Lue keskustelun säännöt.
Lasta kiusataan päiväkodissa
Äiti
25.09.2020 |
Lapsi on aloittanut elokuussa päiväkodin, 4-6-vuotiaiden ryhmässä. Pari viikkoa sitten toinen lapsi oli lyönyt omaani, ja seuraavana päivänä useamman kerran peräkkäin ennen kuin oli ehditty väliin. Keskustelin päiväkodilla, ja ottivat kyllä vakavasti. Sen jälkeen tämä samainen lapsi ei ole lyönyt, mutta on useamman kerran yrittänyt, mutta aikuinen on hänen lähellään koko ajan niin on päässyt estämään.
Tänään oli sitten toinen lapsi tönäissyt lapseni ulkona kumoon. Ihmettelin lapsen käytöstä kun hain hoidosta, yritti lyödä minua ja takertui kiinni ja itki. Kysyin, onko sattunut jotain päivän aikana, eikä kuulemma ollut. Kotona lapsi alkoi kertoa mitä oli tapahtunut. Tönijälle oli sanottu "ei saa töniä" ja asia oli sillä käsitelty.
Erikseen päiväkotiin esitin pyynnön, että kirjaisivat ylös mahdolliset tapaukset jotta lasta luovuttava aikuinen voisi minulle paperilta kuulumiset lukea, nyt kaikki on lapsen kertoman varassa.
Miten tästä eteenpäin? Aikuiset kyllä puuttuvat tapauksiin, mutta tieto ei nyt jostain syystä kulje. Otanko yhteyttä päiväkodin johtajaan vai mitä kannattaisi tehdä?
Huolettaa myös onko lapseni joutumassa silmätikuksi, sellaiseksi jota kaikki saavat käydä tönäisemässä jos siltä tuntuu. Lapsi on hyvin herkkä ja kiltti, joten tälle on tultava loppu välittömästi.
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti soitat päiväkodin johtajalle, ei mitään viestejä. Tämä kiusaajalapsi tarvitsee nyt apua ja sinun lapsesi tarvitsee turvallisen päiväkodin.
Kiusaajalapsi ei tarvitse mitään apua vaan kunnon selkäsaunan.
Haloo nyt. Juuri tuollaisten aikuisten takia lapset käyttäytyvät väkivaltaisesti. Jos kyse on vaikkapa neljävuotiaasta, hän ei vielä "kiusaa" vaan ei vaan OSAA toimia oikein ja se on hänelle opetettava. Eikä väkivallan välttämistä opeteta väkivallalla!
Tietysti tuo lyöminen ja töniminen on saatava loppumaan. Kyseessä oli siis ap:n mukaan kaksi eri lasta.
On selvitettävä, miksi ja millaisissa tilanteissa nuo ovat tapahtuneet ja puututtava jatkossa uhkaaviin tilanteisiin. Kädestä kiinni, lapsi sivuun ja torumiset. Kannustetaan leikkimaan sovussa, näytetään mallia, miten toimitaan, jos suututtaa.
Miksi oletat, että kiusaajaa olisi suututtanut? Ja vaikka oletettaisiin, että on suututtanut, niin mikä saa sinut olettamaan, että lapsi noin vain hyväksyisi ja ottaisi käyttöön jonkun ehdotetun vaihtoehtoisen tavan purkaa suuttumusta?
No ei varmaan noin vaan heti "hyväksykään" opikaan, mutta tuolla tavallahan sitä juuri lapselle opetetaan. Vai miten se sinusta pitäisi opettaa? Antamalla selkään?
Järjestelmällinen kiusaaminen ei yleensä johdu suuttumuksesta. Sen sijaan taustalla tapaa olla pyrkimys haalia ja näyttää valtaa, ja sitä kautta saada etua itselleen. Siinä tilanteessa yleensä tarvitaan opettamisen ja keskustelun lisäksi sitä, että huono käytös tehdään lapselle kannattamattomaksi rangaistusten avulla.
Järjestelmällinen kiusaaminen johtuu yleensä vihasta. Viha ei välttämättä liity satuttamistilanteeseen. Viha aiheuttaa halua satuttaa, ja satuttamisella saadaan etua.
Hyvä käytös tehdään kannattavaksi, hyvästä käytöksestä pitää saada hyötyä, huonosta ei. Huono käytös tehdään kannattamattomaksi sillä, että siitä ei tule negatiivista huomiota, joka saa lapsen "kerjäämään verta nenästään".
Kiusaamalla lapsi saa valtaa itselleen, eli pääsee määräämään toisia lapsia ja saa kokea itsensä vahvaksi. Siihen ei auta se, että aikuinen jonka pitäisi pitää lapselle kuria jättää sen lapsen käytöksen huomiotta, koska hän ajattelee, että "huomiota se lapsi vaan kerjää".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti soitat päiväkodin johtajalle, ei mitään viestejä. Tämä kiusaajalapsi tarvitsee nyt apua ja sinun lapsesi tarvitsee turvallisen päiväkodin.
Kiusaajalapsi ei tarvitse mitään apua vaan kunnon selkäsaunan.
Haloo nyt. Juuri tuollaisten aikuisten takia lapset käyttäytyvät väkivaltaisesti. Jos kyse on vaikkapa neljävuotiaasta, hän ei vielä "kiusaa" vaan ei vaan OSAA toimia oikein ja se on hänelle opetettava. Eikä väkivallan välttämistä opeteta väkivallalla!
Tietysti tuo lyöminen ja töniminen on saatava loppumaan. Kyseessä oli siis ap:n mukaan kaksi eri lasta.
On selvitettävä, miksi ja millaisissa tilanteissa nuo ovat tapahtuneet ja puututtava jatkossa uhkaaviin tilanteisiin. Kädestä kiinni, lapsi sivuun ja torumiset. Kannustetaan leikkimaan sovussa, näytetään mallia, miten toimitaan, jos suututtaa.
Kyllä vanhempi tarhaikäinen jo osaa kiusata suunnitelmallisesti ja tahallaan.
Toki hyvä jos se loppuu sillä, että kiusaajan kanssa keskustellaan asiasta, mutta ei kannata olettaa, että se läheskään aina auttaa, koska lapsella on oma tahto. Valitettavasti vaan nykyisin kasvatusalalla valtaa pitävät ne tyypit joiden mielestä lasten rankaiseminen on "väkivaltaa" ja haitallista, joten aika voimattomia ne tarhan hoitajat ovat siinä tilanteessa jos se puhuminen ei kiusaajaan tepsi.
Puhuminen kyllä tepsii, mutta ei auta jos ei pysty ennakoimaan ts. ei ole aikaa käyttää vain yhden lapsen käytöksen seuraamiseen ja huonon käytöksen oikaisuun.
Rankaiseminen on yleensä haitallista ja on parempiakin keinoja selvittää tilanteita ja estää kiusaaminen.Laaja käytännön kokemus osoittaa, ettei lasta pysty useinkaan onnistuneesti ojentamaan pelkästään suusanallisin keinoin.
Edes aikuisten kohdalla suusanalliset keivot eivät aina toimi, vaikka aikuisten ymmärrys- ja empatiakyky on jotain aivan muuta kuin lapsella.
Ei tietenkään aina pysty ojentamaan sanallisesti. Silloin voidaan käyttää kuvia, näyttää esimerkkiä, harjoitella, näyttää mitä hyötyä on oikein toimimisesta, ja jos mahdollista niin poistetaan asia, joka kuormittaa ja saa lyömään (esimerkiksi erityislapsella voi olla aika monta sellaista juttua).
Aikuisen ymmärrys ja empatiakyky ei monesti ole yhtään sen parempi kuin lapsella. En näe toisia satuttavalla lapsella ja aikuisella paljon muuta eroa kuin pituuden.
Laaja käytännön kokemus osoittaa, että jos osaa hommansa, osaa opettaa lapselle sosiaalisia taitoja ilman, että tarvitsee lyödä, huutaa tai rangaista.
Lapselle voi opettaa asioita pelon ja vihan kautta tai kasvattamalla hänen ymmärrystään ja empatiakykyään. Yleensä lapsi oppii tekemään asioita matkimalla ja harjoittelemalla. Molemmilla kasvatustavoilla..
Koko yhteiskuntajärjestelmä perustuu viime kädessä pelkoon ja rangaistuksen/väkivallan uhkaan. Juuri sitä varten meillä on poliisi, armeija, oikeuslaitos, lain säätämät rangaistukset ja muuta. Eivät ihmisten omaneduntavoittelu ja esivallasta poikkeavat käsitykset siitä mikä on hyvä toimintatapa pysy kurissa vain sillä, että esivalta keskustelee, "käyttää kuvia, näyttää esimerkkiä, harjoittelee, näyttää mitä hyötyä on oikein toimimisesta, ja jos mahdollista niin poistaa asioita, jotka kuormittavat".
Jos aikuisen ymmärtämys ja empatiakyky ovat samalla tasolla kuin pienellä lapsella, niin sellainen aikuinen
todennäköisesti on holhouksenalainen, koska hän ei mitenkään voi itsenäisesti pärjätä elämässä.
Sosiaaliset taidot ovat monella häiriökäyttäytyjällä tai sääntöjen rikkojalla todella hyvät. Hän vain käyttää niitä taitojaan tavalla joka ei ole yhteisön kokonaisedun mukainen.
