****ENSIKOT VIIKONLOPPUUN****

tänään huomasin että kun juo enempi niin auttaapi huippaukseen eli

kun vessassa ehkä hieman enempi tulee ravattua niin pitää juoda myös enempi vettä/mehua, kokeile auttaako sulla ;)



ja mulla vahvistui viiva tummaksi silloin kun menkat oli päivän pari myöhässä, jos siis arvioin kiertoni oikein oviksesta lähtien niin dpo 13-14 suunnilleen sitä ennen vahvistui pikkuhiljaa ja nyt viimesimmät on olleet tosi tummia, ja eka testaus oli arviolta dpo 9-10 jolloin hailee viiva. Testit tietysti vaihtelee herkkyyksiltään ja niissä kyllä sanotaan että kunhan siihen viiva tulee niin plussa se on.



nauku

Mulle iski paniikki. Ahisti jo monta tuntia ja sit ku tulin kotiin niin puhuin miehelle ahistuksestani. Jotenki hirvee paniikki että pysytäänkö miehen kanssa varmasti yhdessä koko loppu elämämme. Ei oo ollu tämmösiä mietteitä ennen.



Toinen mikä ahistaa ihan kauheesti on se että miten kerron äidille? Minulle se on kauhean tärkeetä että vanhemmat hyväksyy tämän. Pelkään että kun kerron asian niin äiti pettyy ja kuulen sen hänen äänestä. ajattelen äidin pettyvän sen takia koska ei olla vielä naimisissa ja kun välillä on ollut aika tiukkaa taloudellisesti. Mutta nyt tilanne helpottanut, mutta äidillä vaan mielessä se ettei tulla toimeen vieläkään. Haluaisin kertoa heti ettei se sitten vaivaa mieltäni ja pelota hirveästi koko ajan. Kummittele ja vie koko raskauden ja odotuksen iloa pois. Mitä ihmettä minä nyt teen?? *itkee*



Äsken jo sanoin miehelle että teen abortin :/ Hän vaan nauroi ja sanoi että heittääkö hormoonit?

älähän murehdi, nyt hormoonit tosiaan heittelee ja niitä ahdistuksen

hetkiä tulee muutenkin kaikille, jolloin ajatukset alkaa pyöriä epävarmuudessa ja kaikessa vastaavassa. On ihan normaalia pohtia kaikkia mieleen nousevia asioita, jos itsestäsi tuntuu siltä että haluat kertoa äidillesi niin ehkä se helpottaisi. Jos äitisi suhtautuu negatiivisesti, niin ei sinun siitä tule kuitenkaan menettää odottamisen iloa, kyllä se äitikin siitä ajanmittaan varmasti ilahtuu. Asioilla on yleensä tapana järjestyä, niin myös raha-asioiden ja koskaanhan ei mistään voi täysin olla varma, mutta oma mielipide on että pitää uskaltaa heittäytyä tekemään sellaisia asioita joita itse haluaa se on sitä elämistä. Kyllä te varmasti tulette pärjäämään, jaksuja sinulle ;)

älä murehdi rahahuolista, kyllä Suomessa lapsiperhe sentään hengissä pidetään, vaikka vähän tiukkaa olisi :) Kun äitisi näkee miten iloinen olet asiasta, hän varmaan ymmärtää ja hyväksyy ratkaisun. Ei niitä sotien jälkeisiä suuria ikäluokkiakaan ole kultalusikoilla syötetty!



Ja se viivan vahvistuminen, älä huoli siitäkään :) Joillain se ei vahvistu sitten millään, toisilla hyvinkin pian. Ihmisestä ja testistä kiinni. Itse en ole ikinä testannut kuin haaleita viivoja, mutta näillä viikoilla ollaan. Testasin tosi alussa haalean plussan (yhteensä neljällä testillä neljän päivän sisään), enkä uskaltanut enää testailla myöhemmin, kun pelkäsin, että plussa on kadonnut! :)



Huh kun oli taas töissä kauhean tukalaa. Kun vaihtoehdot on istua huonossa asennossa ahtaasti kassalla tai seistä, molempi pahempi. Joten koko ajan kolottaa johonkin...



Nyt tekemään nachoja miehen kanssa. Hauskaa lauantai-iltaa kaikille!



Kandi & muhku 17+4 (kai?)

