tavattavissa kuin itsekin ja heidän kanssaan on helppo sopia tapaamisia vauvaystävällisiin kahviloihin tai muihin paikkoihin.

Ei välttämättä. Vauvoillakin osittain eri päivärytmit. Välillä kova vääntö sopia treffejä joidenkin kanssa kun joillain on niin vaikeaa pitää aikatauluista kiinni...

Niin ja mun mielestä on jo lähtökohtaisesti huono pohja syvemmälle tuttavuudelle jos pitää samaa elämäntilannetta ehtona tutustumiselle. Kohta se toinen tai sinä itse palaa töihin tai saa 2. tai 3. lapsen. Lasten ikäerot on eri, jokaisella oma pakettinsa. Kun tilanne muuttuu pelkkä puistomammatuttavuus päättyy jos ei ole enää mitään yhteistä. Mä en odottaisi paljoa sellaisilta tuttavuuksilta. Tympii tuo syrjintä mammojen kesken kun pitää aina lokeroida itsensä ja muut sen mukaan miten vanhoja lapset on ja montako niitä on... 11 ja 13

Mä en ole käynyt kertaakaan missään perhekerhoissa tms. jutuissa ja ihan hyvin ollaan pärjätty. Kavereita olen löytänyt esim. näiden palstojen kautta. Ihmisten ilmoituksiin vastaillut, pari ihan hyvää ystävää löytynyt näiden väylien kautta. Olen äitiyslomalla ja hoitovapaalla opiskellut, joten mitään kovin syvää yksinäisyyttä en ole ehtinyt tuntea. Opiskelukuviot kuitenkin toivat noita sosiaalisia tilanteita ihan tarpeeksi. Oli kuitenkin myös tärkeää löytää edes joku, joka on samassa elämäntilanteessa, koska itselläni ei ollut mitään käsitystä vauvaperhe-elämästä ja omassa ystäväpiirissäni olin ensimmäinen, joka hankki lapsia. Suosittelen siis kyttäilemään noita ystävänhakuilmoituksia :) Toki muskarit ja kerhot varmasti toimii joillekin.

Viihdyin hyvin vauvani kanssa ja mies tuli ja meni. En ehtinyt tuntea oloa yksinäiseksi. Kävin kirkon kerhossa ja sain sieltä 3 ystävää ja vieläkin tallella.

Totta. Kirkoilla usein aamupäivästä kaikennäköistä toimintaa perheille. Itse en ole kokeillut, mutta muistan omasta lapsuudestani, että äidin kanssa kävimme vastaavissa.

Mulle on jäänyt mammakavereita just muskarista ja Perhekerhoista.

Ap, kimmiksen puistossa oli ainakin ennen tosi aktiivista porukkaa. Mukaan vaan, niin kyllä seuraa löytyy. Hyvä aloitusrepliikki on, että minkä ikäinen sun lapsi on?

Minäkään en juuri äitiyslomalla kaipaa niinkään toisten äitien seuraa, vaan nimeomaan haluan jutella muustakin, kuin vaipoista ja vaunuista. Onneksi minulla onkin vuorotyötä tekeviä ja opiskelevia kavereita, joita tapailla. En ehkä muutenkaan ole sellainen perinteinen äiti-tyyppi, joka jaksaisi elää äitiydelle.

täälläkin yksi ykinäinen. Täytyisi mennä katsomaan jotai perhekeron tapaista ja vaikka ei ihan lähellä kimmon puistoa asuta niin pitäs mennä katsomaan jos sielä on aktiivisia äitejä joihin tutustua ja kun sinne pääsee kuitenkin bussilla aika lähelle  (katsoin reittioppaasta jo)

Yksinäistä  on. Meinasi tulla itku, kun kuulin, ettei edes työpaikan pikkujouluihin tule kutsua, kun kutsuvat nykyään vain sijaisen :( tuntuu, etten kuulu mihinkään. Olin jo puhunut miehen kanssa, että sinne edes menen, ja pumppaan maitoa niin ei ole niin kiire takaisin.

Itse muistan tuon tunteen todella vahvasti (lapsi nyt 2v.) .

Kaverit olivat jo kertaalleen käyneet vauvaa katsomassa ja ne viimeisetkin joista päivisin sai joskus seuraa, jatkoi töitä jne.

Puistoissa oli omat piirit ja sinne tultiin kaksin toisen äidin kanssa.

Naapurissa asuu samanikäinen lapsi kuin omani ja äiti on about samanikäinen minun kanssa , mutta jutellaan vain puistossa nähdessä.

Pks-seudulla ainakin itsellä tosi vaikeaa löytää edes tuollaista puistoilu/kahvittelu kaveria:/.

missä olet käynyt perhekerhossa? terveisin tuore äiti.joka ei tiedä mihin uskaltaisi suunnata vauvan kanssa muihin tutustumaan