Mitä lahjaksi lapselle, jolla on jo (ainakin melkein) kaikkea?
Alle kouluikäinen kyseessä. Olen tosi kiitollinen vinkeistä!
Kommentit (28)
[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 11:37"]
[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 10:33"]
Joku kirjoitti antavansa sisaruksille yhteislahjan. Nekin meillä siirretään sivuun eikä anneta, koska mikään ei ole niin typerää kuin jotain yhteistä eli ei kenenkään omaa.
[/quote]
Tämän täytyy olla vitsi. Esimerkiksi joku lautapeli - miksi jonkun täytyy erityisesti omistaa se? Tai kirja.
Olen yrittänyt opettaa lapsille, että pelit, kirjat, levyt, dvd:t ovat tässä taloudessa tavallaan kaikkien yhteisiä, vaikka joku onkin itse saanut/ostanut kyseisen tuotteen. Niistä on iloa kaikille, riippumatta kuka ne omistaa.
[/quote]
Minä taas opetan päinvastoin. Kun jokin on yhteinen, siitä ei huolehti kukaan. Hyvänä esimerkkinä päiväkodin lelut:niitä rikotaan ihan huoleti eikä kukaan laita rikkojaa vastuuseen. Tai aikuisilla vuokra-asunnot. Kannattaa mennä katsomaan Helsingin kaupungin vuokra-asunto-osakeyhtiöiden rappukäytäviin, missä kunnossa ne ovat.
Meillä ei ole yhteisiä leluja, pelejä jne. vaan kaikki on jonkun omistuksessa. Siksi ne ovat ehjiä ja siistejä vielä vuosien kuluttua, vaikka niitä käytettäisiin paljon.
[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 11:59"]
Minä taas opetan päinvastoin. Kun jokin on yhteinen, siitä ei huolehti kukaan. Hyvänä esimerkkinä päiväkodin lelut:niitä rikotaan ihan huoleti eikä kukaan laita rikkojaa vastuuseen. Tai aikuisilla vuokra-asunnot. Kannattaa mennä katsomaan Helsingin kaupungin vuokra-asunto-osakeyhtiöiden rappukäytäviin, missä kunnossa ne ovat.
Meillä ei ole yhteisiä leluja, pelejä jne. vaan kaikki on jonkun omistuksessa. Siksi ne ovat ehjiä ja siistejä vielä vuosien kuluttua, vaikka niitä käytettäisiin paljon.
[/quote]
Minä olen itse oppinut ja opetan lapsellenikin, että yhteisistä tavaroista ja asioista täytyy pitää vähintää yhtä hyvää huolta kuin omistaankin. En suostu antamaan lapselle oppia, että kaikki pitää omistaa itse ja lopuista ei ole mitään väliä. Siksi ei ole tullut koskaan mieleen olla pitämättä huolta vuokra-asunnosta, nykyään pidän huolta yhteisestä omaisuudesta taloyhtiön hallituksessa. Nostan roskani, siivoan jälkeni, joskus toistenkin. Joskus olen korjannut leikkipuiston aitaa aikani kuluksi. Vastaavaa tekee aika moni muukin, enkä halua edes oppia kyynistä asennetta, etteivät asiat kuulu minulle tai uskoa, ettei kukaan muukaan välitä.
[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 11:40"]
[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 10:33"]
Ne puuhalahjakortit laitetaan meillä roskiin samantien, koska ei kummit niitä ikinä lunasta. Tyhjiä lupauksia. Lapset ei onneksi osaa vielä lukea, joten valehtelen, että siinä on hyvän joulun toivotus tontuilta.
Joku kirjoitti antavansa sisaruksille yhteislahjan. Nekin meillä siirretään sivuun eikä anneta, koska mikään ei ole niin typerää kuin jotain yhteistä eli ei kenenkään omaa.
[/quote]
Teidänlaiselle perheelle lakkaisin antamasta lahjoja kokonaan. Myyttekö te ne lautapelit, joita ette lapsille anna? Yhdessähän niitä on tarkoitus pelata, eikä yksinään. Lautapeli on minusta loistava yhteislahja lapsiperheelle.
[/quote]
Perheemme ei tarvitse mitään yhteislahjoja! Joko ostetaan lahjat lapsille (jokaiselle omansa) tai sitten ei mitään.
[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 12:08"]
[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 11:59"]
Minä taas opetan päinvastoin. Kun jokin on yhteinen, siitä ei huolehti kukaan. Hyvänä esimerkkinä päiväkodin lelut:niitä rikotaan ihan huoleti eikä kukaan laita rikkojaa vastuuseen. Tai aikuisilla vuokra-asunnot. Kannattaa mennä katsomaan Helsingin kaupungin vuokra-asunto-osakeyhtiöiden rappukäytäviin, missä kunnossa ne ovat.
