ykinäisyys äippälomalla

[quote author="Vierailija" time="03.12.2013 klo 09:20"]

missä olet käynyt perhekerhossa? terveisin tuore äiti.joka ei tiedä mihin uskaltaisi suunnata vauvan kanssa muihin tutustumaan

[/quote] Olen käynyt käpylässä ja kumpulassa leikkipuistoissa vauva kerhoissa.

11 sen verran voin valaista asiaa että en voisi sanoa omaavani miteenkään laajaa kaveripiiriä mutta nämä ei äiti kaverini voivat yleensä tavat vain viikonloppuisin jos silloinkaan koska on paljon muuta elämässä ja taas arki illat eivät meille sovi kun tyttö menee jo 8 aikaan nukkumaan niin en kovin myöhään voisi tavata ja vaunujen kanssa liikkuminen ruuhka busissa ei ole kovin mielekästä puuhaa

Kyllä mä ainakin kaipaan kotonaollessani äitiseuraa, onhan työssäkäyvilläkin työkaverit. Työkaveritkin varmasti usein jää, jos työpaikka vaihtuu, mutta jos jostakusta on tullut hyvä kaveri niin treffaillaan jatkossakin. Mun kotiäitiverkosto on vähän niinkuin työkaverit, musta, osa on tosi hyviä ystäviä, osa tuttuja. Ketään en tuntenut ennestään, vaan olen tutustunut perhekerhossa ja puistossa. Mutta ei se välttämättä onnistu naps vain heti, vaan pikkuhiljaa. Suosittelisin just vauvaharrasteita/kerhoja, koska yhden vauvan äideillä on suurin kaveritarve.

Mulla on kolme lasta ja osalla äitikavereista vain yksi (mun kuopuksen ikäinen, vieläpä), mutta kyllä se vaan niin on, että jos toisella on yksi vauva ja toisella leikki-ikäinen tai pari, ei tutustuminen/treffaaminen välttämättä ole niin mielekästä, kummankaan mielestä. Vauvan äitiä häiritsee ne meluisat ja riehuvat isommat, joilla taas on tylsää (etenkin jos niitä on vain yksi), kun ei ole kaveria.

19 kirjoittaa asiaa, tosin on mullakin muutama sellainen äiti kaveri joilla simpia lapsia mutta nämä lapset jo kouluikäisiä eli tvataan yleensä silloin kun ovat koulussa

19 kirjoittaa asiaa, tosin on mullakin muutama sellainen äiti kaveri joilla simpia lapsia mutta nämä lapset jo kouluikäisiä eli tvataan yleensä silloin kun ovat koulussa

Minäkin ajattelen äitikavereista vähän samalla tavalla kuin työkavereista. Olen prjektitöissä, ja työpaikka ja asuinpaikkakuntakin ovat vaihtuneet ja tulevat vaihtumaan vielä moneen kertaan tässä elämäni aikana. Sellainen ajattelumalli, että sosiaalinen elämäni olisi staattinen ja valmis nyt loppuelämäksi, on ihan outo ajatus. Ihmisiin on tutustuttava aktiivisesti läpi elämänsä, eikä se ainakaan minulle ole mikään ikävä velvoite, vaan aivan hauskaa, vaikka vaatiikin vaivaa. Itse asiassa olen sitä mieltä, että sellainen elinikäisen tiiviin ja muuttumattoman ystävyyden ideaali on aika iso taakka ystävyyssuhteissa, koska se kasaa niihin epärealistisia odotuksia ja väistämättä myös pettymyksiä. Ehkä sellainen onnistuu niillä, jotka elävät läpi elämänsä samalla paikkakunnalla, ja myös kaverit elävät siellä koko elämänsä. Mut meidän muiden on valittava, onko uusissa elämäntilanteissa aktiivinen vai ei. Enkä tarkoita, että vanhat kaverit jotenkin hylättäisiin, vaan tarkoitan sitä, että ihmiselle on hyväksi olla osa sitä ympäröivää yhteisöä, tutustua siihen niissä puitteissa mitä voi.

Monet täällä haluavat rohkaista ap;tä ihan siksi että tiedämme kuinka hankalaa voi olla etsiä itselleen kavereita. Mut aina se onnistuu, lopulta. :)

<[quote author="Vierailija" time="03.12.2013 klo 14:10"]

Niin ja mun mielestä on jo lähtökohtaisesti huono pohja syvemmälle tuttavuudelle jos pitää samaa elämäntilannetta ehtona tutustumiselle. Kohta se toinen tai sinä itse palaa töihin tai saa 2. tai 3. lapsen. Lasten ikäerot on eri, jokaisella oma pakettinsa. Kun tilanne muuttuu pelkkä puistomammatuttavuus päättyy jos ei ole enää mitään yhteistä. Mä en odottaisi paljoa sellaisilta tuttavuuksilta. Tympii tuo syrjintä mammojen kesken kun pitää aina lokeroida itsensä ja muut sen mukaan miten vanhoja lapset on ja montako niitä on... 11 ja 13