Vierailija kirjoitti:
Pointtina siis sille joka ehdotti kotihoitoa jos kaipaan rauhallisempaa menoa. Siitä ei ole kyse, vaan siitä että lapsellani on oikeus fyysiseen koskemattomuuteen ja turvalliseen ympäristöön.
Tottakai, mutta sitä ei valtio pysty näillä resursseilla järjestämään. Liian suuret ja meluisat ryhmät sekä liian pitkät hoitopäivät johtavat turhautumiseen, joka Ilmenee väkivaltana näin pienillä lapsilla ja siitä ei ikinä päästä kokonaan eroon. Mutta sinä voit järjestää lapsellesi hoidon pienemmässä ja todennäköisesti rauhallisemmassa ryhmässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti soitat päiväkodin johtajalle, ei mitään viestejä. Tämä kiusaajalapsi tarvitsee nyt apua ja sinun lapsesi tarvitsee turvallisen päiväkodin.
Kiusaajalapsi ei tarvitse mitään apua vaan kunnon selkäsaunan.
Haloo nyt. Juuri tuollaisten aikuisten takia lapset käyttäytyvät väkivaltaisesti. Jos kyse on vaikkapa neljävuotiaasta, hän ei vielä "kiusaa" vaan ei vaan OSAA toimia oikein ja se on hänelle opetettava. Eikä väkivallan välttämistä opeteta väkivallalla!
Tietysti tuo lyöminen ja töniminen on saatava loppumaan. Kyseessä oli siis ap:n mukaan kaksi eri lasta.
On selvitettävä, miksi ja millaisissa tilanteissa nuo ovat tapahtuneet ja puututtava jatkossa uhkaaviin tilanteisiin. Kädestä kiinni, lapsi sivuun ja torumiset. Kannustetaan leikkimaan sovussa, näytetään mallia, miten toimitaan, jos suututtaa.
Kyllä vanhempi tarhaikäinen jo osaa kiusata suunnitelmallisesti ja tahallaan.
Toki hyvä jos se loppuu sillä, että kiusaajan kanssa keskustellaan asiasta, mutta ei kannata olettaa, että se läheskään aina auttaa, koska lapsella on oma tahto. Valitettavasti vaan nykyisin kasvatusalalla valtaa pitävät ne tyypit joiden mielestä lasten rankaiseminen on "väkivaltaa" ja haitallista, joten aika voimattomia ne tarhan hoitajat ovat siinä tilanteessa jos se puhuminen ei kiusaajaan tepsi.
Mä olen varmaan tällainen nykylinjan noudattaja. Kun näen lapsen tönäisevän toista lasta, niin puutun heti. Varmistan onko lyöty kunnossa. Sanon lyöjälle, että ei saa lyödä, se käy kipeää ja kaverille tuli surullinen mieli. Vaadin anteeksipyynnön. Puutun myös lelujen ottamiseen kädestä, sekä ulkopuoliseksi jättämiseen. Rangaistuksia en anna, mutta leikkipaikka vaihtuu lapsella jos on vaikeaa ja syystä tai toisesta lyö toisia jatkuvasti leikissä. Päiväkodin "vanhat konkarit" eivät näihin puutu, vaan ihan oikeasti haluavat että lapset karaistuvat kestämään pikku painit ja asenne on "pojat on poikia" ja tytöille nyt vaan kuuluu se ulkopuoliseksi jättäminen. Tietäisittepä vaan. On myös hyvin mahdollista, ettei näille lyöjien vanhemmille kerrota että ovat lyöneet päivän aikana, joten vanhempikin voi valitettavasti olla todella tietämätön miten oma lapsi hoidossa käyttäytyy. Varsinkin tytöissä on paljon tätä, että yksi määrää kuka saa leikkiä kenenkin kanssa ja käyttää yhtä ulkopuolelle, ja vanhemmat luulevat että on oikein hyvä leikkikaveri kaikille.
AP:lle sanoisin lohduksi, että harvoin kyseessä on ihan systemaattinen kiusaaminen noissa tönimisissä ym. alle kouluikäisillä. 4-vuotiailla ei kovinkaan paljon itsesäätelyä vielä ole, ja jos aikuinen ei ole mukana menossa niin voi sattua kaikenlaista. Yleensä alle kouluikäiset kiusaavat varsinaisesti enemmän ulkopuolelle jättämällä. Ne lyömiset ym. ovat enemmän impulssitekoja, ja todella paljon aikuiset voivat tehdä niitä ehkäistäkseen, mutta joissain päiväkodeissa ihan todella on sellainen kulttuuri, ettei näihin puututa ja pidetään pikkujuttuina niitä.
Tieto ei välttämättä kulje siitä syystä, että lapsi ei välttämättä kerro aikuiselle päiväkodissa niistä tilanteista kunnolla, sekä aamuvuorolaisen ja iltavuoroilaisen tiedonvaihto ei ole sujunut. Samoin joskus tilanteen on saattanut hoitaa pihalla ihan eri ryhmän aikuinen, eikä siellä todella ole oikeasti välttämättä aikaa mennä kertomaan sinne oman ryhmän aikuiselle sitä.
Sinuna tekisin niin, että aamulla ottaisin puheeksi oman ryhmän aikuisen kanssa asian, ja sanoisin että huolettaa pääseekö lapsi leikkeihin mukaan, kun on rauhallisempi ja kiltimpi, ja muutenkin toivoisit että tällaisesta kerrotaan että voitte jutella asiasta. Sinuna toivoisin myös, että lasta ohjattaisiin leikkimään samamhenkisten lasten kanssa. Voi olla, että joillain lapsilla se leikki on tönimistä ym. rajua (kyllä, on valitettavaa), ja sinun lapsellesi voisi löytyä mukaviin mielikuvitusleikkeihin kaveri kun aikuiset siellä näkisivät vaivaa. On päiväkodin aikuisten vastuulla huolehtia, että lapsellasi on leikkiseuraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti soitat päiväkodin johtajalle, ei mitään viestejä. Tämä kiusaajalapsi tarvitsee nyt apua ja sinun lapsesi tarvitsee turvallisen päiväkodin.
Kiusaajalapsi ei tarvitse mitään apua vaan kunnon selkäsaunan.
Haloo nyt. Juuri tuollaisten aikuisten takia lapset käyttäytyvät väkivaltaisesti. Jos kyse on vaikkapa neljävuotiaasta, hän ei vielä "kiusaa" vaan ei vaan OSAA toimia oikein ja se on hänelle opetettava. Eikä väkivallan välttämistä opeteta väkivallalla!
Tietysti tuo lyöminen ja töniminen on saatava loppumaan. Kyseessä oli siis ap:n mukaan kaksi eri lasta.
On selvitettävä, miksi ja millaisissa tilanteissa nuo ovat tapahtuneet ja puututtava jatkossa uhkaaviin tilanteisiin. Kädestä kiinni, lapsi sivuun ja torumiset. Kannustetaan leikkimaan sovussa, näytetään mallia, miten toimitaan, jos suututtaa.
Miksi oletat, että kiusaajaa olisi suututtanut? Ja vaikka oletettaisiin, että on suututtanut, niin mikä saa sinut olettamaan, että lapsi noin vain hyväksyisi ja ottaisi käyttöön jonkun ehdotetun vaihtoehtoisen tavan purkaa suuttumusta?
Ehkä hän ei oleta, vaan tietää ja osaa toimia oikein? Ehkä hän on saanut toiminnallaan tuloksia, jotka näkyvät lapsen/lasten käytöksessä vielä kouluikäisenäkin?
Ja joo, yleensä ihminen on lyödessään vihainen. Jotkut nauttivat satuttamisesta, mutta silti. Tasapainoinen, pääsääntöisesti iloinen ihminen ei lyö toista kovin helposti, eikä varsinkaan aikuinen joka haluaa opettaa toiselle jotain.
Lapsi ei noin vain hyväksy parempaa tapaa toimia, jos hän ei ymmärrä että toinen tapa on hyödyllinen ja oikeasti parempi - hän reagoi samoin kuin sinä. Tai kuka hyvänsä aikuinen, jonka mielestä lyöminen on ratkaisu pulmatilanteessa. Jos sosiaalisia taitoja ei ole opetettu lapsena, aikuisena voi olla vaikeampi oppia.
Sinusta lapsella ei ole oman edun pyrkimystä? Vai miten pitäisi tulkita tämä esittämäsi ajatus siitä, että lapsen huono käytös johtuu vain osaamattomuudesta (johon taas auttaa opetus)?
Toisaalta mitä opettamiseen tulee, niin vaikka se onnistuisi, niin se vie usein pitkän ajan. Ja huonolle käytökselle taas tapaa olla tarve saada loppu heti.
Laosella on mielestäni aina pyrkimys omaan etuun. Onko tuttu ajatus, että joskus negatiivinenkin huomio on parempi kuin ei mitään huomiota? Ne lapset, jotka ovat koko ajan tekemässä pahojaan ja kiusaavat muita?