Jouhi: Mie kans pelkäsin mielettömästi kertoa isälleni joka on siis maailman toiseksi tärkein ihminen tällä hetkellä (mies kiilaa edelle.. :)) mut päätin sitten yks kerta et tuli mitä tuli niin kerrottava on vaikka raivostuiski. Tietenki varauduin kamalaan huutoon ja syyttelyyn mut sen sijaan sain onnen kyyneleet tulevan vaarin silmiin! Yleensä isovanhemmat ottavat asian yllättävän hyvin.. Vai olenko vain jääny siihen harhakuvaan.. :)



Ja sitten valitusta ;)



Olin tänään serkun häissä ja jotenki raivo on ensimmäinen sana mitä niistä jäi mieleen. Varmaan johtui siitä että LIIAN moni tuli taputtelemaan mahaa ja onnittelemaan... Siis tykkään hirmuisesti kun olen saanut huomiota asian suhteen mutta ne sorkat vois pitää omassa mahassansa jos mielii niin kauheasti sellaista koskea!



Ja sitten se iänkaikkinen " smalltalk" .. Voi tsiesus etten osaa sitten sitäkään inhota enempää! Kaikki tutut ja tuntemattomat pitää jututtaa tai pitävät automaattisesti ujona tai outona.. Tai ainaki nuo vanhemmat ihmiset tuntuu niin ajattelevan...



Ja oli sitten tylsät pippalot..Yritä siinä sitten nauraa muitten mukana ja onnitella hääparia onnistuneista häistä..



Taitaa vain olla niin etten taida olla oikein juhlaihmistyyppiä.. Kauhulla jo ajattelen omia häitä jos sellaiset nyt ikinä tulee. Meni niin maku siihenki :)



Ihaninta oli tässä päivässä kun tallustelin kotiin juhlista ja sain ottaa kengät pois turvonneista jaloista! :) Mies tietty jäi sinne juhlimaan kun oli niin hyvä boolitarjoilu.. :(



Alkoholi pitäis kieltää miehiltäki raskausaikana! Taitaa tää yks olla vähän vaan kateelliinen.... ;)



Jees mut kiva kun jonnekki voi purkaa tuntoja :) ja nyt lähen sohvalle kölliin ja ootteleen masukin potkuja!



fio rv 21+5

Lähdin ajelemaan autolla itkeä tuhraten ja mietin että hitto vie kerron kyllä kun sitten se on ohi ja helpottaa (toivottavasti). Meillä on äidin kanssa todella läheiset välit ja siksi varmaan ahisti koska ajattelin että äiti ei pidä tästä jutusta.



Äitille sanoin että meille tulee vauva. Johon äiti yllättyneenä että ohho. Ja sitten että mitäs pitäis sanoa, onnitella vai...? (ajatteli varmaan että olenko onnellinen asiasta vai oliko se paha vahinko, koska itkin koko puhelun ajan). Sitten juteltiin vaan asiasta ja kerroin mitä oireita on ja se kysy että onko oksettanu jne... Sanoin myös että pelotti kertoo ja siks itkin ja olin paniikissa ja ahisti. Äiti sano että kuule se kerkee vielä monesti ahistamaan ja turhaa se on ahistua elämäähän tämä vaan on. Sitten toivottiin että vaavi pysyy kyydissä mukana jne...



Puhelun jälkeen itkin vielä hetken, oli niin kauheen helpottunu olo. selitin miehelle että mitä juttelin äidin kanssa ja itkin vaan. Nyt ei enää itketä ja on hyvä olo. Eli kannatti kertoo ehdottomasti!



Jouhi

Meillä on kissa ja koira (suomenlapinkoira)

Tykkää myös lapsista mutta odotan kanssa mielenkiinnolla että miten suhtautuu pikkuiseen.

Olen jo totutellut ystävän vauvaan ja hyvin näytti sopeutuvan itkuihin ja huutoihinkin.

Onhan se aina eriasia kun koirakin tietäää että nyt toi pikkunen kuuluu meidän perheeseen, että ei koira saakaan yhtälailla huomioo kuin ennen.

Pitää vaan silti yrittää jakaa huomio parhaan mahdollisen mukaan.

Täällä on moni kiitellyt tätä palstaa, ja niin kyllä minäkin haluan kiittää. Tää on kyllä aivan mahdottoman hyvä keksintö joltain laittaa pystyyn tälläinen keskustelufoorumi. Ja varsinkin, kun saa keskustella yhtä " ummikoiden" kanssa kuin itse tämän raskauden kanssa on :) Paitsi jotkut on tietysti paljon kokeneempia.



-kiitos siis kaikista tsemppauksista ja neuvoista-



täällä viettelen yksin lauantai-iltaa. Miehelläni on tämän kesän toiset polttarit (ei siis omat) ja niitä vietetään Tampereella. Me asutaan siis Helsingissä. Kuitenkin sain just äsken tekstarin,jossa ilmoitti, että haluaa mieluummin olla kotona meidän kanssa ja päätti tulla kyydillä illalla/yöllä kotiin. Ja minullehan levisi todella leveä hymy.