[/quote]

14 on ihan oikeassa siinä, ettei sillä pitäis olla mitään merkitystä kuinka monta ja minkä ikäisiä lapset on. Mutta varsinkin esikoisen (vauva-aika) kanssa, helposti välttelee niitä juoksevia, riehuvia, jotka eivät leikin timmellyksessä ymmärrä väistää niitä pienimpiä. Olivat ne pienimmät sitten paikoillaan sivussa tai keskellä myörimässä. Varsinkin, jos ja kun, hakee vielä rooliaan äitinä, ja siinä missä tilanteessa ja miten on yleisesti hyväksyttävää puuttua tilanteeseen ja komentaa muiden lasta. Itse olen kylä-kasvattaa-periaatteen kannattaja, mutta moni muu ottaa nokkiinsa jos kullanmurua komennetaan (ja itse vanhempaa ei jaksa kiinnostaa, vaan oma kullannuppu on aina oikeassa, ja vanhempi jatkaa kahvittelua/kännykän selailu tvs).

Muuten kaipaisin suvaitsevampaa toimintaa puistoiluun. Tyyppisesti että vieressä hiekkalaatikolla olevan kanssa voi hetken leikkiä, vaikkei juuri hänen kanssaan olla puistoon tultukaan..

Mitä sitten ehdotat, 11 ja 13. Ap kaipailee juuri äitiyslomalla ollessaan kavereita, joten miten ryhdyt tutustumaan työssäkäyviin aikuisiin, joilla ei ole aikaa nähdä? Itselläni on paljon ystäviä, mutta kyllä sitä kotiäitinä päiväsaikaan helpoiten tapaa niitä muita samassa tilanteessa olevia.

Jos asenne on se, että kaikista tuttavuuksista pitää tulla loppuelämän kavereita, ei varmaan tutustukaan kehenkään. Oikeassa elämässä osa kavereista on pitkäaikaisia ja osa kaveruuksista hiipuu pois, oli sitten äitiyslomalla tai ei. Kun käy paljon eri paikoissa, tutustuu vähitellen ihmisiin. Kaikki eivät ole samanhenkisiä, mutta esim. esikoisen vauva-ajalta on tarttunut mukaani perheitä, joiden kanssa tavataan edelleen säännöllisesti, vaikka vuosia on vierinyt ja kaikilla eri elämäntilanteet.

jos saa olla utelia niin mietin että mikä vika sanassa äippä on? varsinkin kun medän muskarissa yksi isäkin käytti kyseistä sanaa

Lässytystä. Eipä kai muu. Itse välttelen tuota termiä.

Itse nautin täysin siemauksin äitiyslomalla. Oli kiva olla vauvan kanssa, tein pitkiä kävelylenkkejä päivisin, istahdin johonkin kivaan paikkaan ja luin lehtiä. Tykkäsin olla kotona ja puuhaa riitti.

Itse olen myös hieman yksinäinen. Olen toista kertaa kotona vauvan kanssa ja viime kerralla minulla oli kavereita juuri perhekerhon kautta. Eipä tällä kertaa. Vauvani ei herää kuudelta, joten kerhoihin ehtiminen on ollut niin ja näin, ja kun siellä kävin huomasin saman, että olen uusi ja ulkopuolinen... En siis enää jaksa kammeta ylös ja ulos aamulla, kun ei siellä nyt niin kivaa ollut yksin istua. Vaikkakin kerhon vetäjä Leena onkin mainio - Terkut Munkkiniemen ihanalle kerhotädille :)

musta tuntuu että monet tutustuu perhevalmenuksessa ja perustavat fb ryhmiä mulla taas oli se että en käynyt synnytysvalmenuksissa kun eivät ajat olivat hankalia ja enkä tiennyt että perhevalmennukseenkin olisi voinut mennä vaikka ei ole käynyt synnytysvalmenuksessa

Lopeta sanan äippäloma käyttö, niin eiköhän niitä kavereitä ala löytyä.

Laita miehesi viihdyttämään ja huomioimaan sinua kun se tulee töistä.

Luulen, että ap nyt vähän yliarvioit sitä, että perhekerhossa kävijät olisivat kaikki tuttuja keskenään. Kaikissa suurissa kaupungeissa on paljon, paljon porukkaa jotka ovat muuttaneet muualta, ja tarvitsevat uusia kavereita varsinkin juuri äitiyslomalla. Sinne mukaan vaan, muutamia viikkoja siinä menee, mutta sitten huomaat että alat löytää sieltä tuttavia, ja heidän kanssaan voit käydä muuallakin kuin perhekerhossa.