Opettaminen vie pitkän ajan silloin, kun ns. kieroon kasvaminen on alkanut. Lapsen lyömisen voi saada nopeasti lopetettua lyömällä häntä, tai huutamalla, eristämällä, ottamalla etuja pois. Hän ymmärtää, että jos hän lyö toista, joku vahvempi satuttaa häntä. Hän oppii, että on parempi ettei jää kiinni, etsii uusia tapoja satuttaa tai odottaa aikaansa.
Olisikin ehkä parempi, että lapsi saa jotain hyötyä kun ei lyö vaan tekee jotain muuta. Aikuisen hymy, kiitos, luottamus, oma hyvä olo, mieluisia kavereita, hyviä leikkejä, hyvä mieli sitä kautta. Palkintoja hyvästä käytöksestä.
Sosiaalisten taitojen opettaminen vie aikaa, mutta kantaa hedelmää. Sosiaalisesti taitavaksi oppinut päiväkoti-ikäinen kehittää itselleen omantunnon, oppii itseohjautuvaksi koululaiseksi, oppii asioita joista on hyötyä ystävyyssuhteissa, myöhemmin töissä ja parisuhteissa. Hän sisäistää asiat, ymmärtää ja haluaa toimia vastavuoroisesti ja oikein.
Huono käytös ja satuttaminen pitää saada loppumaan heti, mieluiten ennen kuin se ehtii alkaa. Sen lisäksi lapselle pitää opettaa empatiaa ja sosiaalisia taitoja, niitä ei ole ohjelmoitu ihmiseen valmiiksi. Toiset lapset tarvitsevat opetusta enemmän kuin toiset.
Olen pahoillani, en ole tottunut sanoittamaan aikuiselle. :) Viesteistä tulee väkisin pitkiä, ja jos selittäisi riittävän tyhjentävästi, tulisi romaani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ollut monta kertaa lähellä, kun erityislapsi mukiloi muita. Tietysti sitten hoitaja on tullut väliin ja kieltänyt. No yksi noista ”kohteista” oli tuttavani poika. Ei oltu päiväkodista kerrottu mitään.
Olen itse tälläisen erityslapsen avustaja ja valitettavasti niitä lyömisiä sattuu ennakoinnistani huolimatta päivittäin kymmeniä ja aina kohteena on joku syytön sivullinen lapsi eikä niistä ikinä kerrota kuin niille erityislapsen vanhemmille.
Ap laita vaikka nyt heti viestiä päiväkodin johtajalle,että saat asian pois hartioiltasi viikonlopuksi ja maanantaina heti puheeksi kun viet lapsen hoitoon.
Valitettavasti ne on ne muut lapset jotka kärsivät tästä integraatiosta. Kannattaa suosiolla vaihtaa päiväkotia jos homma ei lopu. Yksityiseen päiväkotiin ei haluta/oteta juurikaan erityislapsia joten sinne kannattaa harkita herkän lapsen laittamista. Voihan toki joku kiusaaja sielläkin olla ,mutta vähemmissä määrin.
Sitten kannattaa muistaa, että jos sinne yksityiseen on sattunut tulemaan erityislapsi (jostain 2-vuotiaasta kun ei voi kovin päätellä millainen on 4-vuotiaana), niin hän saa huonommin tukea siellä yksityisessä päiväkodissa, ja väkivaltaa voi olla paljon enemmän toisia lapsia kohtaan.
Kannatan, että puhutte ryhmän aikuisille ihan suoraan, että asia painaa mieltäsi ja surettaa. Ryhmän aikuiset saattavat havahtua paremmin ongelmaan, ja muutenkin alkaa etsimään lapsellesi mukavaa kaveria ryhmästä, jonka kanssa olla vapaan leikin ajan.
Lapsesi ei ole mitä todennäköisimmin mikään silmätikku, ja kannattaa sanoa lapsellekin ihan suoraan, että hänessä ei ole mitään syytä siihen miksi noin käyttäytyvät. Nämä väkivaltaa käyttävät lapset kyllä äärimmäisen harvoin käyttävät sitä systemaattisesti yhteen lapseen, vaan enemmän kyse on siitä että lapsi reagoi johonkin asiaan voimalla (äänitaso, ikävä, kiukku siirtymästä) ja se joka siihen tielle osuu niin saa osuman.
Tähän on paljon asioita mitä voidaan tehdä ehkäistäkseen, jos resurssit ovat riittävät. Voi kuitenkin olla, että ryhmän toiminta on niin alussa ettei muutamaan lapseen ole vielä kunnolla löydetty "toimivia keinoja". Tilanne voi muuttua kovinkin jouluun mennessä.
Mutta ehdottomasti nyt avoimesti puhut tunteitasi ja pyydät apua, että lapsesi ei jää sinne jalkoihin. Aika paljon aikuisetkin voivat jakaa leikkejä ja tilaa kaikkien eduksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti soitat päiväkodin johtajalle, ei mitään viestejä. Tämä kiusaajalapsi tarvitsee nyt apua ja sinun lapsesi tarvitsee turvallisen päiväkodin.
Kiusaajalapsi ei tarvitse mitään apua vaan kunnon selkäsaunan.
Haloo nyt. Juuri tuollaisten aikuisten takia lapset käyttäytyvät väkivaltaisesti. Jos kyse on vaikkapa neljävuotiaasta, hän ei vielä "kiusaa" vaan ei vaan OSAA toimia oikein ja se on hänelle opetettava. Eikä väkivallan välttämistä opeteta väkivallalla!
Tietysti tuo lyöminen ja töniminen on saatava loppumaan. Kyseessä oli siis ap:n mukaan kaksi eri lasta.
On selvitettävä, miksi ja millaisissa tilanteissa nuo ovat tapahtuneet ja puututtava jatkossa uhkaaviin tilanteisiin. Kädestä kiinni, lapsi sivuun ja torumiset. Kannustetaan leikkimaan sovussa, näytetään mallia, miten toimitaan, jos suututtaa.
Kyllä vanhempi tarhaikäinen jo osaa kiusata suunnitelmallisesti ja tahallaan.
Toki hyvä jos se loppuu sillä, että kiusaajan kanssa keskustellaan asiasta, mutta ei kannata olettaa, että se läheskään aina auttaa, koska lapsella on oma tahto. Valitettavasti vaan nykyisin kasvatusalalla valtaa pitävät ne tyypit joiden mielestä lasten rankaiseminen on "väkivaltaa" ja haitallista, joten aika voimattomia ne tarhan hoitajat ovat siinä tilanteessa jos se puhuminen ei kiusaajaan tepsi.
Mä olen varmaan tällainen nykylinjan noudattaja. Kun näen lapsen tönäisevän toista lasta, niin puutun heti. Varmistan onko lyöty kunnossa. Sanon lyöjälle, että ei saa lyödä, se käy kipeää ja kaverille tuli surullinen mieli. Vaadin anteeksipyynnön. Puutun myös lelujen ottamiseen kädestä, sekä ulkopuoliseksi jättämiseen. Rangaistuksia en anna, mutta leikkipaikka vaihtuu lapsella jos on vaikeaa ja syystä tai toisesta lyö toisia jatkuvasti leikissä. Päiväkodin "vanhat konkarit" eivät näihin puutu, vaan ihan oikeasti haluavat että lapset karaistuvat kestämään pikku painit ja asenne on "pojat on poikia" ja tytöille nyt vaan kuuluu se ulkopuoliseksi jättäminen. Tietäisittepä vaan. On myös hyvin mahdollista, ettei näille lyöjien vanhemmille kerrota että ovat lyöneet päivän aikana, joten vanhempikin voi valitettavasti olla todella tietämätön miten oma lapsi hoidossa käyttäytyy. Varsinkin tytöissä on paljon tätä, että yksi määrää kuka saa leikkiä kenenkin kanssa ja käyttää yhtä ulkopuolelle, ja vanhemmat luulevat että on oikein hyvä leikkikaveri kaikille.
AP:lle sanoisin lohduksi, että harvoin kyseessä on ihan systemaattinen kiusaaminen noissa tönimisissä ym. alle kouluikäisillä. 4-vuotiailla ei kovinkaan paljon itsesäätelyä vielä ole, ja jos aikuinen ei ole mukana menossa niin voi sattua kaikenlaista. Yleensä alle kouluikäiset kiusaavat varsinaisesti enemmän ulkopuolelle jättämällä. Ne lyömiset ym. ovat enemmän impulssitekoja, ja todella paljon aikuiset voivat tehdä niitä ehkäistäkseen, mutta joissain päiväkodeissa ihan todella on sellainen kulttuuri, ettei näihin puututa ja pidetään pikkujuttuina niitä.
Tieto ei välttämättä kulje siitä syystä, että lapsi ei välttämättä kerro aikuiselle päiväkodissa niistä tilanteista kunnolla, sekä aamuvuorolaisen ja iltavuoroilaisen tiedonvaihto ei ole sujunut. Samoin joskus tilanteen on saattanut hoitaa pihalla ihan eri ryhmän aikuinen, eikä siellä todella ole oikeasti välttämättä aikaa mennä kertomaan sinne oman ryhmän aikuiselle sitä.