On nimittäin nyt tässä vaiheessa ollut hiukan hankalaa suhtautua tähän kroppaan ja sen tuomiin muutoksiin. Tulee sellainen epävarma olo miehen vierellä pysymisestä vaikka syytä siihen ei ole minkäänlaista. Ne taitaa kanssa olla vain hormoonien aikaansaamaa mielikuvaa.



Jouhella ja jollain muullakin taisi olla hormooni myrskyjä tai mietteitä. ONneksi kuitenkin on kaikilla kaikki hyvin :) Muistan alkuraskaudesta kuinka raivosin täyttä kurkkua miehelleni (yleensä en huuda ikinä) hetken ja heti perään itkin ja halasin häntä, että en tarkoittanut, anna anteeksi.



Huomenna taitaa olla taas yhden rajapyykin aika JIPPII!!! Vai oliko se toi viikko 24 kun selviytymismahdollisuus on jo aika suuri vaikka vauva syntyisi nyt??? Muistaako joku?



Nyt suihkun kautta nukkumaan ja huomenna taas aamulla töihin...



Heidi <3 toukka 23+6

No juu... on meistä tullu kyllä aikas aktiivista sakkia!! =)



Jouhi: Mulle ainakin on sanottu, että raskaustestissä ei oo ees tarkotus tulla saman vahvuset/väriset viivat. Ainoostaan ovulaatiotesteissä pitää tulla. Eli nou panik! Ja muutenkin... Kyllä kaikki menee hyvin ja niinkun jo huomasit niin äites reaktiokaan ei ollu yhtään niin kamala kuin etukäteen ajattelit! =)



Ladieko se jutteli masennuslääkkeen uudelleen alottamisesta. Se on tosi hyvä juttu. Musta sä saat syödä sitä ihan hyvällä omalla tunnolla ja on tärkeetäkin, että syöt. Kun sä voit hyvin niin vauvakin voi!!! =)



Galluppiin mun piti semmosta kirjottaa, että me kysyttiin kummeja jo ajat sitten.. =) Eli kummeiks on tulossa mun sisko ja sen mies, joita kysyttiin vappuna kummeiks, ja sit ukon pikkuveli, jota kysyttiin muutama viikko sen jälkeen.

Ristiäisistä noin muuten... nimi on jo valmiina ja AIVAN IHANAT kutsukortit löysin netistä, mutta en enää muista sitä osotetta enkä oo enää löytäny vaikka oon ettiny... =( Harmittaa ihan hirveesti, kun ne oli ihan sairaan ihania!!! Nyyh... kai se on vaan tehtävä ne itte, jos en mä niitä enää löydä. Mutta onneks tässä on kuitenkin vielä aikaa. ;D



Burde ja Penni-Enni 29+6 (jipii... huomenna 30+0!!!!)

Heräsin siihen että koskee selvästi kohtuun ja aika lujaa! Ei vihlo vaan ihan vaan jomottaa. Onko tämä nyt normaalia? Vai onko tämä lopun alkun :' (



Otin jo panadolin, että kestän tätä kipua.

Mutta jäin kyllä miettimään että oliko se nyt tässä? Se kipu kerkes mennä ohi ennen kuin se panadoli kerkes edes rueta vaikuttamaan. Sisko on saanut keskenmenon ja siltä kyselin että miten se kävi. Kipu oli ollu kovaa vähän aikaa ja verta oli tullu vasta päivien päästä. Nyt siis vaan odottelen sitä verta *itkee*

[color=3A5FCD]Hyvää sunnuntaita kaikille!



Jouhi: en mä mitään jomotuksia pelästyisi. Sulla taitaa olla kaikki tunteet nyt ihan pinnassa kun stressasit sitä äiskää ja miestä ym. ym. Luotetaan nyt siihen, että pienoinen pysyy matkassa. Stressaaminen ei tee hyvää kummallekaan teille =) Pitäiskö sun käydä esim. alkuraskauden ultrassa niin saisit mielenrauhan? Se kai onnistuu viikoilla 6-7..Siellä käyneet tietävät paremmin.[/color]



[color=CD00CD]Itsellä on eilenillasta vihlonut kävellessä kipeästi alaselkää vasemmalta puolelta, ihan pakarasta säteilee vähän ylemmäksi..Vetää aina jalan veltoksi kun vihlaisee ja mä notkahdan typerästi..Yritin nyt aamulla venytellä jos johtuis siitä..Pelottaa kun on ennenkin selkävaivoja ollut, ettei nyt koko raskautta sitten varjostaisi..=/[/color]



[color=3A5FCD]Fiorellan serkun hääkokemuksia naureskelin =) Mä en ole koskaan ymmärtänyt sitä, että odottavien naisten masut on jotenkin kaikkien omaisuutta ja niitä saa paijata ja kosketella. Eihän nyt kukaan mitään litteitä mahojakaan hiero! MIKÄ MUUTTUU kun siellä on vauva?! Mä ainakin tuun läpsiin kaikki kädet pois omastani =D[/color]



[color=CD00CD]Heidi muisti ton 24 ihan oikein..Nyt sitten sun vauvalla on selviytymismahdollisuus! Onnea paljon =) Tosa sulle vielä toi liberokalenteri: http://www.liberovaipat.fi/Pages/Pregnant/CalendarDefault.aspx?id=3008



[color=3A5FCD]Nyt miehulikin jo heräsi! Pitää lähteä kahvinkeittoon ja pusutteluun..



