Mistä näkee että joku on varakas jos sitä ei ulkoisesti esittele mitenkään?

Vierailija kirjoitti:

Meillä on työntekijä, joka on portaikon alapäässä palkoissa. Silti hän ehtii pitämään palkattomia vapaita, vuorotteluvapaata, opintovapaata, auto on keskimääräistä kalliimpi. Miehellään on pätäkkää.

Oletko kysynyt? Ettei ole omaa varallisuutta tai muita tuloja.

Vierailija kirjoitti:

Jos seuraa ihmistä ja tuntee pidempään, varakkuuden varmasti huomaa. Tai on hyvin poikkeuksellista jos ei se näy mitenkään ulos. Toisin päin voi olla vaikea huomata. Varakkuuden illusiota voi pitää aika pitkällekin yllä vaikka olis persaukinen. Jos siis edes joskus on ollut varakas, eli esim. asuu hyvin, on hyviä vaatteita, työsuhdeauto, mutta puhelinlaskutkin on perinnässä ja auton leasingmaksut kuukausia myöhässä.

Jos puhutaan yksittäisistä kohtaamisista, niin on paljon vaikeampaa huomata kuka on oikeasti varakas.

Joku bloggaajamissi käsilaukkuineen ja merkkitakkeineen voi olla ihan pa, kaikki raha on niissä veskoissa, takeissa, hiuksissa ja kynsissä, mutta ulosotossa parkkisakkoja ja veroja useita kymmeniä tuhansia. Syntyy kuitenkin varakas vaikutelma. Sitten on joku edesmennyt Niklas Herlin Kalliossa. Blogimirmelit nyrpistää nokkaa, vaikka kyseessä oli yksi Suomen varakkaimmista ihmisistä.

Tietysti nyrpistivät nokkaa, koska oli elähtänyt vanha ukko. Masseilla tai ilman, ihan sama.

Vierailija kirjoitti:

Siitä, miten ihminen kantaa itseään. Itselläni on tuttava, jonka tiedän olevan varakas, vaikka hän ei ikinä sitä millään tavalla näytä vaan vaikuttaa pikeminkin piilottelevan asiaa. Hän on kuitenkin huoliteltu ja sivistynyt tavalla, joka on syntynyt lapsuudessa saadusta kulttuurisesta pääomasta. En usko, että keskiluokkaiset ystävämme huomaavat sitä, mutta itse luokkaretkeläisenä olen tietoisempi asiasta.

Voi hämätä... minä ja puolisoni emme ole kovin varakkaista perheistä, puolisoni jopa suhteellisen köyhistä oloista, mutta kulttuurinen pääoma ja klassinen sivistys sentään saatiin (kiitos siitä, vanhemmat). Usein meitä luullaan rikkaiksi, vaikka olemme keskiluokkaa. Johtuu ehkä tästä?

Pakko todeta omalta kohdalta. Ainoa josta voi jotain veikata on asunto. Perus pulliainen olen ulkoisesti, vaatteet on mitä on, tukkakin sattaa olla sekaisin naama siistimättä. Mitään merkki vaatteita ei käytellä (kun en leviksiä sellaisiksi laske). Tietty jos joku nyt verotietoja käy katselemassa niin siitä tietää myös.

Mulla on yli 100000€ ylimääräistä tilillä, mutta silti saalistan iltaisin Alepasta -60%-tuotteita.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on yli 100000€ ylimääräistä tilillä, mutta silti saalistan iltaisin Alepasta -60%-tuotteita.

Sen takia on paljon tilillä.

Vierailija kirjoitti:

Hoidetut hampaat.

Kaikki kamat hyvää laatua, vaikka niitä ei ole paljon.

Joo sama täällä. Kun ostan esim. uuden telkkarin, ostaan parhaan mallin. Mutta ei sitä kukaan tajua, enkä mainosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoidetut hampaat.

Kaikki kamat hyvää laatua, vaikka niitä ei ole paljon.

Joo sama täällä. Kun ostan esim. uuden telkkarin, ostaan parhaan mallin. Mutta ei sitä kukaan tajua, enkä mainosta.

Mua taas ei telkkari vois paljo vähempää kiinnostaa, mutta alusvaatteet on kalliit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on yli 100000€ ylimääräistä tilillä, mutta silti saalistan iltaisin Alepasta -60%-tuotteita.

Sen takia on paljon tilillä.

Mutta en mene heti klo 9, koska ajattelen niin, että ne, jotka oikeasti tarvitsevat aletuotteita, voivat mennä ensin. Ja ostan sitten ne, mitä jää! 

Vierailija kirjoitti:

Hoidetut hampaat.

Kaikki kamat hyvää laatua, vaikka niitä ei ole paljon.

Jälkimmäinen: ei välttämättä. Tavaroiden ja niiden hinnan arvostaminen liittyy rahakkaaseen kiipivään keskiluokkaan. Ei kaikkia varakkaita kiinnosta hankkia joka asiassa kalleinta, materia voi olla suht yhdentekevää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos seuraa ihmistä ja tuntee pidempään, varakkuuden varmasti huomaa. Tai on hyvin poikkeuksellista jos ei se näy mitenkään ulos. Toisin päin voi olla vaikea huomata. Varakkuuden illusiota voi pitää aika pitkällekin yllä vaikka olis persaukinen. Jos siis edes joskus on ollut varakas, eli esim. asuu hyvin, on hyviä vaatteita, työsuhdeauto, mutta puhelinlaskutkin on perinnässä ja auton leasingmaksut kuukausia myöhässä.

Jos puhutaan yksittäisistä kohtaamisista, niin on paljon vaikeampaa huomata kuka on oikeasti varakas.