Sinuna tekisin niin, että aamulla ottaisin puheeksi oman ryhmän aikuisen kanssa asian, ja sanoisin että huolettaa pääseekö lapsi leikkeihin mukaan, kun on rauhallisempi ja kiltimpi, ja muutenkin toivoisit että tällaisesta kerrotaan että voitte jutella asiasta. Sinuna toivoisin myös, että lasta ohjattaisiin leikkimään samamhenkisten lasten kanssa. Voi olla, että joillain lapsilla se leikki on tönimistä ym. rajua (kyllä, on valitettavaa), ja sinun lapsellesi voisi löytyä mukaviin mielikuvitusleikkeihin kaveri kun aikuiset siellä näkisivät vaivaa. On päiväkodin aikuisten vastuulla huolehtia, että lapsellasi on leikkiseuraa.
Nyt on "vanha konkari" ihan samaa mieltä nykylinjan noudattajan kanssa. Tosin soisin silti, että olisi enemmän aikaa ja mahdollisuuksia kasvattaa lapsia, ettei jäätäisi vain siihen, että selvitetään akuutti tilanne ja ohjataan tarvittaessa muualle.
Kuvasit hyvin myös tyttöjen ja poikien eroja noissa tilanteissa. Paljon pystyisi tekemään, jos olisi enemmän aikaa muuhun kuin valvomiseen ja ohjattuihin toimintatuokioihin - ne ovat tärkeitä juttuja, mutta vain osa laadukasta varhaiskasvatusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti soitat päiväkodin johtajalle, ei mitään viestejä. Tämä kiusaajalapsi tarvitsee nyt apua ja sinun lapsesi tarvitsee turvallisen päiväkodin.
Kiusaajalapsi ei tarvitse mitään apua vaan kunnon selkäsaunan.
Haloo nyt. Juuri tuollaisten aikuisten takia lapset käyttäytyvät väkivaltaisesti. Jos kyse on vaikkapa neljävuotiaasta, hän ei vielä "kiusaa" vaan ei vaan OSAA toimia oikein ja se on hänelle opetettava. Eikä väkivallan välttämistä opeteta väkivallalla!
Tietysti tuo lyöminen ja töniminen on saatava loppumaan. Kyseessä oli siis ap:n mukaan kaksi eri lasta.
On selvitettävä, miksi ja millaisissa tilanteissa nuo ovat tapahtuneet ja puututtava jatkossa uhkaaviin tilanteisiin. Kädestä kiinni, lapsi sivuun ja torumiset. Kannustetaan leikkimaan sovussa, näytetään mallia, miten toimitaan, jos suututtaa.
Miksi oletat, että kiusaajaa olisi suututtanut? Ja vaikka oletettaisiin, että on suututtanut, niin mikä saa sinut olettamaan, että lapsi noin vain hyväksyisi ja ottaisi käyttöön jonkun ehdotetun vaihtoehtoisen tavan purkaa suuttumusta?
Ehkä hän ei oleta, vaan tietää ja osaa toimia oikein? Ehkä hän on saanut toiminnallaan tuloksia, jotka näkyvät lapsen/lasten käytöksessä vielä kouluikäisenäkin?
Ja joo, yleensä ihminen on lyödessään vihainen. Jotkut nauttivat satuttamisesta, mutta silti. Tasapainoinen, pääsääntöisesti iloinen ihminen ei lyö toista kovin helposti, eikä varsinkaan aikuinen joka haluaa opettaa toiselle jotain.
Lapsi ei noin vain hyväksy parempaa tapaa toimia, jos hän ei ymmärrä että toinen tapa on hyödyllinen ja oikeasti parempi - hän reagoi samoin kuin sinä. Tai kuka hyvänsä aikuinen, jonka mielestä lyöminen on ratkaisu pulmatilanteessa. Jos sosiaalisia taitoja ei ole opetettu lapsena, aikuisena voi olla vaikeampi oppia.
Sinusta lapsella ei ole oman edun pyrkimystä? Vai miten pitäisi tulkita tämä esittämäsi ajatus siitä, että lapsen huono käytös johtuu vain osaamattomuudesta (johon taas auttaa opetus)?
Toisaalta mitä opettamiseen tulee, niin vaikka se onnistuisi, niin se vie usein pitkän ajan. Ja huonolle käytökselle taas tapaa olla tarve saada loppu heti.
Laosella on mielestäni aina pyrkimys omaan etuun. Onko tuttu ajatus, että joskus negatiivinenkin huomio on parempi kuin ei mitään huomiota? Ne lapset, jotka ovat koko ajan tekemässä pahojaan ja kiusaavat muita?
Opettaminen vie pitkän ajan silloin, kun ns. kieroon kasvaminen on alkanut. Lapsen lyömisen voi saada nopeasti lopetettua lyömällä häntä, tai huutamalla, eristämällä, ottamalla etuja pois. Hän ymmärtää, että jos hän lyö toista, joku vahvempi satuttaa häntä. Hän oppii, että on parempi ettei jää kiinni, etsii uusia tapoja satuttaa tai odottaa aikaansa.
Olisikin ehkä parempi, että lapsi saa jotain hyötyä kun ei lyö vaan tekee jotain muuta. Aikuisen hymy, kiitos, luottamus, oma hyvä olo, mieluisia kavereita, hyviä leikkejä, hyvä mieli sitä kautta. Palkintoja hyvästä käytöksestä.
Sosiaalisten taitojen opettaminen vie aikaa, mutta kantaa hedelmää. Sosiaalisesti taitavaksi oppinut päiväkoti-ikäinen kehittää itselleen omantunnon, oppii itseohjautuvaksi koululaiseksi, oppii asioita joista on hyötyä ystävyyssuhteissa, myöhemmin töissä ja parisuhteissa. Hän sisäistää asiat, ymmärtää ja haluaa toimia vastavuoroisesti ja oikein.Huono käytös ja satuttaminen pitää saada loppumaan heti, mieluiten ennen kuin se ehtii alkaa. Sen lisäksi lapselle pitää opettaa empatiaa ja sosiaalisia taitoja, niitä ei ole ohjelmoitu ihmiseen valmiiksi. Toiset lapset tarvitsevat opetusta enemmän kuin toiset.
Olen pahoillani, en ole tottunut sanoittamaan aikuiselle. :) Viesteistä tulee väkisin pitkiä, ja jos selittäisi riittävän tyhjentävästi, tulisi romaani.
Kyllä huomaa, että uskot tähän "sanoitukseen".
Itse vaan kehottaisin esim. miettimään, että miksi nykypäivän itseohjautuvat koululaiset eivät kauheasti opettajaa kunnioita. Saattavatpa jopa haistatella opettajalle, joka on asia jota ei kerta kaikkiaan vaan ollut päiväjärjestyksessä silloin ennen vanhaan vuonna karttakeppi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti soitat päiväkodin johtajalle, ei mitään viestejä. Tämä kiusaajalapsi tarvitsee nyt apua ja sinun lapsesi tarvitsee turvallisen päiväkodin.
Kiusaajalapsi ei tarvitse mitään apua vaan kunnon selkäsaunan.
Haloo nyt. Juuri tuollaisten aikuisten takia lapset käyttäytyvät väkivaltaisesti. Jos kyse on vaikkapa neljävuotiaasta, hän ei vielä "kiusaa" vaan ei vaan OSAA toimia oikein ja se on hänelle opetettava. Eikä väkivallan välttämistä opeteta väkivallalla!
Tietysti tuo lyöminen ja töniminen on saatava loppumaan. Kyseessä oli siis ap:n mukaan kaksi eri lasta.
On selvitettävä, miksi ja millaisissa tilanteissa nuo ovat tapahtuneet ja puututtava jatkossa uhkaaviin tilanteisiin. Kädestä kiinni, lapsi sivuun ja torumiset. Kannustetaan leikkimaan sovussa, näytetään mallia, miten toimitaan, jos suututtaa.
Miksi oletat, että kiusaajaa olisi suututtanut? Ja vaikka oletettaisiin, että on suututtanut, niin mikä saa sinut olettamaan, että lapsi noin vain hyväksyisi ja ottaisi käyttöön jonkun ehdotetun vaihtoehtoisen tavan purkaa suuttumusta?
Ehkä hän ei oleta, vaan tietää ja osaa toimia oikein? Ehkä hän on saanut toiminnallaan tuloksia, jotka näkyvät lapsen/lasten käytöksessä vielä kouluikäisenäkin?
Ja joo, yleensä ihminen on lyödessään vihainen. Jotkut nauttivat satuttamisesta, mutta silti. Tasapainoinen, pääsääntöisesti iloinen ihminen ei lyö toista kovin helposti, eikä varsinkaan aikuinen joka haluaa opettaa toiselle jotain.
Lapsi ei noin vain hyväksy parempaa tapaa toimia, jos hän ei ymmärrä että toinen tapa on hyödyllinen ja oikeasti parempi - hän reagoi samoin kuin sinä. Tai kuka hyvänsä aikuinen, jonka mielestä lyöminen on ratkaisu pulmatilanteessa. Jos sosiaalisia taitoja ei ole opetettu lapsena, aikuisena voi olla vaikeampi oppia.
Sinusta lapsella ei ole oman edun pyrkimystä? Vai miten pitäisi tulkita tämä esittämäsi ajatus siitä, että lapsen huono käytös johtuu vain osaamattomuudesta (johon taas auttaa opetus)?