Ihanaa sunnuntaita kaikille!



t. poppis ja räpätti 13+4

Huomenta rakkaat kanssasisaret!



Eilinen oli niin raskas päivä tälle mammalle etten jaksanut konetta vilkasta!!



Oltiin miehen kans pitämäs kiskaa jalkapallo kentällä koko päivä kun täälä oli Kokkola Cup tänä viikonloppuna.. Ilmeisesti saivat eilen illalla pelit päätökseen!! Tuli muutama limu ja jätski myytyä päivän aikana..



Kun viimein kotiuduttiin niin syötiin äkkiä ja sit nukkumaan! Herättiin kymmenen aikaan illalla ja alettiin katsoon elokuvaa.. Mulle tuli ihan yhtäkkiä kauheen huono olo ja sain juosta vessaan tyhjään vatsalaukkuni :( En tiiä mistä johtu mut olo parani heti!!



Mies tuolla vielä nukkuu.. Heräsin yöllä kun se kömpi mun viereen joskus kolmen aikaan! Ite nukahin joskus yhden-kahden välillä ja oon sit nukkunu tunnin pätkissä koko yön.. meinaa vähän juoksuttaa vessassa ;)



Tänään olisi ajatus heittää matot kartanolle, imuroida, pestä lattiat, pyyhkiä pölyt ja pestä ikkunat sisältä!! Meillä kissa istuu ikkunalaudoilla ja pärskii linnuille ym. niin koko ajan saa olla pesemässä.. niin ja rakas mieheni tappoi kärpäsiä ikkunoihin ;) Tiedätte varmaan miten ihanan helposti ne jäljet lähtee pois!!



Yedo. Meillä tosiaan on ihanan hurmaava tyttökissa! Minä oon koko raskauden siivonnut laatikon.. Meillä oli kissoja kotona jo kun olin pieni ja ihan 100 varmasti ne kävi tarpeillaan samassa hiekkalaatikossa missä minä ulkona leikin ja vetelin hiekkaa naamariin!! Että sen toksoplasmoosin olen aika varmasti jo pienenä saanut.. en sen puoleen hermoile tuosta pöpöstä!



Ladie. Hyvä idea tuo tapaaminen.. Täytyy kehitellä ajatusta!! Meitä tosiaan jo aika paljon ja eripaikoista :)



Jouhi ja Nauku. Koittakaahan nyt rentoutua ja iloita pienestä ihmeestä! Kolotukset, tuhrut sun muut kuuluu alussa asiaan :) Itelläkin oli jos jotakin ja pelkäsin kamalasti alussa.. nyt kuitenkin mennään jo ihan loppusuoralla!



Se testin viiva ei välttämättä tule milloinkaan yhtä vahvaksi kuin kontrolliviiva! Mulla ainakaan ei yhtävahvoja tullut vaikka menkat oli yli viikon myöhässä viimeistä testiä tehdessä.. Sitten luovutin testaamiset :)



Fiorella. Minä oon yllättävän vähillä masun taputteluilla selvinnyt!! Kukaan minulle outo ihminen ei ole koskemaan tullut :)



Veljen vaimo tulee aina taputtelemaan, eikä siinä mitään pahaa mielestäni ole.. kaihoisana muistelee omaa masuaan! Äitini sain lähes pakottaa kokeilemaan kun potkii.. ja saikin kyllä sitten sellasen sarjan että hiljaseks veti mummun! Viimeksi kun käytiin mökillä ja enoni oli siellä niin ekana tuli masua tervehtimään ja taputtelemaan ja sitten vasta halasi minua, tämä siis ihan meidän vihkimisen jälkeen! Pari kaveriani on varovaisesti kokeillut.. pelkäävät että menee rikki ;)



G: Me pyydetään kummeiksi ainakin mun veljeä ja sen vaimoa! Miehen siskoa ollaan ajateltu pyytää myös.. vielä vähän auki tämä asia!



