Raskaanaolo on epämiellyttävää

Ei oo raskaus munkaan juttu. Kaks takana kolmas meneillään. Mutta se vaan "kärsitään" läpi eräänlaisena työvaiheena. Kyllä sen kestää kun on väliaikaista ja "palkan" saa synnäriltä mukaansa.

Miten niin ei puhuta paljon raskauden negatiivisista puolista? Aamupahoinvointi, liitoskivut, laskeumat ja muut vaivat ovat hyvin esillä esimerkiksi nettikeskusteluissa.

Raskauden todellisista terveysriskeistä ei kyllä hirveästi puhuta. Raskaana oleminen voi nostaa verenpainetta, aiheuttaa verenmyrkytyksen, tuottaa puutostiloja, sekoittaa insuliiniaineenvaihdunnan, aiheuttaa veritulppia, lisätä kuolemanriskiä... 

Joo ei täälläkään nautiskella. Puhumattakaan henkisistä fiiliksistä. Stressaa ja ahdistaa kun on niin epätietoinen. Lisäks tuo turvotus ja painonnousu...

Kyllä negatiivisista puolista puhutaan, mutta lähinnä fyysisessä mielessä. Olen ennen raskautta lukenut paljon juuri noista mainitsemistasi ja muista vaivoista, sen takia raskautta siirtänytkin. Mutta tarkoitan tässä aloituksessa enemmänkin sitä henkistä puolta. Vaikka fyysisiä oireita onkin, niin moni tuntuu raskaudesta kuitenkin nauttivan ja olevan onnellinen. Voi toki olla etten vain ole rivien välistä ymmärtänyt ällötystä ;)

nr5 oli aloittaja. Mutta kiva siis huomata että on muitakin ketkä eivät tästä pidä, etten ole ihan ainoa.

Luonto pitää huolen, ettei maapallo ylikansoitu ihan niin nopeasti kuin voisi. Toisaalta jotkut kehuvat, että milloinkaan eivät ole voineet niin hyvin kuin raskaana ollessaan, eli yksilöllistä on.

Mä taas tykkään tästä raskaanaolosta! Alun raju pahoinvointi ja raskauden tuomat kivut ja säryt tietenkään eivät ole herkkua, en minäkään niistä tykkää. Jostain syystä mulla vaan on ollut koko raskauden ajan hirveän hyvä fiilis tästä olotilasta. Kaikki muut asiat kyllä v*tuttaa sata kertaa enemmän kuin normaalioloissa :D

Ei ole minunkaan pää voinut hyvin tämän raskauteni myötä. Ensimmäiset kuukaudet  meni katuessa raskaaksi hankkiutumista. Nyt yritän vaan asennoitua, kun ei tässä muutakaan voi. Toivottu lapsi, mutta pian plussan jälkeen alkoi ahdistus. 

Ei ole munkaan juttu. Kaksi lasta ja kolmas tulossa. Vauvan liikkeet mahassa on ainoa positiivinen puoli. En viihdy omassa painavammassa kropassa, alun pahoinvointi ja nyt järkyt liitoskivut on pakottaneet luopumaan kovatehoisesta treenistä. En koe itseäni viehättäväksi, mutta kyllä tämän kärsii, kun sen vauvan tosiaan saa ja kroppa kyllä palautuu. Tsemppiä ap!

Musta oli ihanaa olla raskaana, toki pahoinvointi ja liitoskivut olivat ikäviä mutta oli ihana ekaa kertaa elämässä olla peittelemättä vatsaa, iso juttu kroppaansa aina inhonneelle, tukka oli upeassa kunnossa ja olin muutenkin oikein hyvinvoiva.

Olen pitänyt kropastani aiempaa enemmän raskauden jälkeen.

Kaksi raskautta ja tervettä vauvaa synnyttäneenä voin sanoa, että oli kamalaa olla raskaana. Voi sitä pahoinvoinnin, kolotusten, iskiassäryn, tukalan olon, sydämen tykytysten ja hankalan liikkumisen tuoman epämukavan olon määrää. Jos voisi saada helposti kolmannen lapsen omilla geeneillä ilman raskausvaivoja, ottaisin innolla. Nyt mietityttää, jaksanko taas sitä 9kk kidutusta...

vali vali vali.. ei niitä lapsia ole pakko pukata maailmaan.

ps. odotan itse toista

Mä kuulun niihin jotka nauttivat raskaudesta. Koin olevani kaunis ja Nainen isolla n.llä! Loppuraskaudet olivat molemmissa raskauksissa hankalia, supisteli paljon ja        paikat avautuivat liian aikaisin, jouduin lepäämään paljon ja saikulle töistä... Mutta kaikenkaikkiaan, mulla on ikävä raskausaikaa! Oli muuten ihmeellistä kun loppuraskaudessa vauva alkoi potkia niin että pienen jalkapohjan saattoi tuntea masun läpi..

Itselleni imetyksen ekat viikot oli kärsimystä. En pitänyt imetyksestä ollenkaan ja esikoisen imetys onnistuikin vain osittain.