Joku bloggaajamissi käsilaukkuineen ja merkkitakkeineen voi olla ihan pa, kaikki raha on niissä veskoissa, takeissa, hiuksissa ja kynsissä, mutta ulosotossa parkkisakkoja ja veroja useita kymmeniä tuhansia. Syntyy kuitenkin varakas vaikutelma. Sitten on joku edesmennyt Niklas Herlin Kalliossa. Blogimirmelit nyrpistää nokkaa, vaikka kyseessä oli yksi Suomen varakkaimmista ihmisistä.

Tietysti nyrpistivät nokkaa, koska oli elähtänyt vanha ukko. Masseilla tai ilman, ihan sama.

Niin ulkoisesti hän (Niklas Herlin) oli kielämättä toisinaan hyvinkin "elähtäneen vanhan ukon" oloinen. Mutta ihmisenä hän oli hyvin humaani ja lämmin.; aivan toisin kuin vaikka monensti hänen isänsä Pekka Herlin oli.

Tunnen useita oikeasti varakkaita (Suomen mittapuulla, tarkoittaa siis sitä että pääomatuloilla pystyy elämään leveästi eikä periaatteessa tarvitsisi käydä palkkatöissä). En siis itse ole lainkaan varakas vaan varsin keskituloinen. Satun vaan osin perhetuttavien yms myötä tuntemaan varakkaita.

Sanoisin että todella vaikea sanoa mitään yksittäistä asiaa mikä erottaisi nämä ihmiset selkeästi varattomammista. Tuntemani varakkaat ovat suht koht siistejä ja huoliteltuja, mutta eivät lainkaan pröystäileviä tai huomiota herättäviä. Mutta eihän tämäkään pidä aina paikkansa, onhan ne tapaukset jotka kulkee nimenomaan risasisissa vaatteissa... Mutta oman tuttavapiirini varakkaat ovat suht hillittyjä. Hiukset on naisilla värjätty luonnollisilla sävyillä, meikkiä on muttei mitään överiä. Ollaan jotenkin puhtaan oloisia, ei juurikasvua, ei tahroja, ei risaisia kynsiä. Minun tuntemani rikkaat eivät ole ylipainoisia eikä kellään ole shokkiväriä hiuksissa, tatuointeja tai tekoripsiä. Kuitenkin elämänasenne on sellainen aika huoleton, lapset melskaa ja sotkee, kaikki ei ole kauhean suunniteltua. Ollaan jotenkin rentoja ja hetkessä eläjiä. Ei välitetä kauheasti muiden mielipiteistä. Avioliitot tuntuu olevan kestäviä, vaikka varmaan pettämistä yms tapahtuu siinä missä muuallakin. Ei vaan erota niin helposti.

Kai siitä ettei yksinkertaisesti tiedä vaikka paljonko on viivästyskorko laskuista.

Aina sitä ei näe ulospäin.

Meilläpäin asui eräs miljonääri joka ajeli vahalla hytittömällä traktorilla, aina samat paskaset vaatteet päällä ja tuskin ikinä kävi pesulla, puhumattakaan mistää parturista yms. hömpötyksistä.

Yleensä nämä jotka pröystäilevät uusilla autoilla ja isoilla taloilla on korviaan myöten veloissa.

Joo on paljon kaikkea, mutta vielä enemmän on sijoituksia. Meidän näkyvästä voi päätellä, että on vaikka ja mitä, mutta sijoituksia kukaan ei näe. Niistä en puhele. Siitä voit päätellä, että on varakas, kun sitä ei tuo sen enempää esille. Itse en esim. useinkaan puhu rahasta.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä nämä jotka pröystäilevät uusilla autoilla ja isoilla taloilla on korviaan myöten veloissa.

Meillä on kaikkea, mutta velattomia kaikki olleet ja aina. Ei Aina noin, kuten kerrot.

Näen kadulla välillä erään suomalaisen ökyrikkaan. Kuin kuka tahansa tavis. Ei olis uskonut, että rikas mies siinä kävelee. Töissä hänellä on puku ja hyvät kengät. Ei sitä rikkautta uskalla näyttää, kun on oikeasti varakas.

En kyllä tule ikinä ymmärtämään tätä perisuomalaista tapaa että varakkuus täytyy piilottaa niin hyvin ettei sitä kukaan arvaa. Miksi ihmeessä sitä varakkuutta sitten hankitaan jos ainut ilo on sen piilottelu? Tuottaako tiliotteen nollien laskiminen orgasmeja vai mitä ihmettä?

Minulla menee ihan kivasti ja enkä ole ikinä sitä salaillut. Enkä myöskään ole tuonut asiaa erityisemmin ilmi. Minulla ei ole öky-Rolexia ranteessa mutta pieni Cartier löytyy. Jos joku sen tunnistaa niin ihan ok, mutta mieltäni en sillä asialla paina suuntaan tai toiseen. Minulla on sijoituksia, käsilaukkuja ja mukavia lomareissuja. Niistä kysyttäessä kerron kyllä asian laidan mutta en missään nimessä kuvittele olevani niiden takia parempi ihminen.

Mutta se varakkaan feikkailu pienituloiseksi tai pienituloisen feikkailu varakkaaksi. Mitä ihmettä? Niitä en ole vielä pystynyt käsittämään. Kyllä täytyy olla aika helkutin huono itsetunto jos kuvittelee että pankkitilin saldo suuntaan tai toiseen nostaa ihmisistä jollekin tasolle.

Hillitty käytös, hyvät käytöstavat, koulutus, ulkoinen habitus kunnossa, rahasta ei puhuta ääneen eikä sillä leveillä. Lisäisin vielä, että hyvin valittu seura ja aikaa ei kuluteta mihinkään turhaan. Tämä kaikki on totta.