Mutta nyt siivoamaan.. jos saisin vaikka muutaman supparin aikaiseksi! Jomotukset ja kipeät upistukset hävinnyt.. Tais mennä suipolle ku niitä sinne lähettelin aiemmin :)





Niamey ja tiiti rv 38+3

Hyi että voikin pilaantunut meloni haista kamalalle! Olin jemmannut ihanan ison palan melonia jääkaapin vihanneslaatikkoon odottamaan raikkaan syötävän himoa, mutta unohdin sen sinne :( Nyt se haisee roskiksessa niin pahalle, että yökkään joka kerta, kun kävelen ohi. Mies lupasi onneksi viedä roskiksen heti kahvinjuonnin jälkeen..



Niameyllähän on touhupäivä tänään! Mun pitäisi tiskata jättikasa tuosta tiskipöydältä, ja tenttiinkin pitäisi lukea. Voisin komentaa miehen siivoamaan olohuoneen, jotten joudu yksin touhuilemaan :) Me ollaan molemmat melko laiskoja siivoajia, joten sotku on usein kamala. Tai itse olen paljon siistimpi, mutta inhoan siivota toisten sotkuja. Niinpä yritän vain sietää miehen sotkuja olkkarissa viimeiseen asti, ja keskityn itse siivoamaan makkaria, mikä on enemmän mun valtakunta. Miehellä sohva ja telkkari, mulla sänky ja tietokone :)



Jouhi, murehtiminen yleensä pahentaa kipuja. Varsinkin tässä tilassa, kun se murehtiminen saa niin suuret mittasuhteet. Mulla ainakin kivut vähenivät huomattavasti, kun en ajatellut niitä. En tiedä tepsiikö sun kipuihin, mutta kuten joku sanoi, stressaaminen ei tee hyvää äidille eikö sikiölle. Joten lempileffa pyörimään, tai hyvä kirja kouraan - ajatukset peloista muualle hetkeksi!



Fiorella, itsekin inhoan sukujuhlia. Miehen puolella niitä on ihan liian usein omaan makuuni, ja aina niihin pitää mennä. Mies on kauhean surullinen jos en tule, ja vetoaa aina siihen, että hänen sukulaisensa haluavat nähdä mutkin. Se kyllä on totta, mutta se tapaaminen kestää sen 10 minuuttia, ja sitten aikuisjuhlatyyppisissä pippaloissa kaivetaankin jo kuohuviinit esiin. Kun en omia sukulaisiakaan humalassa kestä, miehen sukulaiset tuntuvat ihan älyttömän rasittavilta. Mielummin sitä small talkia kun sitä kännistä halimista ja " sä oot kyllä maailman paras miniä, ihanaa kun olet olemassa" -meininkiä...



Poppis, ihan hyvä kriiseillä nyt eikä vauvan synnyttyä. Ja monethan kriiseilevät vielä silloinkin, ihan normaalia siis :) Varmasti tuo ahdistus iskee useimmille jossain vaiheessa. Mutta lapsi asuu kotona maksimissaan sen 20 vuotta, joten teillä on kahdestaan oloa ja vapautta elää omien rytmien mukaan näillä elinikäodotuksilla aika paljon tiedossa! Lapsia ei voi tehdä kuin tietyssä elämänvaiheessa (biologian kannalta), mutta maailmaa voi nähdä ja kokea ihan milloin vaan. Joten väliaikaista tämäkin intensiivisen vanhemmuuden kausi, vaikka ikuisuudelta tuntuukin.



Ladielle tsemppiä lääkkeiden kanssa. On varmasti parempi, että huolehdit itsestäsi nyt, kuin että sinnittelet lääkkeittä ahdistuneena. Lääkäri ei antaisi reseptiä, jos lääkkeistä olisi todellista haittaa sikiölle. Ja vahvoja lääkkeitä syövät myös epileptikot, kroonisesta suolistontulehduksesta kärsivät, astmaatikot etc. Äidin terveys on osittain yhtä kuin vauvan terveys, joten teet molemmille palveluksen parantamalla omaa oloasi. Kukaan muu ei voi tietää miltä susta tuntuu, joten pidä vain omista päätöksistä kiinni.



Ihana sunnuntai, kun kerrankin vapaapäivä. Huomenna ja tiistaina taas töitä, mutta onneksi ke ja to vapaat. Saan vähän hengähtää, ja laittaa muuttoa koskevat paperityöt kuntoon. Niitä lomakkeita kun riittää täyteltäväksi...