Ehkä sulla se painon ja ruokahalun lisääntyminen on suurin ongelma? Vai onko se se tunne että vauva on vallannut vartalosi ja tekee sille nyt tuhojaan? Kaikenlaiset tunteet on sallittuja, onhan raskaus niin iso juttu että se tosiaan mullistaa elämän ja muuttaa vartaloa. Ei raskaudesta tarvitsekaan aina nauttia, muttei kannata myöskään miettiä liikaa miltä näyttää ja onko nyt tullut pari kiloa lisää. On oikeasti ihmeellistä että uusi ihminen kasvaa sisällä. Mielestäni itsekin voi vaikuttaa suhtautumiseen. Suosittelen lämpimästi vaihtoehtoisia raskausvalmennuksia, niistä saa ihan eri fiiliksen kuin tavallisesta. Ne eivät korvaa sitä, vaan täydentävät ja antavat uusia näkökantoja raskauteen ja synnytykseen. Itse kävin Bebes-infossa ja luin Tiina Kaitaniemen "Luonnollinen lapsuus"-kirjan. Siinä on paljon asiaa, paljon myös asian vierestä...! Sain siitä kuitenkin paljon uusia ideoita ja ajatuksia kun luin sitä kriittisesti ja mielenkiintoiset asiat sieltä poimien.

Jaksamista sinulle, älä mieti liikaa ulkonäköäsi. Voin luvata että jokaisen saamasi lapsen jälkeen ulkonäön miettiminen vähenee puolella!

[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 20:29"]

Mä taas tykkään tästä raskaanaolosta! Alun raju pahoinvointi ja raskauden tuomat kivut ja säryt tietenkään eivät ole herkkua, en minäkään niistä tykkää. Jostain syystä mulla vaan on ollut koko raskauden ajan hirveän hyvä fiilis tästä olotilasta. Kaikki muut asiat kyllä v*tuttaa sata kertaa enemmän kuin normaalioloissa :D

[/quote]

Mullakin oli noin. Rakastin raskaanaoloa. Olin koko ajan niin onnellinen ja seesteinen. Mulla vaikuttaa raskaushormonit niin etten ole masentunut lainkaan. Nyt imetän, olen ahdistunut ja kärsin unettomuudesta.

5 kertaa raskaana olleena ja kaksi lasta synnyttäneenä voin sanoa, että ennemmin synnytän kuin olen raskaana.

Mulla hiukset rasvoittuu päivässä, tulee helposti hikinen olo, ihon kunto on huonontunut, turvottaa. Nännit on jostain syystä jo nyt alkaneet pullottaa ja tulla "imetysnänneiksi". Minulla ei ennen ole ollut iho-ongelmia ja olen muutenkin tarkka hygieniasta, joten tunnen itseni lähinnä likaiseksi ja ällöttäväksi. Ulkonäkö ei ole maailman tärkein asia, mutta väkisin vaikuttaa fiilikseen, kun olo ei muutenkaan ole jatkuvan pahoinvoinnin ja vihlomisten myötä hehkeä. Ap.

Minä olen raskaana vk17 ja olen nauttinut raskaudesta alusta lähtien, huolimatta pahoinvoinnista,turvotuksesta, vatsakivuista, väsymyksestä jne. Luulen, että nykyään monille ihmisille kaiken pitäisi olla helppoa ja vaivatonta ja helposti valitetaan jos asiat ei mene niin kuin halutaan. En toki vähättele kenenkään oireita tai kokemusta raskaudesta, mutta nopeasti eri tilanteisiin sopeutuvana ihmisenä on välillä vaikea ymmärtää tälläista..

Niin, oliko se sulle yllätys?

Suurin osa siitä ajasta on epämiellyttävää. Ja sitten sinun pitää vielä synnyttää! Ja sen jälkeen on vielä jälkivuoto...

Vielä sekin, että ne hormonit vaikuttaa niin eri tavalla eri ihmisiin. Kyse ei ole siitä mihin sopeutuu ja mihin ei. Ite esim. en oo missään vaiheessa enkä missään kolmesta raskaudestani kärsinyt pahoinvoinnista tms. Mutta vaikuttaa tosi paljon tunnepuoleen. Normaalisti mulle ei saa masentuneisuuden tai epätoivontunteita aikaiseksi mitenkään, mutta anna olla kun raskaushormonit alkaa jylläämään niin johan on kaikki kurjaa ja sitten itkeskellään milloin millekin.

No, ihan rehellisesti kyllä mulle oli yllätys että raskaana olo on epämiellyttävää ja saa tuntemaan itsensä likaiseksi, vastenmieliseksi. Oireet ja vaivat eivät olleet yllätys, mutta se tunne mikä itselle tulee oli yllätys. Olen tavannut ainoastaan onnellisia odottajia, vaivoistaan huolimatta. Ehkä olin naiivi, mutta ajattelin että ennemminkin raskauden myötä tulee itseään kohtaan suvaitsevammaksi ja lempeämmäksi.