Toisaalta mitä opettamiseen tulee, niin vaikka se onnistuisi, niin se vie usein pitkän ajan. Ja huonolle käytökselle taas tapaa olla tarve saada loppu heti.
Laosella on mielestäni aina pyrkimys omaan etuun. Onko tuttu ajatus, että joskus negatiivinenkin huomio on parempi kuin ei mitään huomiota? Ne lapset, jotka ovat koko ajan tekemässä pahojaan ja kiusaavat muita?
Opettaminen vie pitkän ajan silloin, kun ns. kieroon kasvaminen on alkanut. Lapsen lyömisen voi saada nopeasti lopetettua lyömällä häntä, tai huutamalla, eristämällä, ottamalla etuja pois. Hän ymmärtää, että jos hän lyö toista, joku vahvempi satuttaa häntä. Hän oppii, että on parempi ettei jää kiinni, etsii uusia tapoja satuttaa tai odottaa aikaansa.
Olisikin ehkä parempi, että lapsi saa jotain hyötyä kun ei lyö vaan tekee jotain muuta. Aikuisen hymy, kiitos, luottamus, oma hyvä olo, mieluisia kavereita, hyviä leikkejä, hyvä mieli sitä kautta. Palkintoja hyvästä käytöksestä.
Sosiaalisten taitojen opettaminen vie aikaa, mutta kantaa hedelmää. Sosiaalisesti taitavaksi oppinut päiväkoti-ikäinen kehittää itselleen omantunnon, oppii itseohjautuvaksi koululaiseksi, oppii asioita joista on hyötyä ystävyyssuhteissa, myöhemmin töissä ja parisuhteissa. Hän sisäistää asiat, ymmärtää ja haluaa toimia vastavuoroisesti ja oikein.Huono käytös ja satuttaminen pitää saada loppumaan heti, mieluiten ennen kuin se ehtii alkaa. Sen lisäksi lapselle pitää opettaa empatiaa ja sosiaalisia taitoja, niitä ei ole ohjelmoitu ihmiseen valmiiksi. Toiset lapset tarvitsevat opetusta enemmän kuin toiset.
Olen pahoillani, en ole tottunut sanoittamaan aikuiselle. :) Viesteistä tulee väkisin pitkiä, ja jos selittäisi riittävän tyhjentävästi, tulisi romaani.
Miten huono käytös ja satuttaminen saadaan loppumaan heti tällä aikuisen hymy -menetelmällä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti soitat päiväkodin johtajalle, ei mitään viestejä. Tämä kiusaajalapsi tarvitsee nyt apua ja sinun lapsesi tarvitsee turvallisen päiväkodin.
Kiusaajalapsi ei tarvitse mitään apua vaan kunnon selkäsaunan.
Haloo nyt. Juuri tuollaisten aikuisten takia lapset käyttäytyvät väkivaltaisesti. Jos kyse on vaikkapa neljävuotiaasta, hän ei vielä "kiusaa" vaan ei vaan OSAA toimia oikein ja se on hänelle opetettava. Eikä väkivallan välttämistä opeteta väkivallalla!
Tietysti tuo lyöminen ja töniminen on saatava loppumaan. Kyseessä oli siis ap:n mukaan kaksi eri lasta.
On selvitettävä, miksi ja millaisissa tilanteissa nuo ovat tapahtuneet ja puututtava jatkossa uhkaaviin tilanteisiin. Kädestä kiinni, lapsi sivuun ja torumiset. Kannustetaan leikkimaan sovussa, näytetään mallia, miten toimitaan, jos suututtaa.
Kyllä vanhempi tarhaikäinen jo osaa kiusata suunnitelmallisesti ja tahallaan.
Toki hyvä jos se loppuu sillä, että kiusaajan kanssa keskustellaan asiasta, mutta ei kannata olettaa, että se läheskään aina auttaa, koska lapsella on oma tahto. Valitettavasti vaan nykyisin kasvatusalalla valtaa pitävät ne tyypit joiden mielestä lasten rankaiseminen on "väkivaltaa" ja haitallista, joten aika voimattomia ne tarhan hoitajat ovat siinä tilanteessa jos se puhuminen ei kiusaajaan tepsi.
Mä olen varmaan tällainen nykylinjan noudattaja. Kun näen lapsen tönäisevän toista lasta, niin puutun heti. Varmistan onko lyöty kunnossa. Sanon lyöjälle, että ei saa lyödä, se käy kipeää ja kaverille tuli surullinen mieli. Vaadin anteeksipyynnön. Puutun myös lelujen ottamiseen kädestä, sekä ulkopuoliseksi jättämiseen. Rangaistuksia en anna, mutta leikkipaikka vaihtuu lapsella jos on vaikeaa ja syystä tai toisesta lyö toisia jatkuvasti leikissä. Päiväkodin "vanhat konkarit" eivät näihin puutu, vaan ihan oikeasti haluavat että lapset karaistuvat kestämään pikku painit ja asenne on "pojat on poikia" ja tytöille nyt vaan kuuluu se ulkopuoliseksi jättäminen. Tietäisittepä vaan. On myös hyvin mahdollista, ettei näille lyöjien vanhemmille kerrota että ovat lyöneet päivän aikana, joten vanhempikin voi valitettavasti olla todella tietämätön miten oma lapsi hoidossa käyttäytyy. Varsinkin tytöissä on paljon tätä, että yksi määrää kuka saa leikkiä kenenkin kanssa ja käyttää yhtä ulkopuolelle, ja vanhemmat luulevat että on oikein hyvä leikkikaveri kaikille.
AP:lle sanoisin lohduksi, että harvoin kyseessä on ihan systemaattinen kiusaaminen noissa tönimisissä ym. alle kouluikäisillä. 4-vuotiailla ei kovinkaan paljon itsesäätelyä vielä ole, ja jos aikuinen ei ole mukana menossa niin voi sattua kaikenlaista. Yleensä alle kouluikäiset kiusaavat varsinaisesti enemmän ulkopuolelle jättämällä. Ne lyömiset ym. ovat enemmän impulssitekoja, ja todella paljon aikuiset voivat tehdä niitä ehkäistäkseen, mutta joissain päiväkodeissa ihan todella on sellainen kulttuuri, ettei näihin puututa ja pidetään pikkujuttuina niitä.
Tieto ei välttämättä kulje siitä syystä, että lapsi ei välttämättä kerro aikuiselle päiväkodissa niistä tilanteista kunnolla, sekä aamuvuorolaisen ja iltavuoroilaisen tiedonvaihto ei ole sujunut. Samoin joskus tilanteen on saattanut hoitaa pihalla ihan eri ryhmän aikuinen, eikä siellä todella ole oikeasti välttämättä aikaa mennä kertomaan sinne oman ryhmän aikuiselle sitä.
Sinuna tekisin niin, että aamulla ottaisin puheeksi oman ryhmän aikuisen kanssa asian, ja sanoisin että huolettaa pääseekö lapsi leikkeihin mukaan, kun on rauhallisempi ja kiltimpi, ja muutenkin toivoisit että tällaisesta kerrotaan että voitte jutella asiasta. Sinuna toivoisin myös, että lasta ohjattaisiin leikkimään samamhenkisten lasten kanssa. Voi olla, että joillain lapsilla se leikki on tönimistä ym. rajua (kyllä, on valitettavaa), ja sinun lapsellesi voisi löytyä mukaviin mielikuvitusleikkeihin kaveri kun aikuiset siellä näkisivät vaivaa. On päiväkodin aikuisten vastuulla huolehtia, että lapsellasi on leikkiseuraa.
Nyt on "vanha konkari" ihan samaa mieltä nykylinjan noudattajan kanssa. Tosin soisin silti, että olisi enemmän aikaa ja mahdollisuuksia kasvattaa lapsia, ettei jäätäisi vain siihen, että selvitetään akuutti tilanne ja ohjataan tarvittaessa muualle.
Kuvasit hyvin myös tyttöjen ja poikien eroja noissa tilanteissa. Paljon pystyisi tekemään, jos olisi enemmän aikaa muuhun kuin valvomiseen ja ohjattuihin toimintatuokioihin - ne ovat tärkeitä juttuja, mutta vain osa laadukasta varhaiskasvatusta.
Ongelma on juuri siinä laadukkaassa varhaiskasvatuksessa. Silloin kun vielä oli päivähoito eikä laadukasta varhaiskasvatusta niin oli yleensä tarpeeksi käsipareja huolehtimaan lapsista. Toki ne käsiparit harvemmin olivat maisterikoulutettuja, mutta maisterikoulutetuillakin käsiä on vain – kaksi.
Hei oikeasti. Ryhmissä on LAPSIA, joilla ei ole vielä elämänkokemusta. He vasta tutkivat, miten toisen ihmisen lähellä ollaan ja miten heitä kosketetaan. 2-vuotiaana ihminen on aggressiivisimmillaan. Nyrkit heiluvat päiväkodissa joka päivä ja henkilökunta erottaa kyllä, milloin kyseessä on jotain muutakin kuin vain ikään kuuluvia nahinoita.
Ap, ymmärrän huolesi, mutta ei kannata olla niin herkkänahkainen. Moni opettelee sosiaalisia taitoja koko päiväkotiaikansa ja useat vielä senkin jälkeen.