Kandi & muhku 17+5

Olettepa jaksaneet kirjoitella, huh mikä pino! Olen kyllä käynyt viikon varrella lueskelemassa pinoja, mutta kirjoittamaan en ole ehtinyt/jaksanut. Tässä nyt kuitenkin vähän kommentointia ja omaa napaa :)



Lemmikkikeskustele osui ekaksi silmiin: Meillä on kaksi kissaherraa, joista varsinkin vanhempi saattaa osoittaa vauvan synnyttyä mieltään huomion ja hellyyden puutteessa. Onneksi on kuitenkin tuo toinen kissaveijari pitämässä sille seuraa. Toisaalta tämä vanhempi kisu on tosi rauhallinen ja tuntuisi, ettei tekisi vauvalle mitään pahaa. Toinen taas on vielä niin nuori, että tykkää riehua ja leikkiä. Eiköhän elämä kissojen ja vauvan kanssa onnistu ihan hyvin, kun vähän rajataan tuota kisujen reviiriä ja pidetään kisut ja vauva valvovien silmien alla.



-Q- Vaikka mulla tuo maha on vielä ihan kohtuu mitoissa, niin silti kaipaa jo tyynyjä tukemaan kylkiasentoa öisin. Vähän olen haaveillut, että hommaisin sellaisen imetystyynyn sänkykaverikseni miehen lisäksi ;) Meillä isä-pakkaus vielä odottaa kokoamistaan. Alkuviikosta sain kuitenkin postitse miehelle tilaamani " Iskä" -paidan. Eipä silti, saan varmaan vielä tovin odotella äitiyspakkaustakin, kun sain paperit sen hakuun vasta menneellä viikolla :( Yritän saada paperit eteenpäin jo heti ensi viikon alusta, mutta ne pitää vielä kierrättää palkanlaskijan kautta. Babyshower-kutsut kuulostaa kivalta :) Multa taitaa jäädä moinen kokematta, kun olen eka omasta kaveripiiristäni joka saa vauvan eikä heillä taida olla tietoakaan moisten kemujen järjestämisestä.



Mukavaa, että Amyn tilanne on selkeytynyt :) Kyllä se on hirveän tärkeää, että parisuhteessa keskusteluyhteys pelaa vaikka toinen ei aina sanoisikaan juuri niitä asioita mitä olisi toivonut. Minä olen jännittänyt koko ajan iskeekö itselle tai miehelle kriisi tästä vauvan syntymän lähenemisestä. Eilen illalla taas asiasta keskusteltiin ja molemmat suhtaudutaan tällä hetkellä ihan luottavaisin mielin vanhemmuuteen kun meillä on kuitenkin toisemme ja mummot, papat ja tulevat kummit tukena. Meillä on ehtinyt olla kuitenkin sellainen reilu parin vuoden kypsyttelyaika vanhemmuuden haasteisiin, kun ei lapsen alulle saaminen ollutkaan niin helppoa.



Mielessä olette te muutkin enskat, mutta nämä asiat nyt jäivät päällimmäisinä mieleen.



(.) Olo on ollut koko viikon väsynyt ja välillä suorastaan raihnainen. Työssäkäyminen ei innosta yhtään! Niitä supistelujakin on alkanut tulemaan päivittäin, mutta tähän saakka ne ovat enimmäkseen olleet kivuttomia. Torstaina kävin toisessa lääkärineuvolassa ja vauvan suhteen kaikki on mallillaan. Sf-mitta oli kasvanut neljässä viikossa 6cm ja keskikäyrällä mennään. Otson liikkeet ovat myös vahvistuneet entisestään ja ajoittain tuntuu, että vauva tulee nahkan läpi. Isukki yritti yhtenä iltana kuunnella vauvan sydänääniä (milloin ne muuten kuuluu ilman laitteita?) ja sai mojovan potkun korvaan ;) Muutto hermostuttaa ja samoin se, ettei meillä tunnu olevan vielä mitään valmiina vauvaa varten :( Muutama vaatekappale löytyy, mutta eipä muuta. Ei meillä ole vielä sitä äitiyspakkaustakaan kun sain vasta tässä neuvolassa ne paperit sitä varten. Kun vaan saisi nyt tämän muuton ohi, niin voisi alkaa keskittymään tähän vauvankin saamiseen...



Täytyy palata hommiin. Terkkuja vaan kaikille enskoille ja tsemppiä loppusuoralaisille!



Terkuin,



Mörötin ja Otso rv25+2

Meillä oli taas Suomesta vieraita enkä ole päässyt muutamaan päivään koneelle...nyt olikin lukemista! Ihanaa, olette kyllä aika sanaseppoja :) Mies lähti aamulla British Openia kattelemaan niin sain rauhassa lukea ja nauttia.



Onpas Yedolla tosiaan melkoinen tila! Tuli ihan omat lapsuusmuistot mieleen...olen maalta kotoisin, ja monilla ystävien perheillä oli mm. sikatiloja. Siellä me sit vilistettiin sikalassa ja halittiin pikkupossuja, ja kirjoiteltiin paksuilla merkkauskynillä niille nimet kylkiin - ihan ykköspuuhaa! Vaan onkos tuommoinen sikalassa vilistäminen muuten näin EU-aikana enää sallittua?!