Pois vaan turha ujous ja arkuus, suurin osa perhekerhoissa kävijöistä on tullut sinne joskus ekaa kertaa, jännittänyt ja ollut ehkä vähän herkkänä siinä miten heitä kohdellaan. Niin se homma vaan menee, että ensin tutustellaan, ja se vie aikaa, ja sitten siellä vasta alkaa kunnolla viihtymään. Jos sulla on siellä vähän ulkopuolinen olo, ilmoittaudu vaikka keittiöön puuhastelemaan jotain, siellä saa aina tavat ihmisiä vähän yksitellen ja saa jokaiseen paremman kontaktin.

[quote author="Vierailija" time="03.12.2013 klo 12:12"]

Lopeta sanan äippäloma käyttö, niin eiköhän niitä kavereitä ala löytyä.

[/quote]

Niinpä, ykinäisyys vähenee...

Ja ne naiset jotka pitävät omaa piiriään leikkipuistoissa ja perhekerhoissa voisivat avata sitä rengastaan uusille tuttavuuksille.

Voisivat toki. Mutta jos eivät avaa, niin peli ei ole menetetty. Jos jossain on klikki, niin siellä on myös aina ihmisiä, jotka suljetaan sen klikin ulkopuolelle. Mikään tässä maailmassa ei estä näitä äitejä verkostoitumasta ja luomasta omaa ryhmäänsä. Josta sitten, toivottavast, ei tule mikään suljettu ryhmä siinäkään vaiheessa, kun ajan myötä ollaan tultu tosi hyviksi ystäviksi.

Itse en ole ikinä ajatellutkaan, että joku pitkäaikainen äitien ystäväpiiri adoptoisi minuta, kun olen muuttanut uudelle paikkakunnalle ja lähtenyt kerhoon ja puistoon tuntematta sieltä ketään. Eihän se vaan mene niin. Olen itse huolehtinut siitä, että saan kontakteja toisiin ihmisiin, ja aina löytänyt ystäviä ja tuttuja. Vaivaa se vaatii mutta on minun kohdallani ollut aina sen arvoista.

Itse asiassa minusta on aina ollut hyvä juttu, että kerrotaan jos joku piiri on niin tiivis ettei siihen vaan sovi. Pelin henkin on reilu, moikataan kun tavataan mut ei sen enempää aleta seurustelemaan. En ole koskaan ottanut sitä syrjimisenä tai kiusaamisena, vaan se on ollut fakta, ja olen voinut paremmin suunnitella omat sosiaaliset kuvioni sen mukaan.

[quote author="Vierailija" time="03.12.2013 klo 12:18"]

Ja ne naiset jotka pitävät omaa piiriään leikkipuistoissa ja perhekerhoissa voisivat avata sitä rengastaan uusille tuttavuuksille.

[/quote]

Hienoahan se on, jos vaivaa näkemällä niitä äitikavereita ja -kontakteja saa. Toki perhekerhoissa ja vastaavissa käy myös yksinäisiä kaverin etsijiä. Muutimme pienelle paikkakunnalle esikoisen synnyttyä, eikä täältä ole yhtään tuttua etukäteen. Perhekerhossa käy jo toisen polven äitejä, ja kävijöistä 98% on täältä kotoisin. Kaikki juttelevat kyllä mukavia, mutta kaikilla on valmiina jo tiiviit piirit, ja ymmärrän hyvin ettei kukaan sellaiseen tahdo ylimääräisiä uusia ihmisiä mukaan ottaa.

Varmasti täälläkin on muita yksinäisiä kun minä, mutta eipä heitä ole puistossa tai perhekerhossa näkynyt. Tiedä sitten missä luuraavat? Tai mistä heidät tavoittaa?

Perhekahvilassa käydessäni ja lasten leikkejä vierestä seuranneena (1-v, joten herkästi repii leluja muiden kädestä) ja erään äidin kanssa rauhassa niitä näitä jutelleena, on keskustelumme tullut jopa keskeytetyksi niin että "kolmas äitiosapuoli" istahtaa meidän väliimme ja kääntää selkänsä minulle blokaten minut täysin. Ja ennenkuin kivitätte, en ollut tätä "kolmatta äitiä" koskaan aiemmin nähnyt, joten mistään kiistasta ei ole voinut olla kyse.

Eli ei se aina riitä että jatkuvalla syötöllä näkee vaivaakin. Monella on olemassa muutkin kuin äiti-verkostot, eikä heillä ole mielenkiintoa muuhun. Ja olen täällä törmännyt näihin jo olemme-tiivis-OMA-porukkamme tyyppeihin, ja suotakoon se heille. Minulle riittäisi puistoilutreffit silloin tällöin (kerran viikkoon/pariin viikkoon), mutta sekin on joillekin jo liian tunkeutuvaa.