Kun joukossa on myös tuen tarpeisia ja iltapäivällä enää 2 aikuista, ei ihmeitä ehdi tehdä. Parhaansa varmasti siltikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sillä ajalla, kun henkilökunta kirjaa 21 lapsen tapahtumat, ehtii tapahtua aika paljon... Mieti vielä ap haluatko henkilökunnan käsien olevan näppäimistöllä/ kynässä ja paperissa vai pitämässä lapsia sylissä.
Pyydä se kiusaajalapsi teille kotiin leikkimään.
Mun lapsi joutui tönityksi ja purruksikin erään toisen taholta ryhmiksessä. Pyydettiin tämä lapsi meille kotiin leikkimään. Pojista tuli toistensa parhaat kaverit ja olivat kavereita yläasteen loppuun, sitten tiet erosivat eri opiskelupaikkojen myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ollut monta kertaa lähellä, kun erityislapsi mukiloi muita. Tietysti sitten hoitaja on tullut väliin ja kieltänyt. No yksi noista ”kohteista” oli tuttavani poika. Ei oltu päiväkodista kerrottu mitään.
Olen itse tälläisen erityslapsen avustaja ja valitettavasti niitä lyömisiä sattuu ennakoinnistani huolimatta päivittäin kymmeniä ja aina kohteena on joku syytön sivullinen lapsi eikä niistä ikinä kerrota kuin niille erityislapsen vanhemmille.
Ap laita vaikka nyt heti viestiä päiväkodin johtajalle,että saat asian pois hartioiltasi viikonlopuksi ja maanantaina heti puheeksi kun viet lapsen hoitoon.
Valitettavasti ne on ne muut lapset jotka kärsivät tästä integraatiosta. Kannattaa suosiolla vaihtaa päiväkotia jos homma ei lopu. Yksityiseen päiväkotiin ei haluta/oteta juurikaan erityislapsia joten sinne kannattaa harkita herkän lapsen laittamista. Voihan toki joku kiusaaja sielläkin olla ,mutta vähemmissä määrin.Sitten kannattaa muistaa, että jos sinne yksityiseen on sattunut tulemaan erityislapsi (jostain 2-vuotiaasta kun ei voi kovin päätellä millainen on 4-vuotiaana), niin hän saa huonommin tukea siellä yksityisessä päiväkodissa, ja väkivaltaa voi olla paljon enemmän toisia lapsia kohtaan.
Kannatan, että puhutte ryhmän aikuisille ihan suoraan, että asia painaa mieltäsi ja surettaa. Ryhmän aikuiset saattavat havahtua paremmin ongelmaan, ja muutenkin alkaa etsimään lapsellesi mukavaa kaveria ryhmästä, jonka kanssa olla vapaan leikin ajan.
Lapsesi ei ole mitä todennäköisimmin mikään silmätikku, ja kannattaa sanoa lapsellekin ihan suoraan, että hänessä ei ole mitään syytä siihen miksi noin käyttäytyvät. Nämä väkivaltaa käyttävät lapset kyllä äärimmäisen harvoin käyttävät sitä systemaattisesti yhteen lapseen, vaan enemmän kyse on siitä että lapsi reagoi johonkin asiaan voimalla (äänitaso, ikävä, kiukku siirtymästä) ja se joka siihen tielle osuu niin saa osuman.
Tähän on paljon asioita mitä voidaan tehdä ehkäistäkseen, jos resurssit ovat riittävät. Voi kuitenkin olla, että ryhmän toiminta on niin alussa ettei muutamaan lapseen ole vielä kunnolla löydetty "toimivia keinoja". Tilanne voi muuttua kovinkin jouluun mennessä.
Mutta ehdottomasti nyt avoimesti puhut tunteitasi ja pyydät apua, että lapsesi ei jää sinne jalkoihin. Aika paljon aikuisetkin voivat jakaa leikkejä ja tilaa kaikkien eduksi.
Yksityiseen saa ihan samalla lailla avustajan kuin kunnalliseenkin ja samoilla perusteilla ja palkkakin maksetaan kunnan puolelta.
Anteeksi nyt vaan näiden toimivien keinojen kanssa,jos kyseessä on erityislapsi ei mitään keinoja ole eikä tule voidaan vaan yrittää estää suuremmat vauriot.
Vierailija kirjoitti:
Hei oikeasti. Ryhmissä on LAPSIA, joilla ei ole vielä elämänkokemusta. He vasta tutkivat, miten toisen ihmisen lähellä ollaan ja miten heitä kosketetaan. 2-vuotiaana ihminen on aggressiivisimmillaan. Nyrkit heiluvat päiväkodissa joka päivä ja henkilökunta erottaa kyllä, milloin kyseessä on jotain muutakin kuin vain ikään kuuluvia nahinoita.
Ap, ymmärrän huolesi, mutta ei kannata olla niin herkkänahkainen. Moni opettelee sosiaalisia taitoja koko päiväkotiaikansa ja useat vielä senkin jälkeen.
Kun joukossa on myös tuen tarpeisia ja iltapäivällä enää 2 aikuista, ei ihmeitä ehdi tehdä. Parhaansa varmasti siltikin.
Niin. Tässä lapseni ryhmässä lapset ovat 5-vuotta täyttäviä tai 6-vuotiaita. Tämä toinen lyöjistä 6-vuotias!!
Lapseni reagoi päiväkodin tapahtumiin kotona. Kyselee että "eikai x lyö mua tänään? " "Äiti voitko sanoa x:lle ettei enää lyö?" Tämäkö on susta ikään kuuluvaa nahistelua?? Kenenkään kiusaaminen ei kuulu mihinkään ikäluokkaan!
Ei hyvää lapselle seuraa, jos äiti aloittaa uhriutumisen jo Naistenklinikalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti soitat päiväkodin johtajalle, ei mitään viestejä. Tämä kiusaajalapsi tarvitsee nyt apua ja sinun lapsesi tarvitsee turvallisen päiväkodin.
Kiusaajalapsi ei tarvitse mitään apua vaan kunnon selkäsaunan.
Haloo nyt. Juuri tuollaisten aikuisten takia lapset käyttäytyvät väkivaltaisesti. Jos kyse on vaikkapa neljävuotiaasta, hän ei vielä "kiusaa" vaan ei vaan OSAA toimia oikein ja se on hänelle opetettava. Eikä väkivallan välttämistä opeteta väkivallalla!
Tietysti tuo lyöminen ja töniminen on saatava loppumaan. Kyseessä oli siis ap:n mukaan kaksi eri lasta.
On selvitettävä, miksi ja millaisissa tilanteissa nuo ovat tapahtuneet ja puututtava jatkossa uhkaaviin tilanteisiin. Kädestä kiinni, lapsi sivuun ja torumiset. Kannustetaan leikkimaan sovussa, näytetään mallia, miten toimitaan, jos suututtaa.
Miksi oletat, että kiusaajaa olisi suututtanut? Ja vaikka oletettaisiin, että on suututtanut, niin mikä saa sinut olettamaan, että lapsi noin vain hyväksyisi ja ottaisi käyttöön jonkun ehdotetun vaihtoehtoisen tavan purkaa suuttumusta?
Ehkä hän ei oleta, vaan tietää ja osaa toimia oikein? Ehkä hän on saanut toiminnallaan tuloksia, jotka näkyvät lapsen/lasten käytöksessä vielä kouluikäisenäkin?
Ja joo, yleensä ihminen on lyödessään vihainen. Jotkut nauttivat satuttamisesta, mutta silti. Tasapainoinen, pääsääntöisesti iloinen ihminen ei lyö toista kovin helposti, eikä varsinkaan aikuinen joka haluaa opettaa toiselle jotain.
Lapsi ei noin vain hyväksy parempaa tapaa toimia, jos hän ei ymmärrä että toinen tapa on hyödyllinen ja oikeasti parempi - hän reagoi samoin kuin sinä. Tai kuka hyvänsä aikuinen, jonka mielestä lyöminen on ratkaisu pulmatilanteessa. Jos sosiaalisia taitoja ei ole opetettu lapsena, aikuisena voi olla vaikeampi oppia.
Sinusta lapsella ei ole oman edun pyrkimystä? Vai miten pitäisi tulkita tämä esittämäsi ajatus siitä, että lapsen huono käytös johtuu vain osaamattomuudesta (johon taas auttaa opetus)?
Toisaalta mitä opettamiseen tulee, niin vaikka se onnistuisi, niin se vie usein pitkän ajan. Ja huonolle käytökselle taas tapaa olla tarve saada loppu heti.
Laosella on mielestäni aina pyrkimys omaan etuun. Onko tuttu ajatus, että joskus negatiivinenkin huomio on parempi kuin ei mitään huomiota? Ne lapset, jotka ovat koko ajan tekemässä pahojaan ja kiusaavat muita?
Opettaminen vie pitkän ajan silloin, kun ns. kieroon kasvaminen on alkanut. Lapsen lyömisen voi saada nopeasti lopetettua lyömällä häntä, tai huutamalla, eristämällä, ottamalla etuja pois. Hän ymmärtää, että jos hän lyö toista, joku vahvempi satuttaa häntä. Hän oppii, että on parempi ettei jää kiinni, etsii uusia tapoja satuttaa tai odottaa aikaansa.