Nostan hattua mm. Poppikselle, Ladielle, Amylle ja Jouhille! Olette uskaltaneet rohkeasti kertoa täällä vaikeistakin jutuista. Ihana huomata, että täällä ei tuomita ketään! Pitää muistaa, että kaikilla tulee vastaan synkkiä ja kinkkisiä hetkiä joskus. Jouhin kertomus äidin kanssa käydystä puhelinkeskustelusta sai tipan linssiin täälläkin :)



Voi kun tuli kiva mieli että Kandi sai ylimääräisen ultran YTHS:lta! Mulla on ikävä YTHS-aikoja; sain sieltä kanssa aina erinomaista palvelua joka erikoisalalla. Ja mihin hintaan...!



Voi Queen, täällä on toinen turhamainen. Tiedän, että raskausarvet on pieni huoli MUTTA kyllä minä niitä silti kavahdan. Ja mulle kun tulee niitä kai aika helposti, kun ekat tuli jo n. 19v. kun olin erittäin hoikassa kunnossa ja treenasin jonkin verran. Normaalisti en juuri vartalovoiteita jaksa käyttää, mutta nyt on kyllä mennyt lähes neuroottiseksi meikäläisen rasvailusessiot :)



Herkistelyä oli ollut ilmassa - niin täälläkin! Tässä vielä pieni vinkki lisäherkistelyä haluaville: Ostin pari vkoa sitten Celine Dionin & Anne Geddesin yhdessä tekaiseman cd:n. Sen nimi on " Miracle" , ja siinä on ainoastaan raskaus-/vauva-aikaan sopivia biisejä, ja siinä vihkosessa ton Geddesin ottamia vauvakuvia. Voi nyyyyyyh mitä sanoituksia....



ON: Finnejä pukkaa täälläkin. Muuten oireilu on erittäin vähäistä - ja ihan hyvä kai niin. Np-ultra huolestuttaa... Olen jo jonkin aikaa odotellut Kättäriltä kutsua sinne, ja soitin perjantaina. Sanoivat, että eivät ilmeisesti voi antaa mulle aikaa, koska en ole tällä hetkellä Suomessa kirjoilla! Olen muuttamassa Suomeen just ennen sitä ultra-ajankohtaa (elok. puolessa välissä), ja mulla on siellä mm. asunto, asuntolaina ja työpaikkakin odottamassa (eli pystyn kyllä todistamaan että tosiaan olen sinne muuttamassa). Lupasivat selvittää vielä asiaa. Jos ei se ultra onnistu Suomessa, niin käyn sitten täällä ennen muuttoa. Ne ultrat on sikakalliita täällä yksityisellä, mutta jospa menis vaikka miehen komennusvakuutuksen piikkiin... Se hyvä puoli tossa olis, että sit mieskin pääsisi mukaan (mies muuttaa Suomeen vasta lokakuussa eli ei pääsis mukaan jos ultrattais Suomessa). Äh, monimutkaista! Stressaa jo muutenkin kaikki muutto- ym. jutut...



Toivottavasti ens viikolla pääsen ahkerammin lukemaan ja kirjoittelemaan - hyvää vointia kaikille!



SS rv10+6

pitäiskö niiden rintojen jo muuttua ja kipeytyä? Minun rinnat eivät ole edes hellät ja ei ne ole kasvaneet ja nännit ihan normaalit. Milloin teillä muilla on rinnat muuttuneet /kipeytyneet?



Kun tuolla yhellä sivulla luki että keskenmenoja tekee myös kemikaalit niin eikös hiusväri ole kemikaali? Eli voinko värjätä hiukset vai lisääkö vielä riskiä?



jouhi 4+6

Voi kamala kun on aikaa siitä kun viimeks oon täällä vieraillu! Mutta ollaan oltu tosiaan lomalla ja sitten meillä oli vieraita tää viikko, niin ei oo päässy koneelle ollenkaan! Joten en ole ihan selvillä teidän kaikkien kuulumisista, mutta toivottavasti kaikilla on kaikki hyvin :)

Ja nyt muuten tulee vielä toinenkin tauko tässä palstailussa, kun mennään tänään miehen porukoille kissavahdiks ainaki viikoks. Ja siellä ei tietty oo tietokonetta...



Mulla ois kauheesti kommentoitavaa ollu, mutta en nyt sit muista enää mitä piti kommentoida...