Meillä ei ole yhteisiä leluja, pelejä jne. vaan kaikki on jonkun omistuksessa. Siksi ne ovat ehjiä ja siistejä vielä vuosien kuluttua, vaikka niitä käytettäisiin paljon.
[/quote]
Minä olen itse oppinut ja opetan lapsellenikin, että yhteisistä tavaroista ja asioista täytyy pitää vähintää yhtä hyvää huolta kuin omistaankin. En suostu antamaan lapselle oppia, että kaikki pitää omistaa itse ja lopuista ei ole mitään väliä. Siksi ei ole tullut koskaan mieleen olla pitämättä huolta vuokra-asunnosta, nykyään pidän huolta yhteisestä omaisuudesta taloyhtiön hallituksessa. Nostan roskani, siivoan jälkeni, joskus toistenkin. Joskus olen korjannut leikkipuiston aitaa aikani kuluksi. Vastaavaa tekee aika moni muukin, enkä halua edes oppia kyynistä asennetta, etteivät asiat kuulu minulle tai uskoa, ettei kukaan muukaan välitä.
[/quote]
Ihan huoleti voit toimia noin. Valitettavasti tekemisesi sarka tulee olemaan loputon, koska ne omista asioistaan huolehtivat eivät tarvitse sinun yhteisiä asioitasi ja ne, joilla ei ole omaa, eivät arvosta yhteisiä lainkaan.
Opetan lapseni huolehtimaan omista tavaroistaan, joita ei lainata muille eikä muilta lainata itselle. Silloin ei tarvitse jatkuvasti korjata jotain, minkä muut ovat aiheuttaneet.
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 11:37"]
[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 10:33"]
Minä taas opetan päinvastoin. Kun jokin on yhteinen, siitä ei huolehti kukaan. Hyvänä esimerkkinä päiväkodin lelut:niitä rikotaan ihan huoleti eikä kukaan laita rikkojaa vastuuseen. Tai aikuisilla vuokra-asunnot. Kannattaa mennä katsomaan Helsingin kaupungin vuokra-asunto-osakeyhtiöiden rappukäytäviin, missä kunnossa ne ovat.
Meillä ei ole yhteisiä leluja, pelejä jne. vaan kaikki on jonkun omistuksessa. Siksi ne ovat ehjiä ja siistejä vielä vuosien kuluttua, vaikka niitä käytettäisiin paljon.
Omituista kasvatusta sinulta. Päinvastoin pitää opettaa ne muksut pitämään huolta myös yhteisistä asioista. Normaaleissa kodeissa pelit, kirjat ym ovat yhteisessä käytössä.
Taitaa tämä kasvattaja olla kokoomuslainen nilkki, kuten näkyi asenteesta vuokralla asuviin. Ikävää, että nämä ääliöt siirtävät omat ennakkoluulonsa ja asenteensa lapsilleenkin.
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 11:40"]
[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 10:33"]
Ne puuhalahjakortit laitetaan meillä roskiin samantien, koska ei kummit niitä ikinä lunasta. Tyhjiä lupauksia. Lapset ei onneksi osaa vielä lukea, joten valehtelen, että siinä on hyvän joulun toivotus tontuilta.
Joku kirjoitti antavansa sisaruksille yhteislahjan. Nekin meillä siirretään sivuun eikä anneta, koska mikään ei ole niin typerää kuin jotain yhteistä eli ei kenenkään omaa.
Teidänlaiselle perheelle lakkaisin antamasta lahjoja kokonaan. Myyttekö te ne lautapelit, joita ette lapsille anna? Yhdessähän niitä on tarkoitus pelata, eikä yksinään. Lautapeli on minusta loistava yhteislahja lapsiperheelle.
Perheemme ei tarvitse mitään yhteislahjoja! Joko ostetaan lahjat lapsille (jokaiselle omansa) tai sitten ei mitään.
Minäkin äänestän jonkun yhteisen tekemisen puolesta. Ja kannattaa sitten sopia vanhempien kanssa ennen joulua, koska se tapahtuu, koska jos perheessä on kokemusta siitä, että näitä luvattuja juttuja ei koskaan lunasteta niin on ikävä sanoa lapselle että tämmönen juttu, mutta en tiedä koska, katsotaan..
Kommenttina yhteen edelliseen viestiin, niin meillä kukaan lapsista ei ole innostunut noista Tatuista ja Patuista (noista muista kirjoista kylläkin) ja ne Puuhakortit on meillä vihonviimeisiä eli eivät ole takuu varmoja.