Olisikin ehkä parempi, että lapsi saa jotain hyötyä kun ei lyö vaan tekee jotain muuta. Aikuisen hymy, kiitos, luottamus, oma hyvä olo, mieluisia kavereita, hyviä leikkejä, hyvä mieli sitä kautta. Palkintoja hyvästä käytöksestä.
Sosiaalisten taitojen opettaminen vie aikaa, mutta kantaa hedelmää. Sosiaalisesti taitavaksi oppinut päiväkoti-ikäinen kehittää itselleen omantunnon, oppii itseohjautuvaksi koululaiseksi, oppii asioita joista on hyötyä ystävyyssuhteissa, myöhemmin töissä ja parisuhteissa. Hän sisäistää asiat, ymmärtää ja haluaa toimia vastavuoroisesti ja oikein.Huono käytös ja satuttaminen pitää saada loppumaan heti, mieluiten ennen kuin se ehtii alkaa. Sen lisäksi lapselle pitää opettaa empatiaa ja sosiaalisia taitoja, niitä ei ole ohjelmoitu ihmiseen valmiiksi. Toiset lapset tarvitsevat opetusta enemmän kuin toiset.
Olen pahoillani, en ole tottunut sanoittamaan aikuiselle. :) Viesteistä tulee väkisin pitkiä, ja jos selittäisi riittävän tyhjentävästi, tulisi romaani.
Miten huono käytös ja satuttaminen saadaan loppumaan heti tällä aikuisen hymy -menetelmällä?
Laki ei salli sellaisia keinoja, joita käyttämällä lapsi lopettaisi välittömästi huonon käytöksen ja satuttamisen koko loppuiäkseen. Riittääkö sinulle se, että lapsi käyttäytyy hyvin silloin kun olet paikalla, ja tekee vääriä asioita selkäsi takana?
Aikuisen hymy-menetelmä (aika söpö ilmaisu muuten) on toimii näin:
Kun lapsi satuttaa, aikuinen puuttuu heti ja estää tarvittaessa fyysisesti. Satutettua lohdutetaan. Lyöjää käsketään pyytämään anteeksi. Lasten kanssa jutellaan mitä tapahtui, neutraalisti. Kerrotaan lapsille, millä tavalla olisi pitänyt toimia. Ei rangaista, mutta aikuinen jää seuraamaan tilannetta, voidakseen puuttua tarvittaessa ennen satuttamista.
Jos lapsella on enemmän vaikeuksia toimintansa kanssa, hänen kanssaan jutellaan enemmän ja hänen tekemisiään seurataan tarkemmin, jotta niihin voi puuttua, mieluummin etukäteen. Lapselle kerrotaan (ihan oikeasti joka kerta) neutraaliin sävyyn, miksi ei, miltä tuntuu, mitä muuta. Lapsi ei ole paha, vaikka hän teke vääriä asioita.
On tärkeää, että hän saa muina aikoina positiivista palautetta, ihailua oikeiden asioiden tekemisestä, arvostavia hymyjä.
Näin hän oppii esimerkin kautta, miten hyvä olo sellaisesta tulee, miten hyvä olo tulee itselle, kun kohtelee toisia hyvin.
Silloin on epätodennäköistä, että hän pieksisi aikuisena omaa lastaan, pahoinpitelisi puolisoaan tai tappelisi snagarilla. Hänellä on parempia keinoja tulla ihmisten kanssa toimeen. Hän on oppinut, että yhteisymmärryksessä, kauniisti ja tasapuolisesti käyttäytyen kaikilla on hyvä mieli, ja asiat pääsääntöisesti toimivat. Hän ei tarvitse väkivaltaa, koska hänellä on muita keinoja. Hän on oppinut, että väkivaltaista ihmistä saa silti kieltää ja estää fyysisesti.
Aiemmin kuvattiin hyvin tyttöjä, jotka ovat sosiaalisesti taitavia monen aikuisen mielestä. He ovat oppineet olemaan mieliksi aikuiselle, mutta voivat tehdä paljon sellaista, mitä aikuinen ei huomaa, koska ovat näennäisesti kilttejä ja tottelevaisia.
Väärällä tavalla sosiaalisiksi oppineet tytöt voivat olla aikuisina aika manipulatiivisia ja omaehtoisia työkavereita ja puolisoita.
Pojat taas ovat, varsinkin huonosti voidessaan, kasvattajan mielestä usein "niitä lapsia, joita pitää ohjata vähän kovemmalla kädellä ja rangaista". Niitä lapsia, joille selkäsauna on joidenkin mielestä paras vaihtoehto, koska he kunnioittavat vain vahvempaansa. Se toimii myös niin kauan kuin rankaisija (tai nöyryyttäjä) on näkyvissä, ja siihen asti kun rankaisija on vahvempi.
Tämän kasvatustavan seurauksena tarvitsemme hyvin toimivaa, rangaistuksiin perustuvaa yhteiskuntaa. Osittain tämän
kasvatustavan takia meillä on myös aikuisia, jotka eivät ehdi eivätkä viitsi kasvattaa lapsia perheessä ja yhteiskunnassa hyvin toimiviksi aikuisiksi.
Jätän tästä tarkoituksella pois kehitysvammojen ja isompien kehitykseen liittyvien ongelmien sekä curling-vanhemmuuden tuottamat haasteet. Periaatteessa perusteet ovat samat, keinovalikoima laajempi, kehitys hitaampaa, eikä lopputulos ole aina sama.
Stereotypioin myös rankalla kädellä sukupuolittuneesti, ja tiedän, ettei asia ole aivan näin yksiselitteinen eikä sukupuolinormatiivinen. Usea lasten kanssa toimiva kuitenkin tietää, että pääsääntöisesti sukupuoli näkyy myös käytöksessä ja toiminnassa, ja saa näkyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei oikeasti. Ryhmissä on LAPSIA, joilla ei ole vielä elämänkokemusta. He vasta tutkivat, miten toisen ihmisen lähellä ollaan ja miten heitä kosketetaan. 2-vuotiaana ihminen on aggressiivisimmillaan. Nyrkit heiluvat päiväkodissa joka päivä ja henkilökunta erottaa kyllä, milloin kyseessä on jotain muutakin kuin vain ikään kuuluvia nahinoita.
Ap, ymmärrän huolesi, mutta ei kannata olla niin herkkänahkainen. Moni opettelee sosiaalisia taitoja koko päiväkotiaikansa ja useat vielä senkin jälkeen.
Kun joukossa on myös tuen tarpeisia ja iltapäivällä enää 2 aikuista, ei ihmeitä ehdi tehdä. Parhaansa varmasti siltikin.
Niin. Tässä lapseni ryhmässä lapset ovat 5-vuotta täyttäviä tai 6-vuotiaita. Tämä toinen lyöjistä 6-vuotias!!
Lapseni reagoi päiväkodin tapahtumiin kotona. Kyselee että "eikai x lyö mua tänään? " "Äiti voitko sanoa x:lle ettei enää lyö?" Tämäkö on susta ikään kuuluvaa nahistelua?? Kenenkään kiusaaminen ei kuulu mihinkään ikäluokkaan!
Olet ihan oikeassa. Sinulla ON oikeus olettaa, että lapsesi on päiväkodissa fyysisesti ja psyykkisesti turvassa. On myös löydyttävä aikaa siihen, että päivän tapahtumista kerrotaan sinulle. Tämä on henkilökunnan vastuulla. He yrittävät varmasti parhaansa niillä resursseilla jotka heillä ovat, mutta se ei riitä. Se ei tosin ole työntekijöiden syy.
Tapahtumien kirjaaminen on tärkeää, että iltavuorolainen voi kertoa päivän tapahtumat, mutta kirjaustenen aikana saattaa aikuisen selän takana tapahtua yhtä ja toista, mitä ei huomaa.
Mielestäni vanhempien pitäisi olla paljon herkkänahkaisempia ja alkaa vaatia enemmän tämän asian suhteen. Jos henkilökuntaa riittää vain aamupäivällä ohjattuun toimintaan, se ei ole riittävästi.
Ryhmäkoot ovat liian suuria ja aikuisia on liian vähän, jos lapsia ehditään opettaa aamupäivällä, mutta ei ehditä kasvattaa silloin kuin tarvitsee.
Aikuisia on liian vähän lapsimäärään ja erityistarpeisiin nähden, kun ei ehditä kirjaamaan ja kertomaan edes sitä, että lasta on satutettu.
Kun äiti kritisoi puutteita varhaiskasvatuksessa ja puolustaa lapsensa koskemattomuutta, hän EI OLE liian herkkänahkainen, loukkaavasti ja väheksyvästi sanottu!
Tuen tarpeiset lapset ja liian vähäinen henkilökunta - sitä ei voi kuitata niin, että "ihmeitä ei voi tehdä". Se ihme, mitä halutaan, on se, että LAPSI ei joudu koko ajan satutetuksi ja pelkäämään päiväkotia!
Henkilökuntaresurssit ovat suunnilleen lain mukaisia. Laki näkee, että opetustuokioiden aikaan pitää olla paikalla tietty aikuismäärä.