Ainakin Jouhelle piti sanoa, että ei kannata huolestua niistä tisseistä. Mulla oli sillon hedelmöityksestä siihen asti ku menkkojen piti alkaa, niin sitä normaalia turvotusta tisseissä mitä on aina. Ja Siinä kaikki. Jossain myöhemmässä vaiheessa sitä tuli uudelleen sen verran, että kuppikoko kasvoi just ja just yhdellä. Ja nännit ei oo muuttunu mikskään!! Eikä oo nännipihat tummuneet. Eli ei se muutos tisseissä aina niin radikaalia ole. Ei se merkkaa sitä, että ois jotain vialla, jos tissit ei yhtäkkiä muutukaan. Joten ole ihan rennosti vaan ja yritä nauttia raskaudestasi :)



Joku puhui jotain raskausarvista. Olen kauhukseni huomannut, että mun pylly on täynnä raskausarpia. PYLLY!!! Oon ainoostaan kaventunu sieltä, joten kiloja ei oo tullu sinne pätkääkään. Ja silti mun peppu on ihan arpinen... En ymmärrä. No mut, ei se toisaalta haittaa, kun ne nyt kuitenki on aina piilossa. Mutta kummastelen silti...



Jeps, muuta en nyt kerkee kommentoimaan. Itsellä ja vauvalla kaikki hyvin. Vauva on todella vilkas ympäri vuorokauden (pelottaa onkohan yhtä vilkas sitten kun putkahtaa tähän maailmaan :)) ja valitettavasti painaa virtsarakkoon ilkeesti. Nyt on siis alkanu mullakin ne yöheräämiset ja pissalla käymiset. Ultrassa vauva ei edelleenkään näyttänyt jalkoväliään, joten emme tiedä kumpi tulee.

Mulla on maha kasvanu valtavasti, se on jo aikamoinen ja hankaloittaa pukeutumista (sandaalien laittaminen ei vaan onnistu!). Lisäks olo on koko ajan vähän tukala. Istuminen sattuu kylkeen ja makuullaankaan ei oo oikein hyvä olla. Huomenna ois neuvola, saa nähdä kuinka on paino noussut, kun olen herkutellut tässä viime aikoina luvattoman paljon!



Juu, mutta nyt on lähdettävä kyllä valmistautumaan kaupunkireissua varten. Oikein hyvää ja iloista ens viikkoo kaikille!



-Larsku rv 27+6

Löytyi tuollainen kivanoloinen mammakauppa, tosin en ehtinyt katsoa, toimitetaanko vaatteita Suomeenkin. Sivut ruotsiksi ja englanniksi, hinnat ainakin enkunkielisellä sivustolla euroina.



http://www.mamastore.se/ ruotsiksi, ja http://www.mamastore.se/index.php?language=en&osCsid=281e3a79820e98c62f… englanniksi.

[color=blue]Jouhi[/color], nyt annan sinulle yhden neuvon, älä stressaa! :) Niin ikävä asia kuin keskenmeno onkin, ei sitä voi millään estää. Stressaaminen tosin taatusti vaikuttaa negatiivisesti kehoosi, joten sinuna hellittäisin hieman ja olisin luottavainen siihen, että luonto hoitaa homman kotiin :) Monille se ei tosin ole helppoa, mutta suosittelisin kokeilemaan. Pystyy paremmin nauttimaan raskaudestakin, kun ei tarvitse pelätä jokaista jomotusta.



Noista jouhin (vai jouhen, kummin se omistusmuoto tulee tässä tapauksessa?) fyysisistä oireista sen verran, että minulla tuli monesti aivan alussa melko voimakkaitakin menkkakipua vastaavia kipuja, kerran tuli vielä trampoliinilla hyppimisen jälkeen niin että olin aivan varma, että meni kesken. Kuitenkin tuo on vielä matkassa :) Taitaa ne kivut olla vaan sitä kohdun kasvamisesta johtuvaa venymistä yms. Kuuluu asiaan.



Ja [color=blue]oma napa[/color]: Tänään on miehen synttärit, tuolla täytekakkupohja uunissa paistuu. Oli kyllä leipominen sellainen opertaatio, etten taida vähään aikaan leipoa! :/ Kaikki mikä vaan voi mennä pieleen....... Puuttuu enää, että kärähtäisi tuonne uuniin. No, toista en kyllä edes viitsisi yrittää alkaa tekemään.



Masuun ei mitään uutta, pientä turvotusta on tosin havaittavissa. Varsinkin syömisen jälkeen tuntuu, että maha on ihan pallo. Tai no, mulla nyt on ollut lapsesta asti pömppömaha, jota olenkin sitten neljäsluokkalaisesta asti yrittänyt vetämällä sisään saada sitä piiloon. Nyt tuo vielä oikein korostuu. Olisi edes kunnon vauvamaha, mutta kun on vain tuollainen turvonnut möykky :p



Olen ihan tööt, pitää kirjoitella joksus, kun on enempi sanottavaa.



Han ja Pööpötin 12+4