Lapset tarvitsevat opetusta ja kasvatusta myös vessassa, ruokailussa, pukemistilanteissa, siirtymisissä ja leikeissä. Pelkkä valvonta ei riitä, eivätkä opetustuokiot voi korvata kasvatusta.
Tähän tulee muutos vain sillä, että VANHEMMAT ymmärtävät tilanteen ja vaativat muutosta - yhdessä, koska yksittäinen äiti voidaan helposti nujertaa syyttämällä yliherkkyydestä, tai kertomalla että "kyllä se sunkin lapses osaa" tai "ei me voida ihmeitä tehdä, kun on erityisen tuen tarpeisia".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti soitat päiväkodin johtajalle, ei mitään viestejä. Tämä kiusaajalapsi tarvitsee nyt apua ja sinun lapsesi tarvitsee turvallisen päiväkodin.
Kiusaajalapsi ei tarvitse mitään apua vaan kunnon selkäsaunan.
Haloo nyt. Juuri tuollaisten aikuisten takia lapset käyttäytyvät väkivaltaisesti. Jos kyse on vaikkapa neljävuotiaasta, hän ei vielä "kiusaa" vaan ei vaan OSAA toimia oikein ja se on hänelle opetettava. Eikä väkivallan välttämistä opeteta väkivallalla!
Tietysti tuo lyöminen ja töniminen on saatava loppumaan. Kyseessä oli siis ap:n mukaan kaksi eri lasta.
On selvitettävä, miksi ja millaisissa tilanteissa nuo ovat tapahtuneet ja puututtava jatkossa uhkaaviin tilanteisiin. Kädestä kiinni, lapsi sivuun ja torumiset. Kannustetaan leikkimaan sovussa, näytetään mallia, miten toimitaan, jos suututtaa.
Miksi oletat, että kiusaajaa olisi suututtanut? Ja vaikka oletettaisiin, että on suututtanut, niin mikä saa sinut olettamaan, että lapsi noin vain hyväksyisi ja ottaisi käyttöön jonkun ehdotetun vaihtoehtoisen tavan purkaa suuttumusta?
Ehkä hän ei oleta, vaan tietää ja osaa toimia oikein? Ehkä hän on saanut toiminnallaan tuloksia, jotka näkyvät lapsen/lasten käytöksessä vielä kouluikäisenäkin?
Ja joo, yleensä ihminen on lyödessään vihainen. Jotkut nauttivat satuttamisesta, mutta silti. Tasapainoinen, pääsääntöisesti iloinen ihminen ei lyö toista kovin helposti, eikä varsinkaan aikuinen joka haluaa opettaa toiselle jotain.
Lapsi ei noin vain hyväksy parempaa tapaa toimia, jos hän ei ymmärrä että toinen tapa on hyödyllinen ja oikeasti parempi - hän reagoi samoin kuin sinä. Tai kuka hyvänsä aikuinen, jonka mielestä lyöminen on ratkaisu pulmatilanteessa. Jos sosiaalisia taitoja ei ole opetettu lapsena, aikuisena voi olla vaikeampi oppia.
Sinusta lapsella ei ole oman edun pyrkimystä? Vai miten pitäisi tulkita tämä esittämäsi ajatus siitä, että lapsen huono käytös johtuu vain osaamattomuudesta (johon taas auttaa opetus)?
Toisaalta mitä opettamiseen tulee, niin vaikka se onnistuisi, niin se vie usein pitkän ajan. Ja huonolle käytökselle taas tapaa olla tarve saada loppu heti.
Laosella on mielestäni aina pyrkimys omaan etuun. Onko tuttu ajatus, että joskus negatiivinenkin huomio on parempi kuin ei mitään huomiota? Ne lapset, jotka ovat koko ajan tekemässä pahojaan ja kiusaavat muita?
Opettaminen vie pitkän ajan silloin, kun ns. kieroon kasvaminen on alkanut. Lapsen lyömisen voi saada nopeasti lopetettua lyömällä häntä, tai huutamalla, eristämällä, ottamalla etuja pois. Hän ymmärtää, että jos hän lyö toista, joku vahvempi satuttaa häntä. Hän oppii, että on parempi ettei jää kiinni, etsii uusia tapoja satuttaa tai odottaa aikaansa.
Olisikin ehkä parempi, että lapsi saa jotain hyötyä kun ei lyö vaan tekee jotain muuta. Aikuisen hymy, kiitos, luottamus, oma hyvä olo, mieluisia kavereita, hyviä leikkejä, hyvä mieli sitä kautta. Palkintoja hyvästä käytöksestä.
Sosiaalisten taitojen opettaminen vie aikaa, mutta kantaa hedelmää. Sosiaalisesti taitavaksi oppinut päiväkoti-ikäinen kehittää itselleen omantunnon, oppii itseohjautuvaksi koululaiseksi, oppii asioita joista on hyötyä ystävyyssuhteissa, myöhemmin töissä ja parisuhteissa. Hän sisäistää asiat, ymmärtää ja haluaa toimia vastavuoroisesti ja oikein.Huono käytös ja satuttaminen pitää saada loppumaan heti, mieluiten ennen kuin se ehtii alkaa. Sen lisäksi lapselle pitää opettaa empatiaa ja sosiaalisia taitoja, niitä ei ole ohjelmoitu ihmiseen valmiiksi. Toiset lapset tarvitsevat opetusta enemmän kuin toiset.
Olen pahoillani, en ole tottunut sanoittamaan aikuiselle. :) Viesteistä tulee väkisin pitkiä, ja jos selittäisi riittävän tyhjentävästi, tulisi romaani.
Kyllä huomaa, että uskot tähän "sanoitukseen".
Itse vaan kehottaisin esim. miettimään, että miksi nykypäivän itseohjautuvat koululaiset eivät kauheasti opettajaa kunnioita. Saattavatpa jopa haistatella opettajalle, joka on asia jota ei kerta kaikkiaan vaan ollut päiväjärjestyksessä silloin ennen vanhaan vuonna karttakeppi.
Totta, opitun tiedon ja käytännön kokemuksen kautta se tulee. Uskon siihen, mitä näen. Koulumaailma on tuttu myös.
Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että koulumaailmassa metodi ei toimi niin hyvin kuin päiväkoti-ikäisillä.
Se johtuu mielestäni siitä, että heidän kanssaan varhaiskasvatuksessa (kotona ja päiväkodissa) käytetyt metodit ovat olleet erilaisia. Toisin sanoen, heidät on kasvatettu joko curling -menetelmällä tai rankaisulla.
Curling toimii hyvin niin kauan, kuin lapsi saa kaiken haluamansa. Sitten kun mikään ei riitä eikä toisia voi hallita, se lakkaa toimimasta. Lapsi ei ole oppinut empatiaa, toisten huomioimista, sosiaalisia taitoja, hyviä käytöstapoja ja toisten kunnioittamista.
Rankaisu toimii hyvin niin kauan kuin rankaiseva aikuinen on paikalla ja lasta vahvempi. Lapsi ei opi empatiaa, toisten huomioimista, sosiaalisia taitoja, hyviä käytöstapoja ja toisten kunnioittamista.
Curlingissa lapsi oppii olevansa maailman napa, ja putoaa korkealta ja kovaa kun muu yhteiskunta ei hyväksy sitä, tavallisesti alamäki alkaa jo ekaluokalla. Jotkut oppivat kasvatuksesta huolimatta.
Rankaisuun perustuvassa kasvatuksessa lapsi oppii nopeasti, että hän voi tehdä mitä haluaa seurauksista piittaamatta, koska rangaistuksia ei voi koventaa loputtomasti. Hän tietää, että hänelle ei kukaan voi mitään, hän voi tehdä mitä vain, koska on alle 15-vuotias. Sitten tulee *piip* joka työntää peukalot silmäkuoppiin tms, vankila ja pahoinpitely vahvemmalta. Joku pelkää kuolemaa ja vammautumista ja sopeutuu (näennäisesti) yhteiskuntaan jossain vaiheessa. Toinen oppii elämään alamaailmassa, joko pohjalla tai kukkona tunkiolla.
Ne, jotka rankaisumetodeista oppivat, miten normaali yhtaiskunta toimii, masentuvat toimintakyvyttömiksi tai rankaisevat lapsiaan, puolisoitaan ja työkavereitaan fyysisellä tai sanallisella väkivallalla, jotta toiset oppisivat olemaan niin kuin pitää. He kehittävät myös rankaisuun perustuvia malleja työttömyyden hoitoon sen sijaan, että miettisivät, miten työpaikkoja voisi lisätä tai ihmisten motivaatiota työssä käymiseen lisätä.
Curling-vanhemmuus on mielestäni väärin vain lasta kohtaan. Rankaisukeskeisyys kasvatuksessa on väärin lasta kohtaan ja haitaksi yhteiskunnalle.
Järjestelmällinen kiusaaminen johtuu yleensä vihasta. Viha ei välttämättä liity satuttamistilanteeseen. Viha aiheuttaa halua satuttaa, ja satuttamisella saadaan etua.
Hyvä käytös tehdään kannattavaksi, hyvästä käytöksestä pitää saada hyötyä, huonosta ei. Huono käytös tehdään kannattamattomaksi sillä, että siitä ei tule negatiivista huomiota, joka saa lapsen "kerjäämään verta nenästään".